Lue keskustelun säännöt.
Minkälaisten kavereiden kanssa ette halua olla tekemisissä?
11.06.2018 |
Tuli mieleen tuosta ketjusta, jossa harmitellaan sitä ettei kavereita tai että aina joutuu olemaan se, joka ottaa yhteyttä jos haluaa jonkun nähdä.
Eli minkälaisiin kavereihin/tuttavaperheisiin tms. ette halua olla yhteydessä muuta kuin pakosti? Millaiset ihmiset jätätte oma-aloitteisesti vähemmälle näkemiselle/yritätte saada tuttavuuden hiipumaan?
Onko kyse aina siitä, että ei huvita vai onko vaan sellaisia ihmisiä joihin haluaisitte olla yhteydessä mutta ei vaan tule otettu yhteyttä? Onko jotain erityisiä inhokkeja joista ette niin välitäkään? Mistä tämä johtuu, millaisia nämä ovat?
Kommentit (24)
Niiden kenellä on kamalat kumppanit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaiset kaverit jäävät vähemmälle huomiolle, jotka eivät ymmärrä elämäntilanteiden eroja. Voi olla vaikka mitä suunnitelmia, mutta lasten sairastuminen tai lapsenvahdin puute tai äkillinen työmatka saattavat kolata aikataulut uusiksi. Ylipäänsä ruikuttavat ihmiset eivät kiinnosta, milloin on taas ystävät pettäneet eikä tehneet sitä tai tätä sun puolesta tai eläimet on parempia ystäviä kuin ihmiset tai miksi elämä taas potkii päähän (joku kodinkone hajonnut). Se on ihan normaalia että on vastoinkäymisiä ja apua saa yleensä kun sitä pyytää eikä vaan odota että sitä tulee ajatuksen voimalla. Sellaisen ihmisen kanssa on kiva olla joka ei heti luovuta jos jotain sattuu vaan on yritteliäs.
Yritin puhua omista asioistani edes muutaman lauseen, vastaus on nyökkäys ja siitä aasinsilta hänen omiin ongelmiinsa joita riitti vatkattavaksi vaikka 2100-luvulle. Eikä siinäkään mitään, voin kyllä kuunnella mutta kun kaikki oli aina niin negatiivista! Kaikissa ihmisissä oli jotain vikaa, ei hänessä. Aloinkin sitten miettimään, mitä hän minusta muille puhuu. Nykyään välttelen niin paljon kuin mahdollista.
Sellaisiin, joiden kanssa jutellessa tuntui, että kaikki oli kilpailua.
Vierailija kirjoitti:
Sellaisiin, joiden kanssa jutellessa tuntui, että kaikki oli kilpailua.
Tykkäsin henkilöistä, mutta pidemmän päälle tuo "kilpailuasetelma" jotenkin vei kaikki energiat ja olo tuntui vapautuneelta kun yhteydenpito väheni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävä jonka olin tuntenut lapsesta asti ja lopulta jouduin hylkäämään, muuttui hiljakseen alkoholistiksi. Vuosia yritin tukea mutta lopulta alkoi itseäni ahdistaa tuon ihmisen asiat liikaa, ja varsinkin suututti liikaa hänen lapsensa puolesta joka lopulta huostaanotettiin monien kamalien vaiheiden jälkeen, nykyään tuntuu ettei tuo entinen ystäväni ole enää ollenkaan sama ihminen kuin ennen.
Muuten yritän pitää kaikkiin kavereihin yhteyttä, epäonnistumiset on johtuneet yleensä liiasta välimatkasta tai sitten siitä että meidän elämäntilanteet on muuttuneet kaveruuden aikana aivan erilaisiksi joten on alkanut tuntua ettei mitään yhteistä enää oikein ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaisten joilla on liian paljon ongelmia yhteen elämään. Kaikki on kurjaa ja vaikeaa ja ihmistä on erittäin vaikea auttaa.
Puolihulluuden rajamailla olevia.
Sellaisiin, jotka eivät koskaan kysyneet minun kuulumisiani. Kerroin tietenkin oma-aloitteisesti jotain, mutta tuli olo vuosien saatossa, että ei henkilöä haittaisi vaikka menneestä vuodestani ei kuulisi mitään kuulumista niin en jaksanut enää panostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellasten jotka valittaa aina kun nähdään, koskaan ole hyvä olla ja tekemällä tehdään lisää ongelmia mistä valittaa (ja eivät ikinä kuuntele jos mullaki olisi joskus huolia, tai kuuntelevat mutta kääntävät äkkiä aiheen itseensä)
Pätee asiassa ku asiassa, aina oikeassa, mielipiteet ja näkökulmat asioissa on se ainoa oikea totuus.
Kaikki on muitten syytä mutta itse tietenkin uhri jne... eli uhriutujat.
Ripustautujat on kans sellasii jotka käytöksellään häätää.
Semmoisten herkkähipiäisten muiden kustannuksella pilailijoiden kanssa. En siis itse loukkaannu kovin helposti että mulle saa sanoa kyllä sit todella pahasti, et menee tunteisiin. Mulla oli kerran eräs "ystävä" joka takertui kaikkiin mun sanomisiin ja pilkkasi mua sitten aina jos olin joskus sanonut jotakin höpsöä. Kyllä rupesi vituttamaan kun ei mistään viitsinyt kertoa kun monen vuodenkin jälkeen kuuli jos oli tehnyt jotain hassua tai tyhmää. Sitten kun joskus kuittasi takasin jotain, niin veti sellaisen herneen nenään että piti lähteä ovet paukkuen ja mökötti viikon. En ole enää tämän henkilön kaveri ja ihan syystä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaisiin, joille kelpasin juttuseuraksi vain kun heillä meni huonosti.
Niiden joiden kanssa yhdessä perheenä vaikea olla tekemisissä. Lapset liian eri ikäisiä ja puolisoiden kanssa ei ole mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenterveys- ja päihdeongelmaisten, rikollisten, yksinkertaisten ja itsekeskeisten.
Ulostajien. Tapaamiset suunnataan kahvilaan -hänen vuorollaan- kun ei viitsimistä tarjoiluun tietenkään löydy. Ja sitten se alkaa: parisuhdesuolto, lapsisuolto, työsuolto. Tunnin päästä ymmärtää kysyä mites sulla. Ei tee enää mieli vastata.
Tupakoivat ihmiset ihan hajun takia ja ei todellakaan kiinnosta mennä ulos seisomaan seuraksi.
Juoruilijat. Ihmiset jotka kertovat kaikkien kuulumiset lauseilla "en mä oikeasti sais tätä kertoa" . Siinä kuunnellaan vanhojen luokkakaverien kuulumisia avioeroista ja pettämistä väritettynä tietenkin...ja lukiosta on jo 20 vuotta...
Vierailija kirjoitti:
Sellaisiin, joille kelpasin juttuseuraksi vain kun heillä meni huonosti.
Ja näitä on paljon! Ehkä kuvottavimpia ihmisiä maailmassa! Muutoin ei näy ei kuulu...
Toinen tyyppi on palveluksien tai tarvaroiden lainaajat. Aina ollaan jotakin vailla - muuten hiljaisuus. Ansaitsisivat salamaniskun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaisiin, joille kelpasin juttuseuraksi vain kun heillä meni huonosti.
Ja näitä on paljon! Ehkä kuvottavimpia ihmisiä maailmassa! Muutoin ei näy ei kuulu...
Toinen tyyppi on palveluksien tai tarvaroiden lainaajat. Aina ollaan jotakin vailla - muuten hiljaisuus. Ansaitsisivat salamaniskun.
Nämä! 🤮
En halua olla tekemisissä ihmisten kanssa jotka ottavat enemmän kuin antavat. Tämä ei tarkoita että aina pitäisi olla supernaminamia, sillä vastoinkäymiset ja vaikeat ajat kuuluvat elämään eikä tarvitse teeskennellä ettei niitä ole. Mutta jotkut ihmiset ovat raskaita ja hankalia, eri tavoin. Joku voi olla päällepäsmäröivä besserwisser, toinen kaikesta ruikuttava kynnysmatto jolle kaikki on kurjaa ja vastenmielistä, kolmas taas on jonkun herätyksen kokenut fanaatikko joka paasaa lempiaiheestaan vaikka 6 tuntia kiinnosti ketään tai ei ja neljäs on ilmeetön ja mykkä kuin kivipatsas ja kommunikointi on tasoa "mmm, jaa jaa, mmm". Ja sitten on tietysti kaiken puolin ikäviä ihmisiä, ilkeileviä, pahantahtoisia jne., mutta se nyt on aika itsestäänselvää että tuollaisia haluaa kartella.
Itse olen katkaissut välit yhteen tuttavaan. Elämänhallinta ihan hukassa, mutaan mikään ei tietenkään ole oma syy vaan lasten istä ovat mahdottomia, sossu silkkaa pahuuttaan vei lapset, mitääntöitä tai koulutusta ei voi hankkia kun on niin hankalaa ja kaiken lisäksi yritti saada kertomaan valheita viranomaisille hänen puolestaan. Juu ei kiitos.
Vittumaisten.