Mitä mieltä olette kiristyksestä kasvatuskeinona?

Oma lapseni on vasta pieni taapero, joten itselläni ei vielä ole paljon kokemusta kasvatuksesta ja en siis itse todellakaan kuvittele olevani mikään kasvatuksen asiantuntija. Oma kasvatustyö on vielä edessä ja tästä syystä olenkin mielenkiinnolla seurannut kokeneempien vanhempien kommunikointia lastensa kanssa.

Olen huomannut että kiristys on erittäin yleinen tapa kasvattaa lapsia. Joissain asioissa ymmärrän tämän hyvin, esimerkiksi jos on sovittu, että viikkorahan ehtona on vaikka kotitöiden tekeminen, niin on ihan loogista ettei viikkorahaa makseta jos sovitut kotityöt jätetään tekemättä. Viime aikoina olen seurannut kuitenkin, että näitä uhkailuja viljellään ihan koko ajan ja lähes joka asiasta.

Esimerkiksi eilen olin tuttavani ja hänen ala-asteikäisen lapsen kanssa ulkoilemassa. Alkumatkasta tuttavani kertoi lapselleen, että ulkoilun jälkeen mennään jätskille ja tällä jäätelöllä sitten lasta kiristettiin koko loppumatka. Jos et nyt käyttäydy ja tee niin ja näin niin jätski jää saamatta.. Tämä lapsi ei ole ollenkaan mikään kuriton kauhukakara, vaan ihan normaali ikätasoisensa vilkas poika. Olen huomannut että sama kiristys koskee muitakin asioita esimerkiksi lauantaina aamusta asti alkaa uhkailu karkkipäivän peruuntumisesta ja kaverisynttärien tai sovittujen huvimatkojen peruuntumisella voidaan kiristää vaikka viikkokausia.

Mietin että voiko tämä olla hyväksi lapselle, että jatkuvasti uhkaillaan viedä sovittuja asioita pois. Ymmärrän kyllä että esimerkiksi karkkipäivän peruminen voi olla joskus ok opetus jos lapsi oikeasti tarkoituksella käyttäytyy todella huonosti, mutta se on eri asia kuin jatkuvasti manipuloida lasta näillä uhkauksilla. Jos lapsi on tyyliin liian hidas, nopea, kovaääninen, osoittaa olevansa eri mieltä jostain tai muuten vain sanoo jotain ajattelematonta ja näitä uhkauksia satelee tyyliin joka keskustelun yhteydessä. Tuntuu että vanhempi haluaa tarjota lapselle mukavia asioita vain siksi, että hän voisi käyttää niitä lasta vastaan. Näin ei varmaan oikeasti ole ja kyseessä on lapsestaan välittävä äiti, mutta ulkopuolisen ja ehkä lapsenkin korvissa se kuitenkin kuulostaa siltä.

Mitä mieltä te olette lapsen kiristyksestä? Käytätkö itse kiristystä kasvatuskeinona ja millaisia "sääntöjä" sinulla on itsellesi kiristyksen suhteen. Jos ehdottomasti vastutat kiristystä, niin mitä haittaa uskot siitä lapselle olevan?