Sinä, joka lähdit kaikkialle niin myöhään, että aina tuli kiire, miten pääsit eroon tästä tavasta?

up

Kiinnostaisi itseänikin. Liukuva työaika on hyvä, kun ei joka päivä tarvitse olla minuutilleen paikalla, sitä kykenee skarppaamaan silloin kun tarvitsee oikeasti olla ajoissa. 

Aloin ihan tietoisesti tarkastella ajankäyttöäni laajemmin. Siinä sivutuotteena piti katsoa silmiin sitä, että olen ylioptimistinen ajankäyttöni suhteen kaikessa. Mikään homma ikinä ei ole vain se itse homma vaan siihen on varattava aika myös kaikkeen asian tekemiseksi vaadittaviin pikkuhommiin + mahdollisiin yllätyksiin. Eli lopettaa se itselleen valehtelu "vielä ehtii". Tai siis, lähden edelleen ns. viime tipassa, mutta mitoitan tämän hommaan/matkaan kuluvan ajan paljon realistisemmin.

Esimerkki: tapaamiseen kaverin kanssa töiden jälkeen on vartin ajomatka, lähden siis varttia vaille tai jopa 20 minuuttia ennen tapaamista liikkelle. VÄÄRIN.

Ajomatka alkaa vasta kun istun perä auton penkissä, ja loppuu kun sammutan auton. Tämä vie sen olettamani 15 minuuttia. Oikeasti aikaa kuluu esim. seuraavasti: Sammutan työkoneen, kerään tarvittavat kamani laukkuun, kävelen pukuhuoneeseen, puen ulkokengät, ulkovaatteet, jonotan hissiin, kävelen parkkipaikalle, kävelen autolleni, putsaan tuulilasin siitepölystä, etsin jotain mihin putsata kädet, etsin auton avaimia laukun pohjalta johon ne ovat valuneet. Ulosmenopuomeilla jonotan hetken, vasta nyt pääsen tielle ajamaan tätä 15 min ajomatkaa. Perillä ajattelemani parkkipaikka onkin täynnä, etsin uutta. Löydän sen vähän kauempaa, tähän parkkimittariin ei käykään kortti, jostain on kaivettava kolikoita. Viimein kävelen tapaamispaikalle jossa kaveri on odotellut jo 10-15 minuuttia. Eikä tässä skenaariossa ollut edes mahdollista ruuhkaa, tietyötä tai jonkin tärkeän asian vuoksi takaisin kääntymistä.

Pitää tehdä rutiini. Jääkaapin oveen lappu, jossa on kellonajat lähtöihin. Puhelin muistuttamaan etuajassa, että nyt pitää lähteä.

Kaikki kelloni ovat hieman eri ajassa, kaikki oikeaa aikaa edellä. Myös auton kello. Tärkeää on se, etten tiedä montako minuuttia mikäkin kello on edellä enkä koskaan vertaile kellojen näyttämää aikaa keskenään.

Vieläkin toisinaan myöhästelen, mutta todennäköisemmin olen juuri ja juuri ajallaan. Varaan myös aina yöimääräistä aikaa matkan tekoon. Eli esim. tiedän, että autolla ajaminen läheiseen kaupunkiin kestää 20min. Varaan kuitenkin päässäni aina tunnin tuohon matkaan. Näin en myöhästy automaattisesti vaikka lähtö kotoa viivästyisi jopa vartin.

En osaa neuvoa, muuta kun että laittaa kellon vaikka kymmenen minuuttia edelle oikeaa aikaa ja elää sen mukaan. Eikä sitten sen mukaan että kellonaika on edellä! Joku ryhtiliike on kyllä paikallaan koska on todella itsekästä ja epäkunnioittava antaa muiden odottaa jos on ajasta sovittu.

Tuli tästä muuten mieleen että meillä töissä pahimmalle myöhästyjälle ilmoitettiin aina treffipaikka kymmenen minuuttia aikaisemmaksi kuin muille, koska muuten oli aina myöhässä. Tällä metodilla ehti suunnilleen mukaan.

Ja anoppi lohduttautui kerran että myöhästyi junasta ”vain vähän”.

.

Kerran myöhästyin pahasti tärkeästä tapaamisesta, ja henkilö, jota arvostan todella paljon, huomautti asiasta.

Häpesin silloin ja häpeän yhä. Sen jälkeen paransin tapani ja arvioin lähtöaikani aina vähintään 15 minuuttia aikaisemmaksi kuin mikä mielestäni olisi riittävää.

Opettelin pitämään kelloa kädessä ja seuraamaan koko ajan ajan kulkua, kun on joku juttu missä pitää olla tiettyyn aikaan.

Laitoin kaikki kellot 5min edelle ja menen sen mukaan mitä kellot näyttää. Toimii mulla.

Minä suosittelisin kaikille "pidän kelloja eri aikoja edellä"-tyypeille edes testaamaan sitä että katsoo ajankäyttöään/erilaisiin toimintoihin/matkoihin kuluvaa aikaa raatorehellisesti. Kun tavallaan ottaa niskaotteen siitä mihin pitää ehtiä ja tiedostaa selkeästi mihin oma aika valuu, kiireen tuntu ja stressi vähenee ihan älyttömästi. Sen ajan joutuu käyttämään tekemisiinsä joka tapauksessa, joko sen voi tehdä ns. hallitusti ja rauhassa tai sitten pienoisessa epävarmuudessa.

t. aikatauluttaja

Mulla auttoi asiaan suuresti se että työpaikka vaihtui mukavammaksi. Nykyään menee ihan mielellään aikaisemmin kun on oma työhuone ja viihtyy työssään.

Aikaisemmin kun mulla oli ikävä työkaveri samassa huoneessa niin menin aina myöhässä töihin kun halusin minimoida yhdessä vietettävän ajan.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkki: tapaamiseen kaverin kanssa töiden jälkeen on vartin ajomatka, lähden siis varttia vaille tai jopa 20 minuuttia ennen tapaamista liikkelle. VÄÄRIN.

Ajomatka alkaa vasta kun istun perä auton penkissä, ja loppuu kun sammutan auton. Tämä vie sen olettamani 15 minuuttia. Oikeasti aikaa kuluu esim. seuraavasti: Sammutan työkoneen, kerään tarvittavat kamani laukkuun, kävelen pukuhuoneeseen, puen ulkokengät, ulkovaatteet, jonotan hissiin, kävelen parkkipaikalle, kävelen autolleni, putsaan tuulilasin siitepölystä, etsin jotain mihin putsata kädet, etsin auton avaimia laukun pohjalta johon ne ovat valuneet. Ulosmenopuomeilla jonotan hetken, vasta nyt pääsen tielle ajamaan tätä 15 min ajomatkaa. Perillä ajattelemani parkkipaikka onkin täynnä, etsin uutta. Löydän sen vähän kauempaa, tähän parkkimittariin ei käykään kortti, jostain on kaivettava kolikoita. Viimein kävelen tapaamispaikalle jossa kaveri on odotellut jo 10-15 minuuttia. Eikä tässä skenaariossa ollut edes mahdollista ruuhkaa, tietyötä tai jonkin tärkeän asian vuoksi takaisin kääntymistä.

Kiitos tästä!! Kunpa kaikki krooniset myöhästelijät lukisivat tämän ihan ajatuksen kanssa ja oppisivat. Olen tätä asiaa yrittänyt kertoa yhdelle kaverilleni, joka ei todellakaan osaa ottaa huomioon liikkeellelähtöön tarvittavaa aikaa ja siellä toisessa päässä perillepääsyyn menevää aikaa. Hän jotenkin kuvittelee materialisoituvansa kotoaan suoraan bussipysäkille ja perillä kohtauspaikalle eli hän ei varaa näihin siirtymisiin yhtään aikaa. Kaveri ei osaa huomioida edes sitä, miten hänellä menee kymmenenkin minuuttia pelkästään eteisessä hakiessaan kamoja ja pukiessaan päälle, vaikka on omasta mielestään ollut ihan heti lähtövalmis. Hän ihan vilpittömästi kuvittelee, että vartin bussimatkaan menee se vartti, vaikka todellisuudessa hän tarvitsee siihen kolme varttia ollakseen ajoissa perillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkki: tapaamiseen kaverin kanssa töiden jälkeen on vartin ajomatka, lähden siis varttia vaille tai jopa 20 minuuttia ennen tapaamista liikkelle. VÄÄRIN.

Ajomatka alkaa vasta kun istun perä auton penkissä, ja loppuu kun sammutan auton. Tämä vie sen olettamani 15 minuuttia. Oikeasti aikaa kuluu esim. seuraavasti: Sammutan työkoneen, kerään tarvittavat kamani laukkuun, kävelen pukuhuoneeseen, puen ulkokengät, ulkovaatteet, jonotan hissiin, kävelen parkkipaikalle, kävelen autolleni, putsaan tuulilasin siitepölystä, etsin jotain mihin putsata kädet, etsin auton avaimia laukun pohjalta johon ne ovat valuneet. Ulosmenopuomeilla jonotan hetken, vasta nyt pääsen tielle ajamaan tätä 15 min ajomatkaa. Perillä ajattelemani parkkipaikka onkin täynnä, etsin uutta. Löydän sen vähän kauempaa, tähän parkkimittariin ei käykään kortti, jostain on kaivettava kolikoita. Viimein kävelen tapaamispaikalle jossa kaveri on odotellut jo 10-15 minuuttia. Eikä tässä skenaariossa ollut edes mahdollista ruuhkaa, tietyötä tai jonkin tärkeän asian vuoksi takaisin kääntymistä.

Kiitos tästä!! Kunpa kaikki krooniset myöhästelijät lukisivat tämän ihan ajatuksen kanssa ja oppisivat. Olen tätä asiaa yrittänyt kertoa yhdelle kaverilleni, joka ei todellakaan osaa ottaa huomioon liikkeellelähtöön tarvittavaa aikaa ja siellä toisessa päässä perillepääsyyn menevää aikaa. Hän jotenkin kuvittelee materialisoituvansa kotoaan suoraan bussipysäkille ja perillä kohtauspaikalle eli hän ei varaa näihin siirtymisiin yhtään aikaa. Kaveri ei osaa huomioida edes sitä, miten hänellä menee kymmenenkin minuuttia pelkästään eteisessä hakiessaan kamoja ja pukiessaan päälle, vaikka on omasta mielestään ollut ihan heti lähtövalmis. Hän ihan vilpittömästi kuvittelee, että vartin bussimatkaan menee se vartti, vaikka todellisuudessa hän tarvitsee siihen kolme varttia ollakseen ajoissa perillä.

Siis yllättäen ei tämä ole monellekaan (esim. minulle ennen) mitenkään selvää. Tai siis onhan se kun sitä ajattelee, mutta sitä ei ikinä ehkä pysähdy ajattelemaan.

Ja se syy miksi tämän tiedostamisesta ja "aikabudjetoimisesta" on niin paljon iloa käytännössä on se, että siihen matkaan menee se aika joka tapauksessa. Eli se kiireessä paikalle hosuja ei ole säästänyt aikaa eikä vaivaa yhtään missään verrattuna suunnitelmallisempaan lähtijään, usein päin vastoin.

En ole edelleenkään itse se, joka odottelee lentokentällä kuusi tuntia etukäteen, mutta yritän olla realisti sen suhteen miten paljon aikaa todellisuudessa kuluu, että voin käyttää siihen aikaani täsmälleen niin paljon kuin tarvii, muttei yhtään enempää.

Siirryin yhdestä huonosta toiseen: aloin inhota myöhästelyäni ja nyt olen kaikkialla aivan liian aikaisin. Siis puolesta tunnista tuntiin ennen sovittua aikaa.

Kun sain lapsen, aloin oppimaan sen kuinka aikasin pitää valmistautua kun lähtee jonnekin.

Toinen oli terapia ja opettelin lähtemään ajoissa sinne.

Usein iltaisin lasken kuinka paljon aikaa menee matkaan ja ne minuutit kotona, se lähdön valmistelu.

Uudessa terapiassani sitten muistin asioita nuoruudestani ja siihen aikaan liittyy kello ja ajan kuluminen joka oli tuskallista.

Löysin sen syyn miksi ennen myöhästyin.

Miksi en hallinnut ajankäyttöä.

Ei ole muuta keinoa kuin että herää aamulla jo pari tuntia "liian aikaisin". On tärkeää myös mennä vähäksi aikaa ulos jo hyvissä ajoin ennen lähtöä, niin pystyy arvioimaan realistisesti, miten lämmin ilma ulkona oikeasti on. Ettei joudu enää lähtiessä UUDESTAAN miettimään mitä laittaisi päälle ja minkä takin alle tämä paksu neulepaita mahtuu, ja etsimään kaikkien pipojen seasta sitä ainoaa pipoa joka sopii asukokonaisuuteen (yleensä juuri sitä pipoa ei löydy mistään, vaikka kaikki muut ovat tallella).

Vanha minä: Päätän mielessäni ajan jona pitää poistua kotoa, ja tähtään valmistautumisessa siihen, että olen valmis lähtöön juuri siihen kellonaikaan. Ikinä en sitten ole, vaikka aikaa olisi kuinka paljon, koska käytän sen ajan väärin. En vain osaa arvioida oikein, miten paljon aikaa erinäisiin pikkuasioihin menee.

Uusi minä: En tähtää enää siihen, että olisin valmis tasan lähtöaikaan mennessä, vaan siihen että olisin valmis jo kauan ennen sitä, jotta ehdin vielä saamaan "omaa aikaa" (sitä oleskelua, joka normaalisti on ennen sängyssä nousemista). Käytännössä tämä kuitenkin harvoin toteutuu eli en ehdi saamaan tuota omaa aikaa, koska valmistautumisessa meneekin odotettua kauemmin, mutta ainakin olen melkein joka kerta ollut tällä tavalla ajoissa. En enää pyri täsmällisyyteen, koska se epäonnistuu aina, vaan etuajassa olemiseen. Saatan olla lopulta hieman etuajassa tai sitten just ja just ajoissa tai harvemmin korkeintaan minuutin pari myöhässä.

Aika ennen autoa: Aloin laskea sen hetken kun on pakko lähteä ovesta ulkovaatteet päällä, että ehtii bussiin, joka on varmasti perillä ajoissa. Jos siihen mennessä kaikki ei ole kunnossa tai meikit vinossa, se on voivoi.