Tuli tuosta toisesta ranskalaisia naisia koskevasta aloituksesta mieleen miten mieheni päätti tehdä vaikutuksen ensitreffeillä

Hän otti totta kai ensimmäiseksi puheeksi oman ranskalaisen ex-tyttöystävänsä. Olin juuri kertomassa, että opiskelin ranskaa lukiossa, niin hän keskeytti minut kertoakseen miten seurusteli ranskalaisen naisen kanssa. Seuraavaksi hän mainosti miten hyvät ruuat se teki ja sen jälkeen "voi niitä korkoja. Aina kun jätin mun kengät eteiseen, niin se huusi mulle että jätän ne väärään paikkaan". Mies puhui kumman haaveksivasti, ihan kuin olisi kaivannut tuota naista edelleen.
Jos olisimme olleet missä tahansa muualla kuin sillä hetkellä olimme, niin olisin jättänyt miehen siihen paikkaan. Alkuun suhtauduin hiukan torjuvasti tuohon tietoon, mutta myöhemmin tuo hänen juttunsa kolahti ja kovaa. En ole itse yhtään sellainen, joka karjuisi naama punaisena korkokenkien takia, mutta itsetunto ei muutenkaan ollut hyvä. Lisäksi mulle vain välittyi kuva, ettei mies pohjimmiltaan arvosta minua ulkoisesti. Mitä te muut olisitte tehneet?