Uusperheen rippijuhlat
Hei. Kertokaa uusperheelliset miten teillä on juhlittu tai juhlitaan toisen lapsen rippijuhlat. Meillä mieheni poika pääsee tänä kesänä ripiltä ja on lapsista vanhin siis. Mies menee kirkkoon omien lastensa kanssa, jotka on ekasta suhteesta (ei yhteisiä mukaan) ja juhla on sen jälkeen meillä. Onko normaali käytäntö? Yhteisiä juhlia mies ei halua, koska kokee ne ei aidoksi ilmapiiriltään. Miehen ex on vuosia ollut todella hankala, manipuloinut lapsia pienestä pitäen ja paljon muutakin. Tämä lisää varmasti sitä päätöstä kaksista juhlista. Kertokaa miten teillä nämä juhlat on hoitunut.
Kiitos!
Kommentit (23)
Siis miten noi nyt juhlitaan? Perhe kirkossa, poika isänsä (sisarustensa?) kanssa isän luo konfirmaation jälkeen? Missä pojan äiti silloin on jossei saa juhlia yhdessä?
Omat juhlat kummankin vanhemman luona omien sukujen kanssa. Kun on erottu, on erottu eikä sen jälkeen olla tekemisissä.
Poikapuoleni rippijuhlat vietettiin porukalla hänen äitinsä luona, mukana juhlissa olivat myös minun vanhempani. Miehen ex-vaimo kutsuttiin myös meidän lapsemme rippijuhliin. No problem. Aikuisten ihmisten pitää pystyä juhlimaan lastensa saavutuksia samassa paikassa ja asiallisesti.
Olen kaiketi omituinen kun en ymmärrä tätä uusperhe jankutusta. Mitä väliä sillä on ovatko lapset aiemmasta suhteesta vai ei? Lapset on lapsia ja tuollainen eriarvoistaminen vahingoittaa helposti.
Vierailija kirjoitti:
Poikapuoleni rippijuhlat vietettiin porukalla hänen äitinsä luona, mukana juhlissa olivat myös minun vanhempani. Miehen ex-vaimo kutsuttiin myös meidän lapsemme rippijuhliin. No problem. Aikuisten ihmisten pitää pystyä juhlimaan lastensa saavutuksia samassa paikassa ja asiallisesti.
Pitäisi toki, mutta aina se ei ole molempien yhteinen tahto. Vaikea siinä on väkisin yhteisiä juhlia suunnitella, vaikka itse olisi valmis, jos toinen ei kykene eikä suostu.
Teillä on yhteisiä lapsia, jotka eivät pääse sisaruksensa rippitilaisuuteen kirkkoon? Kuiten juhlat on teillä? Missä rippilapsen äiti juhlii, teilläkö?
Vierailija kirjoitti:
Siis miten noi nyt juhlitaan? Perhe kirkossa, poika isänsä (sisarustensa?) kanssa isän luo konfirmaation jälkeen? Missä pojan äiti silloin on jossei saa juhlia yhdessä?
Olin kysymässä samaa.
Kai pojan äiti on myös kirkossa? Luulisi, että siellä on seinät kaukana toisistaan ja katto korkealla, joten rippilapsen vanhemmat varmaan mahtuvat sinne molemmat.
Toivottavasti pojan äiti edes näyttäytyy rippijuhlissa isän luona. Kyseessähän on vastaanotto, sen hetken kun ollaan paikalla voi kaikilta aikuisilta vaatia aikuismaista käytöstä.
Mä tunnen enemmän uusperheitä, joissa kaikki juhlat juhlitaan yhdessä ja hyvässä sovussa, kuin näitä ongelmatapauksia.
Avauksesta vielä: miksi on niin tärkeää olla normaali? Palstalla kysytään usein onko tuo tai tämä normaalia. Mä en edes tiedä mitä sillä tarkoitetaan. Tervettä, tavallista, keskivertoa, yleistä – mitä?
Meillä on rippijuhlat edessä ensi kesänä. Tulee väkisinkin kahdet juhlat, ex on hankala puhumattakaan sen äidistä. Tulisi tosi tukkoisen ilmapiirin juhlat saman katon alla. Meille kutsutaan lapsen sukulaisia mun puolelta ja isäpuolen sukua (pitkään oltu yhdessä, lapsi "kuuluu sukuun") sekä ystäviä. Isä kutsunee sitten oman puolen sukulaisia ja ystäviä järjestämiinsä juhliin.
Normaalia on sellainen juhliminen, että rippilapsen ei tarvitse murehtia millaisia kohtauksia omat vanhemmat järjestävät juhlapäivänä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on rippijuhlat edessä ensi kesänä. Tulee väkisinkin kahdet juhlat, ex on hankala puhumattakaan sen äidistä. Tulisi tosi tukkoisen ilmapiirin juhlat saman katon alla. Meille kutsutaan lapsen sukulaisia mun puolelta ja isäpuolen sukua (pitkään oltu yhdessä, lapsi "kuuluu sukuun") sekä ystäviä. Isä kutsunee sitten oman puolen sukulaisia ja ystäviä järjestämiinsä juhliin.
Niin ja kirkkoon on tervetulleita ne jotka haluaa sinne tulla.
Me ollaan päästy sen verran väleihin, että pidetään vain yhdet juhlat, mutta neutraalilla maaperällä. Minä en mene entiseen kotiini leikkimään keittiöhengetärtä, enkä osaa olla siellä vieraana.
Omaan kotiini taas ei mahdu enkä jaksa sielläkään leikkiä sitä kotihengetärtä, mitä tason pitäisi olla. Rippijuhlista nimittäin saadaan hedelmällistä juoruttavaa pitkäksi aikaa sinne lapsen isän suvun puolelle.
Kulut tullaan jakamaan tasan vanhempien kesken vierailijoiden suhteessa.
Kirkkoon ei tule kuin vanhemmat ja kummit. Mutta tämä johtuu myös kirkon toiveesta, koska tila on rajallinen.
Poikani asuu kanssani. Hänen isällään on uusi puoliso ja lapsi tämän kanssa. Rippijuhlat järjestin minä kotonani. Kutsuin mukaan myös pojan isän puoleiset sukulaiset. Isän tehtäväksi jäi määritellä, ottaako uuden puolisonsa ja velipuolen mukaan. Asia oli minulle melko yhdentekevä.
Juhlat onnistuivat hyvin ja poika oli iloinen siitä, että hänelle tärkeät ihmiset olivat juhlimassa samassa paikassa. Isän uusi vaimo ja lapsi eivät tulleet, mutta se ei haitannut kenenkään tahtia.
Itse aikanaan avioerolapsena kärsin siitä, ettei isän puoleinen suku tullut juhliini, vaikka äiti toivotti heidät tervetulleeksi. Näissä asioissa pitäisi pistää lapsen toive etusijalle. Aikuisten voisi odottaa pistävän keskinäiset kaunansa sivuun juhlapäivän ajaksi.
Meillä juhlat on äidin (minun) vanhemmilla, jonne rippilapsi tulee. Isä ja sukunsa juhlivat keskenään.
Aikoinaan tapeltiin 5 vuotta oikeudessa siitä, että isä saa varmasti yhtä ison siivun lapsestaan kuin äitikin, mutta elareita hän ei suostunut maksamaan euroakaan. Vaati vielä, että maksan hänelle 2 vko kesäloma-ajasta 200 e/vko, koska lapsesta tulee niin paljon kuluja ja minähän sain korotetun lapsilisän. Oikeus laittoi 2 vuotta sitten stopin riidoille ja määräsi lapsen minulle, isältä vietiin oikeudet määrätä siitä, että "lapsi on äitienpäivänä klo 10.00 asti äidillä, jonka jälkeen äidin tulee tuoda lapsi isän äidille ja noutaa sieltä klo 15 paitsi niinä viikkoina, jolloin lapsi on isällään, silloin äidillä ei ole oikeutta saada lasta luokseen äitienpäivänä" loppuivat siihen.
Juu, erikseen juhlitaan ja hyvä niin.
Meillä yhteisiä lapsia, joita mies ei ota kirkkoon, kun ei halua sekottaa niitä entiseen elämään. Pojan äiti on kirkossa varmasti, mut pitää juhlat omalla viikolla.
Meillä oli myös molemmilla omat juhlat. Parempi niin, kuin kaikilla epämukava olla:)
Vierailija kirjoitti:
Meillä yhteisiä lapsia, joita mies ei ota kirkkoon, kun ei halua sekottaa niitä entiseen elämään. Pojan äiti on kirkossa varmasti, mut pitää juhlat omalla viikolla.
Musta tuo on erikoista. Eritellään entinen elämä ja nykyinen elämä. Esikoinen saa siis tuntea että on eri sakkia kuin muut. Olisin ihmetellyt jos aikanaan mua ei olisi otettu mukaan katsomaan kun siskot (puhun siskoista vaikka meillä on eri isä) pääsi ripille. Jos mulla ja nykyisellä miehelläni olisi yhteisiä lapsia, ne todellakin olisi mukana. Ei eriteltäisi lapsia sen mukaan mitä biologia sanoo.
-vastaaja 9
Vierailija kirjoitti:
Meillä yhteisiä lapsia, joita mies ei ota kirkkoon, kun ei halua sekottaa niitä entiseen elämään. Pojan äiti on kirkossa varmasti, mut pitää juhlat omalla viikolla.
Que, eli tuttavallisemmin täh?
Mun mielestä koko perhe menee kirkkoon, jos sinne mahtuu. Jos seurakunta toivoo, että vain vanhemmat tulevat, niin sitten vain äiti ja isä. Muussa tapauksessa äiti ja isä menevät kirkkoln puolisoineen ja kaikkine lapsineen. Rippijuhlat järjestetään äidin tai isän kotona tai jossain juhlatilassa. Järjestetään vain yhdet juhlat.
Jos aikuiset eivät tähän kykene, niin herää kysymys, miksi he ovat lisääntyneet ensin yhden ihmisen kanssa ja sitten vielä toisen kanssa. Joutuuko rippilapsi järjestämään aikuisena kahdet häätkin?
Noh. Meillä hyvin sujuvasti. Olemme eronneet jonyli 10v sitten mutta ei.ole uutta avokumppania kummallakaan. Järjestimme juhlat ex-mieheni kotona joka on tilavampi. Hänen sukulaisiaan ja samoin minun. Hyvin mutkatonta.
Olin itse uusperheen lapsi ja asuin äitini luona. Hankalat välit isäpuoleen ja koin ikäväksi, että isäni joutui tulemaan "isäpuolen kotiin" juhliin. Tuli kuitenkin ja kyllähän ne siinä meni.