Kun uusi työyhteisö kiusaa

Aloitin uudessa työpaikassa vähän aikaa sitten. Minua ei perehdytetty mitenkään. Toimenkuvan piti muotoutua sitten myöhemmin. Jo ekalla viikolla lähetin pomolle sähköpostin aiheesta, mitä tulen täällä tekemään. Muu työyhteisökin kyseli sitä, enkä osannut vastata, koska minulle ei sitä kerrottu. Seisoskelin ja istuskelin vain. Muilla oli olevinaan kova kiire, etenkin höpisemäön kovaäänisesti vieressäni.
Lähin työkaveri sitten pilattu minulle viikon lopulla. Alkoi huutaa, että häiritsen koko ajan häntä kysymyksilläni. Yritin siis tehdä samoja palvelutöitä kuin hän, koska paikkani oli siihen hänen viereensä määrätty. Pyysin, että ottaisi tilanteen huomioon. Hän huusi että sinä tulet sitten tänne neuvomaan häntä jne. Olen tehnyt vaativampia kun töitä, mutta sillä en lähtenyt kehua retostelemaan.
En voinut muuta kuin ilmoittaa pomolle hänen kiusaavan minua. Kyllät muuttui hetkessä eiksi enkä osannut mitään, vaikka opin nopeasti. Hymähdeltiin ja äännähdeltiin, naurahdeltiin muka-mieheen kuin lasten seurassa.
Kyllä tiesin, että haloo nousee kun asian ilmoitin.
Palaveri, jossa hän kieltää sanoneensa mitään tai huutaneensa.
Välillä ovat nyt kylmät, mutta aiemmin puhuin muutaman muun kanssa normaalisti. Tämän kiusaamisilmoituksen jälkeen kaikki lopettivat juttelunsa minulle. No ollaan sitten hiljaa vaikka parin tyypin kanssa oli jo ihan kivat välit.
Nyt minulle vihdoin aletaan kertoa jotain työnkuvasta. On mennyt viikkoja. Nyt pomo alkaa nokkia. Työajastani tehdään numeroa. Ensin minulla oli liuku, sitten ei ollut. Sitten määriteltiin työaika. Itse sanoin koko ajan, että kertokaa te mitä haluatte. Nyt olen kuulemma hyökkäävä. Sitten määriteltiin taas uusi työaika. Varmaankin se vaihtuu taas. Kiusaaminen oli minun mielikuvitusta niin, mutta pahin kiusaaja joutui kuitenkin työsuojelun kanssa tekemisiin, vaikka hän on siis joutunut minun kuvitellen itse kohteeksi. Tavoitteeni oli se, että minua ei enää kohdella epäasiallisesti.
Pomo tulee komentelemaan nyt päivittäin minua ja nokkimaan. Eilen kertoi uuden koukkunsa hymy huulillaan. Samoin tänään. Työaikaani tullaan seuraamaan paikan päälle, vaikka tein jo yli viime viikolla, koska määritelmät olivat epäselvät. En ole niitä, jotka venyvät duunipaikassa minuutteja keräten.
Pomo kyseli henkilökohtaisia asioistani. Vastasin rehellisesti. Kysyin myöhemmin, miksi hän kysyi. Tiedän, että sen kaltaiset asiat eivät kuulu hänelle. Hän naurahti nyt vain kysyneensä muuten vain.
Liityin liittoon kyllä joo. Pompotusta ja kyykytystä esiintyy.
Vaikeaksi meni tilanne, kun en ymmärtänyt istua paikallani hiljaa ja tekemättä mitään, vaan ryhdyin ajamaan takaa toimenkuvaani ja muuta, koska olisin hyvin motivoitunut töihin. Naisvaltaisuus työpaikka.
Huomenna saan taas kuulla pomolta jotain mukavaa. Muut eivät siis puhu minulle. He aloittivat kylmyyden minua kohtaan, luultavasti siksi että kiusaaja jakeli minusta juttuja omaan pussiinsa. Kukaan ei muka ole kuullut mitään. Itse enää vain tervehdin enkä puhu muuta.
Ajoin itseni seinää vasten, mutta olen vahva ja kestän kyllä. Ajattelen vain että I don't give a shit. Etsin toista paikkaa, mutta tämä oli nyt elämäni ensimmäinen kerta kiusattuna. Irtisanomista odottelen koeajalla. Muita irtisanomisia minulla on takana jo neljä, kaikki tuotanto-taloudellisista syistä.
En olisi uskonut päätyväni tähän tilanteeseen. Omaa typeryyttäni se on. En olisi uskonut, että toinen kiistää kaiken ja sen jälkeen pomo alkaa kiusata. Tiedän, että epäillään mielenterveyttäni, joka on täysin kunnossa. Olen ehkä vain liian rehellinen ja sinisilmäinen. Tiedän senkin, että pomo muuttelee juttuja kohdallani siksi, että odottaa minun kimpaantuvan ja paljastavan hulluuteni ja hän saisi syyn irtisanoa työsuhde.