Lue keskustelun säännöt.
Sanoisinko ystävälleni hänen typerästä kommentistaan?
05.06.2018 |
Tilanne oli siis tämmöinen:
Tapasin eilen yhtä äitikaveria lasten kera, ja lapset intoutuivat leikkimään pehmoleluilla sellaista leikkiä, jossa hieman riehuttiin. Sanoin leikin lomassa lapsille, että "vau, onpas ne teidän koiranne hurjia!" Niin ystäväni halusi kommentoida tähän minun kommenttiini, että "kokeekohan lapset tuon vähän turhana, tai leikin (tai heidät, en muista sanamuotoja tarkasti) lapselliseksi tekeväksi, ehkei kannattaisi sanoa tuolleen". Mä olin ihan että sis anteeksi mitä? Aivan viaton aikuisen leikkimielinen leikkiin "osallistuminen" kirvoitti pakkoa kommentoida ääneen mun puheita lapsille! Tunsin itseni ihan pedofiiliksi, joka on sanonut jotain sopimatonta arvon arvostelijan mielestä, grrrr.
Nyt vieläkin hirotsee kun ajattelen, että olisimme tekemisissä, tuo kommentti. Olen välittänyt hänestä, kuten yleensäkin olen tekemisissä vain ihmisten, joista välitän, kanssa, mutta en halua kuunnella uudelleen tuon tasoisia kommentteja, joten välittäminen on nyt uhattuna. Mietinkin, uskaltaisinko sanoa hänelle suoraan, että kommenttisi oli loukkaava, vai jätänkö vähin äänin pitämästä yhteyttä?
Kommentit (20)
Kiitos sinun nyt lapset ovat oppineet "hurjan" sanan ja kohta on tartutettu koko lastentarha. Se on sitten noloa äitikaverillesi kun tarhamammat saa kuulla kuka on levittänyt voimasanoja heidän viattomille lapsilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
What? Oletko sä ap ulkomaalainen? Tai lukihäiriöinen? Kirjoituksestasi ei ymmärrä mitään.
Noin yleisesti: jos loukkaantuu tuttavan tai ystävän kommentista, kannattaa aina sanoa suoraan, mutta ystävällisesti: kommenttisi loukkaa minua, mitä oikein tarkoitit sillä?
Ja jos toinen vahvistaa oikeaksi sen, mitä tulkitsit toisen sanoneen, voit jatkaa ja selittää, miksi et pitänyt kommenttia asialliseksi. Esimerkiksi että "minusta se ei ole kenenkään ulkopuolisen asia arvostella sitä, miten kommentoin lasten leikkiä, kun en kumminkaan millään tavalla puhunut asiattomasti tai loukkaavasti".
Jos ei siinä tilanteessa saa suutaan auki, kannattaa ehkä jättää sanomatta. Päiväkausien märehtiminen yhdestä ohimenevästä kommentista on jo vähän neuroottista ja kertoo huonosta itsetunnosta. Puutu asiaan, jos tuttava kommentoi toistamiseen tuolla lailla.
Ja lopeta tosiaan asian märehtiminen. Huono päivä sillä tuttavalla. Jokaisella on joskus.
Sanoudu irti kaveruudesta. Minullakin oli pitkään sellainen muka ystävä tai kaveri, jolla oli (on) tapana piikitellä vähän väliä sanomisiani. Lopulta sisäisesti mittani tuli täyteen vappuiltana hänen puheidensa vuoksi. Teki mieli heittää hänet ulos talostani, minun kodistani, jossa hän puhuu minulle epäkunnioittavaan, kettuilevaan sävyyn. No, en tietenkään huutanut tai ajanut tyyppiä ulos - menin vain kodinhoitohuoneeseen pitkäksi aikaa muka puuhailemaan jotain. Palasin sitten seuraan, ja minä puolestani aloin kriittiseen sävyyn kommentoida keskustelua, jota mieheni ja ystävän aviomies kävivät. (Olin kutsunut tämän ns. ystäväpariskunnan meille vappuiltaa istumaan.). Käytin aika voimakasta kieltä minulle poikkeuksellisesti, "paskapuhetta", jne. Ystäväni kai lopulta tajusi ei-kovin-hienovaraisen-vihjailuni vierailun päättymisestä - ja nousi ja lähti. Toivon, että ei tule enää meille. Poistin yhteystiedot seuraavana päivänä.
Kaiken tämän (okei, ehkä lapsellisen) käytöksen takana on vuosikausien kettuilevan puheen sietäminen hymyillen ja provoisoitumatta. No, provosoidun lopulta - mutta en menettänyt malttiani tai edes kettuillut takaisin, aloittanut riitaa tai edes itkenyt. Ei, en ole näyttänyt ystävälleni, miltä minusta oikeasti tuntuu joutuessani piikittelyn kohteeksi. Varmaan olisi aikuismaisempaa, mutta sitä mun provosoitumista tämä naisihminen on jo vuosia ikään kuin odottanut. Jos on jatkuvasti paha olla jonkun ystävän tai tuttavan seurassa, tai tapaamisen jälkeen, niin silloin seura ei ole sinulle hyväksi.
Olisin itse saattanut sanoa just samoin, kuten itsekin sanoit. Mielestäni se oli hyvä kommentti. Urpo se sun kaveri.
Lapset tarvitsevat aikuista ja huomiota, leikkiin saa ja pitää osallistua. Tuo lapsen kaverin äiti ei ehkä ole aivan täysillä käyvä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla ap muutenkin tapana märehtiä päiväkausia jotain aivan yhdentekevää? Eihän tuossa nyt ollut mitään kummallista ja sä olet laittamassa välejä poikki/sytyttämässä sotaa. Unohda jo, tai siirry seuraavaan pakkomielteiseen ajatukseen.
Siis oikeastiko noin turha, mitätön kommentti voi loukata jotakuta noin paljon? En todellakaan usko, että ystäväsi tarkoitus oli olla töykeä, ei varmasti osannut ajatella, että noin mitätön juttu voisi paisua noin suureksi sinun mielessäsi. Todennäköisesti ei itse edes kokenut sanoneensa mitään erityisen negatiivista ja on jo unohtanut koko jutun. Paras olisi jos pystyisit tekemään samoin eli vaan antamaan olla ja unohtamaan. Toteamaan, että sinä vähän ylireagoit ja että ystäväsi sanoi vahingossa vähän turhan negatiiviseen sävyyn. Kumpaakin sattuu joskus meille kaikille, kun on vaikka stressi, väsymys tai huono päivä, mutta ei kannata ottaa liian vakavasti sellaisia juttuja vaan antaa olla ja mennä eteen päin. Jos ei millään onnistu, sitten puhut asiasta ystävälliseen ja asialliseen sävyyn ystäväsi kanssa. Kerrot, että koit kyseisen kommentin ikäväksi ja se jäi vaivaamaan mieltäsi. Hän sitten varmaan pahoittelee asiaa ja se siitä, sen jälkeen viimeistään on osattava antaa olla.
Pakko vielä sanoa, että on hämmentävää, jos oikeasti harkitset jopa yhteyden pidon katkaisemista tuon takia. Onkohan sittenkään ihan kauhean syvää välittämistä ja ystävyyttä siinä tapauksessa? Toivottavasti et ollut tosissasi, muuten olen pahoillani ystäväsi puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ylireagoit, ja todella rankasti. Koita kasvattaa itsellesi vähän paksumpi nahka tai vaikeaa tulee olemaan elämä.
Kaverisi on idiootti. Kyllä mäkin olisin loukkaantunut. Mutta turha kai enää tässä vaiheessa ottaa asiaa puheeksi, anna olla. Sanot sitten jos vastaavaa tapahtuu uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitihullu kelaa tätä tapahtumaa vielä 30 vuoden päästä yli 70 vuotiaana.
Eikö se eilinen mesoaminen asiasta olisi riittänyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu kelaa tätä tapahtumaa vielä 30 vuoden päästä yli 70 vuotiaana.
Eikö se eilinen mesoaminen asiasta olisi riittänyt?
Tai tänä aamuinen :D
Mä puhuin asiasta terapiassa ja selvisi, että äitini on pitänyt kaikkia minun surujani aina aivan perusteettomina, joten siksi tuosta loukkaantuminen vaivaa aikuisenakin näin paljon. Helpompaahan se teillä juoppojen lapsilla on, joiden känniäidit eivät ole edes kerinneet kasvattaa teitä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vanhempi pitää oikeita suruja perusteltuina, niin tunteitaan niistä ei tarvitse enää aikuisena vatvoa. Ne läpikäydään jo lapsena. Mulla ei ollut sitäkään oikeutta, äiti kielsi loukkaantumasta mistään.
ap
Mutta kyllä minä itse pidän loukkaantumisiani perusteltuina, ja aion käsitellä ne siitä huolimatta, ettei äitini koskaan hyväksynyt minun loukkaantuvan yhtään mistään. Minun tunteeni ovat aivan yhtä tärkeitä, kuin kaikkien muidenkin.
ap
Ja mulla on todella osaava ja hyvä terapeutti ❤️
ap
Tuokin perustelu huvittaa, että "kaverisi on jo varmaan unohtanut koko kommentin". Okei, eli on ok loukata toisia, kunhan unohtaa sen vielä mahdollisimman pian?
ap
Ai jaa, tää olikin äitihullun tuotoksia taas. Tällä palstallahan on Ammattivalittaja, tää vatipää on Ammattiloukkaantuja. Että tällaista asiaa joku jaksaa vatvoa mielessään, ihan oikeasti??? Eipä ole paljon tapahtunut huonoja asioita tämmöisen ihmisen elämässä :D
Vierailija kirjoitti:
Ai jaa, tää olikin äitihullun tuotoksia taas. Tällä palstallahan on Ammattivalittaja, tää vatipää on Ammattiloukkaantuja. Että tällaista asiaa joku jaksaa vatvoa mielessään, ihan oikeasti??? Eipä ole paljon tapahtunut huonoja asioita tämmöisen ihmisen elämässä :D
Et vissiin tajua, millaista on kun kielletään loukkaantuminen lapsena? Ja turha selittää, että niin sinultakin, eihän kielletty, jos olet saanut lapsena esim. mököttää.
ap
Mitä...?