Lue keskustelun säännöt.
Miten otan eron puheeksi?
04.06.2018 |
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 19 vuotta. Meillä on yksi lapsi ja talolaina. Kuluneet kolme, neljä vuotta olen miettinyt eroamista, välillä melkein päivittäin. Me ollaan kasvettu ihan eri suuntiin, meillä ei ole mitään yhteisiä kiinnostuksenkohteita, arvoja, eikä läheisyyttä tai yhteyttä. Huokaan helpotuksesta, kun mies lähtee työmatkalle ja tiedän, että saan olla pari päivää itsekseni.
Mä itse teen päässäni eroa koko ajan, mutta en saa millään otettua asiaa puheeksi hänen kanssaan. Sen askeleen ottaminen ja asian ääneen sanominen ahdistaa ihan helkkaristi kuten myös käytännön asioiden järjestäminen. Tuntuu, että pää räjähtää kohta, ja oikeasti menee mielenterveys tässä. Mitä mä teen? Onko kukaan ollut samanlaisessa tilanteessa?
Kommentit (7)
Minä mietin eroa pari vuotta. Sitten rakastuin toiseen mieheen ja päätin, että nyt loppuu avioliitto. Reilu vuosi sitten sanoin exälle, että haluan eron. Hän totesi, että oli aavistanut. Uudesta rakkaudestani en mitään sanonut sillä mitään fyysistä suhdetta ei ollut, mutta tuli se ilmi myöhemmin.
Käytännön asiat on meillä vielä kesken vaikka ero on jo selvä. Talo on myymättä ja elatusasiat sopimatta. Exällä ei lasten hyvinvointi kiinnosta yhtaään, kun hälläkin uusi suhde, johon kaikki aika ja energia menevät.
Ero oli paras asia vuosiin. Kaikki ahdistus on poissa mitä exä aiheutti. Ahdasmielinen, pihi ihminen. Tiuli kyllä ilmi. Että hänen rakkaus minuun oli loppunut ajat sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä mietin eroa pari vuotta. Sitten rakastuin toiseen mieheen ja päätin, että nyt loppuu avioliitto. Reilu vuosi sitten sanoin exälle, että haluan eron. Hän totesi, että oli aavistanut. Uudesta rakkaudestani en mitään sanonut sillä mitään fyysistä suhdetta ei ollut, mutta tuli se ilmi myöhemmin.
Käytännön asiat on meillä vielä kesken vaikka ero on jo selvä. Talo on myymättä ja elatusasiat sopimatta. Exällä ei lasten hyvinvointi kiinnosta yhtaään, kun hälläkin uusi suhde, johon kaikki aika ja energia menevät.
Ero oli paras asia vuosiin. Kaikki ahdistus on poissa mitä exä aiheutti. Ahdasmielinen, pihi ihminen. Tiuli kyllä ilmi. Että hänen rakkaus minuun oli loppunut ajat sitten.
Ensin kerrot kaksi kappaletta miten itse olet mielessäsi tehnyt eroa useamman vuoden ja sitten kuinka puoliso oli se ahdasmielinen ja pihi ja kuinka hänen rakkaus oli loppunut ja se on huono asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä mietin eroa pari vuotta. Sitten rakastuin toiseen mieheen ja päätin, että nyt loppuu avioliitto. Reilu vuosi sitten sanoin exälle, että haluan eron. Hän totesi, että oli aavistanut. Uudesta rakkaudestani en mitään sanonut sillä mitään fyysistä suhdetta ei ollut, mutta tuli se ilmi myöhemmin.
Käytännön asiat on meillä vielä kesken vaikka ero on jo selvä. Talo on myymättä ja elatusasiat sopimatta. Exällä ei lasten hyvinvointi kiinnosta yhtaään, kun hälläkin uusi suhde, johon kaikki aika ja energia menevät.
Ero oli paras asia vuosiin. Kaikki ahdistus on poissa mitä exä aiheutti. Ahdasmielinen, pihi ihminen. Tiuli kyllä ilmi. Että hänen rakkaus minuun oli loppunut ajat sitten.
Ensin kerrot kaksi kappaletta miten itse olet mielessäsi tehnyt eroa useamman vuoden ja sitten kuinka puoliso oli se ahdasmielinen ja pihi ja kuinka hänen rakkaus oli loppunut ja se on huono asia.
Niin,mitä et ymmärtänyt?
Mä luin jostakin, että nainen miettii eroa keskimäärin seitsemän vuotta ennen ratkaisevaa päätöstä. Että ei ne mitään hetken mielijohteesta tehtyjä juttuja ole suurimmalla osalla meistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuollaisessa tilanteessa menee mielenterveys kohta muutenkin, joten molempien onnellisuuden kannalta olisi parasta vaan ottaa asia puheeksi. ei tarvitse aloittaa erolla, vaan vaikka jollain käytännön palaverilla josta voi sitten siirtyä siihen että olet ollut onneton. ellet ole ihan näytellyt rakastunutta, niin kyllä se mieskin luultavasti jotain aavistaa ja saattaa jopa olla samaa mieltä. ja vaikka ei olisikaan, on kohtuutonta kärsiä monta vuotta onnettomassa suhteessa. jos et uskalla tehdä eroaloitetta tai ajattelet itseäsi itsekkäänä tms, niin koita vaikka ajatella puolison kannalta, että kyllä toikin varmaan ansaitsisi onnellisemman loppuelämän. näin ajatellen eron puheeksiottaminen voi olla helpompaa.
käytännön asiat kyllä hoituu yksi kerrallaan, kun päätös on tehty. niiden takia ei kannata lykätä.
Eipä kai tuossa muu auta kuin kerätä se rohkeus ja sanoa asia. Ei noinkaan kannata elää vuosikausia. Voi olla, että ootte molemmat helpottuneita kun ilmassa roikkuva asia saadaan kakistettua ulos.