Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Meillä eron jälkeen vanhemmat vuoroasuvat ja lapsi saa pysyä kodissaan
04.06.2018 |
Aamun Hesarissa oli mielipidekirjoitus vuoroasumisesta ja siitä tehdystä tutkimuksesta.
Se todella eron jälkeen ylläpitää hyvin lapsen/lapsien ja molempien vanhempien suhdetta. Mutta me koimme, että emme voi oman ratkaisumme - siis eron - takia pakottaa viatonta osapuolta vaihtamaan kotia vuoroviikoin. Ero on lapselle/lapsille jo muutenkin kova paikka ilman, että pitää vähän väliä muuttaa kotia ja asumisympäristöä.
Me aikuiset sen sijaan olemme vaihtaneet kotia vuoroviikoin nyt jo neljättä vuotta.
Kaikille tällainen järjestely ei tietysti sovi. Meillä sitä on auttanut se, että ero oli sopuisa ja olemme hyvissä väleissä. Ja se, että meillä oli kohtuullisella etäisyydellä oleva, ympärivuotiseen asumiseen sopiva kesämökki, jolla saatoimme lähteä liikkelle. Nyt meillä molemmilla on omat vuokra-asunnot ja mökki on myyty, mutta alussa teimme niin, että se etäviikolla oleva puoliso asui kesämökillä ja kulki sieltä töissä. Aina ennen vuoronvaihtoa kumpikin siivosi kodin/mökin.
Jälkikasvu on saanut säilyttää tutun ympäristön, tutut esineet ja asiat, kotona oleva huoltaja vain vaihtuu viikottain.
Kehotan ja kannustan kaikkia, joilla mahdollisuus tällaiseen on, harkitsemaan vakavasti. Se, että te vanhemmat ette enää välitä elää parisuhteessa ei ole lapsen vika, eikä ole oikein panna häntä sijaiskärsijäksi siitä, että vanhemmilla ei enää synkkaa. Meiltä vanhemmilta tuo edellyttää tietysti enemmän viitseliäisyyttä kuin jälkikasvun siirto paikasta toiseen, mutta ei tuo mikään mahdoton urakka ole.
Kommentit (20)
Kivahan se on, mutta jos omaisuus on kiinni kaikki velkaisessa kämpässä, joka on pakko myydä että saa edes molemmille vanhemmille asunnon, niin ei voi ylläpitää sekä entistä kotia että hankkia vanhemmille uusia asuntoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on todella hyvä ratkaisu, jos siihen vain on mahdollisuus.
Aika harva pari eroaa sovussa, joten siinä katkeruudessa ei valitettavasti ajetella enää lasta ja toiseks varattomalle tuo on aika mahdoton yhtälö. Ideaali tilanne muuten.
Hyvin harvalle mahdollista taloudellisesti. Me tehtiin noin ekat 8 kuukautta, sitten loppui rahat. Kolmen asunnon ylläpitäminen ei ole keskivertopalkansaajille mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Kivahan se on, mutta jos omaisuus on kiinni kaikki velkaisessa kämpässä, joka on pakko myydä että saa edes molemmille vanhemmille asunnon, niin ei voi ylläpitää sekä entistä kotia että hankkia vanhemmille uusia asuntoja.
Ylimääräisiä asuntoja voi olla vaan yksi, ja vanhemmat asuu siellä sitten vuorotellen etäviikollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kivahan se on, mutta jos omaisuus on kiinni kaikki velkaisessa kämpässä, joka on pakko myydä että saa edes molemmille vanhemmille asunnon, niin ei voi ylläpitää sekä entistä kotia että hankkia vanhemmille uusia asuntoja.
Joo, ei tuo kaikille varmasti taloudellisesti ole mahdollista.
Toisaalta jos ero on sopuisa, voi hankkia vain yhden vuokrakämpän lisää ja vahtaa sitäkin. Siis samaan tapaan kuin meillä mökkiä kakkosasuntona. Toimi meillä pari vuotta, mutta sitten alkoi kumpaakin rassata työmatkat, jotka oli noin tunnin suuntaansa.
Mutta entä jos hommaa yhden vuokrakämpän likeltä vanhaa kotia ja jakaa sen kulut? Joka tapauksessa eron jälkeen on oltava kaksi asuntoa. Ok, vanhaa kotia ei voi tässä ratkaisussa myydä ja maksaa lainoja veks, se on totta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harvalle mahdollista taloudellisesti. Me tehtiin noin ekat 8 kuukautta, sitten loppui rahat. Kolmen asunnon ylläpitäminen ei ole keskivertopalkansaajille mahdollista.
Tarvitaan kaksi asuntoa, ei kolmea.
Mutta joo, meillä oli apuna tuo mökki.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olette jakaneet kustannukset ja työt? Kuka on vastuussa pyykinpesusta, lakanoiden vaihdosta, kaappien täydennyksistä missäkin asunnossa? Entä jos käy vieraita, saako uudet kumppanit yöpyä, kuka niiden kulutuksen maksaa? Mitä tehdään jos toinen osapuoli ei hoidakaan omaa osuuttaan siivoamisesta ja vastuusta, ja toinen löytää kämpän aina likaisena ja kaapit syötynä tyhjiksi? Usein ne syyt, jotka eroon johti, estää sen että tuollainen systeemi toimisi eron jälkeen.
Saattaa toimia, jos kuviossa ei ole uusia puolisoita eikä heidän lapsiaan tai uusista suhteista syntyviä lapsia, joiden tarpeet pitäisi myös huomioida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkimusten mukaan lapsille on tärkeintä ne vanhemmat. Siksi tulokset on aina positiivisia nykymallisen vuoroviikkoasumisen suhteen, koska harvoin lapsilla on kokemusta siitä, että heillä olisi oma koti, jossa vanhemmat ovat vuoroviikoin. On väärin, että lapsi joutuu reissaamaan kahden kodin väliä, joskus jopa kolmen, kun vanhempi päätyy parisuhteeseen, jossa asutaan kahta taloutta.
Moni lapsi on kertonut ettei lapsuudessaan tuntenut kotia olevan oikein missään . Aina muuttamassa kahden kodin välillä , kaveri vaihtuu ja leikit jää kesken . Tunnet olevasi ulkopuolineen sekä siellä, että täällä . Sitten jos on bonussisaruksia ja isä tai äiti puolia ja heihin kaikkiin tulee sopeuta niin lapsella ei todellakaan ole helppoa . Sanotaan , kyllä lapset on ihmeen joustavia ja kyllä he sopeutuu . Onko heillä muuta mahdollisuutta kun taipua vanhempiensa tahtoon ? Harva aikuinen sopeutuisi muuttamaan pari kertaa kuukaudessa aina toiseen asuntoon , tutustumaan pikkuhiljaa siellä olevaan uuteen aikuiseen henkilöön ja uusiin lapsiin , ottamaan heidän tavat ja vaateet huomioon ja kohta taas palaamaan ns.omiin ympyröihinsä. Lapset ovat solidaarisia vanhemmilleen , eivät halua eivätkä aina uskallakaan kertoa mitä todellisuudessa haluavat , miten viihtyvät tässä jatkuvassa muuttorumbassa. Erolapsella mielestäni pitää olla vain yksi vakituinen koti ja tapaa toista vanhempaa vierailemalla hänen luonaan usein mutta ei asumalla viikkoja kummankin vanhemman kanssa edestakaisin kotia vaihdelle .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi onnistua, jos on kuitenkin omaankin kotiin varaa. Jos haluaisin erota, siihen olisi joku sellainen syy, etten kyllä asuisi yhteisessä kodissa exäni kanssa, edes vuoroviikoin. Kuka siellä tekisi päätökset? Entä jos toinen ei niitä yhdessä sovittuja asioita noudattaisi? Millainen kodista tulisi?
Ihan sopuisasti me aikanaan kyllä erosimme, mutta ei olisi onnistunut meillä tuo, ihan jo taloudelliset syyt olisivat tehneet siitä mahdottoman. Jos olisin ap, yrittäisin ehdottaa toiselle vanhemmalle, että vaihtoväli olisi kaksi viikkoa, eikä vain viikon kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläköhän tämä keskustelu on aktiivinen? Etsin luotettavan ja ison suomalaisen verkkomedian juttuun haastateltavaksi perhettä, jossa lapsi tai lapset olisivat jääneet eron jälkeen asumaan perheen kotiin ja vanhemmat asuisivat kodissa vuoroviikoin. Eli vanhemmat vaihtavat kotia, lapset eivät. Jos olet kiinnostunut kertomaan tarinasi, voit laittaa sähköpostia osoitteeseen elina.jantti at gmail.com. Kiitos! Ystävällisin terveisin Elina Jäntti, vapaa toimittaja
Jos on noin hyvässä sovussa erottu, eikö sitä olisi voinut pysyä yhdessäkin?
Taloudellisesti täysin järjetön ratkaisu, 2 vuokrakämppää ja yksi jaettu omistusasunto.
Jos eksän kanssavoi olla noin hyvissä väleissä, että yhteisasuminen sopii - niin miksi erositte?
Minä olen ehdottomasti eroja vastaan, jos perheessä on lapsia. Lasken kaikki selkaiset erot turhiksi, joissa vanhemmat ovathyvissä väleissä. Jos näin on, niin parisuhde voidaan aina parantaa. Jos vain tahtoa löytyy. Jos ei ole tahtoa, niin sitten pitää kyseenalaistaa, miksi h***issä selkaiseen liittoon lapsia tehdään.
Vanha keskustelu, mutta sanon silti että tuo jos mikä on turha ero.
Entä jos tulee uusia kumppaneita? Minusta tuollainen ero on aika lailla sellainen ero, jossa eroa ei ole kunnolla tehty. Uusi koti ja uusi elämä ja exästä eroon oli minun ratkaisuni. Siihen on vaikea sanoa että mikä lapsista on parasta.
Alue: Aihe vapaa
Olisi toivottavaa, että näin ajattelisi useampi eroava vanhempi.