Lapset, joiden vanhemmat puhuneet lapselleen muuta kuin äidinkieltään. Miten kävi?

Isoäitini puhui lapsilleen suomea, vaikka oli täysin ruotsinkielinen. Lasten isä oli suomenkielinen, mutta lähti lätkimään kun lapset olivat alle kouluikäisiä. Kaikilla lapsilla oli vaikeuksia oppia lukemaan ja hallitsemaan äidinkieltään, vaikka kävivät koulunsa suomeksi ja elivät ympäristössä, jossa noin 70 % ihmisistä puhui suomea. Heidän suomen kielensä on jotenkin hassua, esim. sanaston ja taivutusten osalta. Tämä näkyy vielä minunkin kielenkäytössäni, tiedostan sen kyllä.

Mielenkiintoista. Onko muita tarinoita? Monet kuitenkin täälläkin puhuvat lapsilleen vain paikallista kieltä, vaikka eivät sitä osaa kuin auttavasti. Itse en uskaltaisi. AP

Lapsella on kaveri jonka filippiiniläinen äiti on puhunut lapselleen vain (auttavaa) suomen kieltä. Lapsi taivutti vielä 10-vuotiaanakin sanoja oudosti, esim. auto-audon.  Lapsi on myös varsin ulkopuolinen suhteessa äitinsä sukuun, kun ei osaa isovanhempien, tätien jne. kieltä lainkaan.

Onko ketään aikuisia paikalla, jotka voisivat vielä kertoa omista kokemuksistaan? Onko kotona opittu kielitaito hankaloittanut esim. opiskeluja myöhemmin? AP

Harmi, ettei tule lisää vastauksia, aihe on mielenkiintoinen. Minäkin tiedän erään pariskunnan Suomessa, joka puhuu lapselleen vain englantia, vaikka molemmilla on äidinkielenä suomi. Lapsi on vasta alle 1-vuotias, joten jään tätäkin tapausta seuraamaan mielenkiinnolla. AP

Minuakin kiinnostaa aihe, ei niinkään kielen oppimisen kannalta, vaan ehkä tunnepuolen kannalta. Mietin, että voiko lapselle opettaa tunnepuolen ilmaisua täydellisesti vieraalla kielellä? Jääkö vieraan kielen tunnepuoli jollain tavalla vaisuksi?

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kiinnostaa aihe, ei niinkään kielen oppimisen kannalta, vaan ehkä tunnepuolen kannalta. Mietin, että voiko lapselle opettaa tunnepuolen ilmaisua täydellisesti vieraalla kielellä? Jääkö vieraan kielen tunnepuoli jollain tavalla vaisuksi?

Mitä edes on tunnepuolen ilmaisu ja miten sitä opetetaan lapselle? En ole ikinä edes törmännyt tällaiseen termiin.

Vierailija kirjoitti:

Harmi, ettei tule lisää vastauksia, aihe on mielenkiintoinen. Minäkin tiedän erään pariskunnan Suomessa, joka puhuu lapselleen vain englantia, vaikka molemmilla on äidinkielenä suomi. Lapsi on vasta alle 1-vuotias, joten jään tätäkin tapausta seuraamaan mielenkiinnolla. AP

Onpas typerää, en voi muuta sanoa. Äidinkieli on tunnekieli. Tähän tullaan puuttumaan neuvolassa ja viimeistään päiväkodissa.

Olen jostain lähteestä lukenut että se ei onnistuisi, että lapset jäisivät puolikielisiksi. Jännä olisi päästä seuraamaan, miten esim. Tämä kympin tyttö elina lepomäki suoriutuu, hän puhuu jälkikasvulleen vain saksaa.

Huonosti kävi tuntemallani pariskunnalla jotka asuivat ulkomailla ja päättivät olla puhumatta lapselleen suomea, keshitysongelmia tms. lapsi oireili monella tavoin 

Vierailija kirjoitti:

Olen jostain lähteestä lukenut että se ei onnistuisi, että lapset jäisivät puolikielisiksi. Jännä olisi päästä seuraamaan, miten esim. Tämä kympin tyttö elina lepomäki suoriutuu, hän puhuu jälkikasvulleen vain saksaa.

täh, niinkö ei kai? eihän siinä olis mitään järkeä

Tuttavan lapsi reputti äidinkielen yo-kirjoituksissa, vaikka on asunut suomessa koko ikänsä ja suomi on hänen äidinkielensä. Vanhemmat vaan ovat puhuneet lapselle koko ajan englantia, joka on heidän yhteinen kielensä.

Tarkoittaa lepertelyitä, hellittelyitä, lohdutttelua. Näitä on varmasti hankalampi tehdä vieraalla kielellä

Itse olen kyllä puhunut lapsille aina vain suomea, vaikka hieman ennen koulun alkuaan muutimme ulkomaille. Nyt kun lapset ovat teini-iässä, heillä on paikallinen kieli vahvempi ja suomi nyt ihan kohtuullinen, vaikka etenkin nuorempi hieman sanoja joskus hakee. Luulen, että kaikista ei vain tule automaattisesti edes sopivissa olosuhteissa täysin kaksikielisiä. Tuttavalla samanikäiset tyttäret puhuvat nyt melko huonoa suomea, vaikka kotona sitä jatkuvasti kuulevatkin.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavan lapsi reputti äidinkielen yo-kirjoituksissa, vaikka on asunut suomessa koko ikänsä ja suomi on hänen äidinkielensä. Vanhemmat vaan ovat puhuneet lapselle koko ajan englantia, joka on heidän yhteinen kielensä.

Just, en usko....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kiinnostaa aihe, ei niinkään kielen oppimisen kannalta, vaan ehkä tunnepuolen kannalta. Mietin, että voiko lapselle opettaa tunnepuolen ilmaisua täydellisesti vieraalla kielellä? Jääkö vieraan kielen tunnepuoli jollain tavalla vaisuksi?

Mitä edes on tunnepuolen ilmaisu ja miten sitä opetetaan lapselle? En ole ikinä edes törmännyt tällaiseen termiin.

Tarkoitin tunteiden ilmaisua, srn tunteen käsittämistä. Itse olen siis äitini kanssa puhunut suomea ja isäni ruotsia. Molemmat kielet olen oppinut lapsuudessa. Kun mietin vaikka tunnetta viha suomeksi, se tuntuu myös syvemmällä. Jos mietin tunnetta ruotsiksi, se ei tunnu otsesdäni niin voimakkaana. Tätä tarkoitin, miten käy heille, joille ei ole puhuttu omaa äidinkieltä? Tuntevatko he asiat jollain lailla pliisummin? En osaa sanoa..

Suomalainen vanhempi puhuu lapselleen suomea, etenkin jos asuu Suomessa. Englannin oppii kyllä koulussa. Suomea taitamaton käkkäräpää kertoo, ettei perhe aio sopeutua ja asettua maahan tosissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavan lapsi reputti äidinkielen yo-kirjoituksissa, vaikka on asunut suomessa koko ikänsä ja suomi on hänen äidinkielensä. Vanhemmat vaan ovat puhuneet lapselle koko ajan englantia, joka on heidän yhteinen kielensä.

Just, en usko....

Jaa, no ei se numero siinä todistuksessa miksikään sun uskomusten perusteella muutu. Reputus mikä reputus.

Tähän eivät tule vastaamaan ne, joiden vanhemman kieli on ollut suomi, mutta ei ole puhunut sitä lapselleen, koska tämä lapsi ei nyt osaa sitä suomea. Eikä siis seuraa jotain suomenkielistä vauva-palstaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kiinnostaa aihe, ei niinkään kielen oppimisen kannalta, vaan ehkä tunnepuolen kannalta. Mietin, että voiko lapselle opettaa tunnepuolen ilmaisua täydellisesti vieraalla kielellä? Jääkö vieraan kielen tunnepuoli jollain tavalla vaisuksi?

Mitä edes on tunnepuolen ilmaisu ja miten sitä opetetaan lapselle? En ole ikinä edes törmännyt tällaiseen termiin.

Tarkoitin tunteiden ilmaisua, srn tunteen käsittämistä. Itse olen siis äitini kanssa puhunut suomea ja isäni ruotsia. Molemmat kielet olen oppinut lapsuudessa. Kun mietin vaikka tunnetta viha suomeksi, se tuntuu myös syvemmällä. Jos mietin tunnetta ruotsiksi, se ei tunnu otsesdäni niin voimakkaana. Tätä tarkoitin, miten käy heille, joille ei ole puhuttu omaa äidinkieltä? Tuntevatko he asiat jollain lailla pliisummin? En osaa sanoa..

Tämä selittää englannin kielen vahvan aseman suomalaisen kevyen musiikin lyriikoissa ja sanoituksissa: Helpompi laulaa rakkaudesta vieraalla kielellä, joka ei kosketa estoista sydäntä äidinkielen lailla.