Olen kiinnostava ihminen negatiivisella tavalla

Olen kyllästynyt olemaan valokeilassa, omasta mielestäni olen hyvinkin hajuton ja mauton persoona, mutta ei.. Aiheutan ihmisissä sekä ihastusta että vihastusta!

Esimerkkejä: nuorempana asuin isossa kerrostalossa, jossa siis lähemmäs parisataa huoneistoa. Aloin sitten seurustella erään miehen kanssa ja tuossa taloyhtiössä asui meidän yhteisiä tuttuja, jotka minä tiesin vain nimeltä ja mies taas tunsi vähän paremmin. Jonkin ajan kuluttua mies sanoi noiden tyyppien kysyneen, missä oikein pesen pyykkini. Kävin nimittäin pesemässä vaatteet kotonani (siis isukin ja äidin luona), syystä että olin köyhä opiskelija ja kotona pesu oli ilmaista toisin kuin pyykkituvalla. Mutta nämä hullut olivat käyneet koko varauskirjan läpi, koska tiesivät etten pese taloyhtiön koneilla pyykkejäni. MILLAISTA IHMISTÄ KIINNOSTAA TOISEN PYYKINPESU NOIN PALJON?? Tuskin olivat toisten pyykinpesusta mitenkään kiinnostuneita?

Tämä vain hyvä esimerkki miten elämästäni ollaan huonolla tavalla kiinnostuttu, siis käännetään kiinnostuminen negatiiviseksi ja paskanjauhamiseksi vaikka jokinhan minussa kiinnostaa. Epäilin tuolloin, että kenties haisen pahalle :D Mutta ei kukaan ystävä sellaista tunnustanut eikä mieskään.

Toisena esimerkkinä työkaverini kiinnostui minun asioistani niin, että näin jälkeenpäin ajateltuna se oli sairasta. Siis kaikki syömisiä ja tekemisiä myöten tätä kiinnosti ja arvosteli niitä epäsuorasti jatkuvasti. Siis tyyliin sellaset ihmiset on tosi typeriä jotka tekee tuollaista (ja minä olen jokin aika tehnyt niin).

Olen sellainen yksinäinen oman tien kulkija, jolla kuitenkin kavereita riittää tarpeeksi minun omaan makuuni. Tarvitsen omaa aikaa enkä hirveästi kertoile asioitani edes omille kavereilleni! Esim. käyn toisen kaverin kanssa syömässä niin jotkut ihmiset raportoivat koko ajan tekemisiään vaikka yhteiskeskustelussamme, mutta minä en juurikaan mistään kerro (en halua enkä koe tarpeelliseksi enkä edes jaksa) ja huomaan joidenkin kavereiden olleen yllättyneitä kun saavat tietää että teenkin jotain muutakin kuin istun kotona. Siis yhäkin jopa aikuisena jotku ovat tuollaisia! Ja ehkä ovat olleet jotenkin loukkaantuneitakin?

Pääseekö tästä eroon jos alan tuputtaa asioitani muille niin, etteivät enää jaksa kuulla lisää tietoa? Nuorena hyväksyin tuon asian, koska ajattelin nuorten vain olevan tuollaisia, mutta totuus tulee ilmi nyt aikuisena, että toiset ne vain pysyvät kyttääjinä..