Miksi lapsuudenperheen luona vieraillessa tulee lähes aina henkisesti paha olo?

Itsellä on ihan sama. Kummallinen pysähtyneisyys ja melankolia valtaa mielen. Johtuu kuulemma yksinkertaisesti siitä, että lapsuuden kodissa syntyy ristiriita nykyisyyden ja menneisyyden välillä. Toisin sanoen vanha ympäristö yrittää vetää lapsuutta alitajuisesti takaisin, mutta nykyinen, aikuinen minä ei sitä hyväksy, koska on mennyt ja kehittynyt sen yli. Tästä tulee sitten ristiriita mikä ei tunnu kotoisalta. 

Varmaan ootte aika nuoria hiljattain kotoa muuttaneita joilla tulee tuollaisia fiiliksiä. Mulla tuntui vähän oudolta silloin kun esikoinen oli syntynyt, oli outoa olla äiti kun kotona oli siis se the äiti. Olen ollut äiti jo yli 23 vuotta, ja silti kun joskus joku huutaa äitiä, odotan oman äitini vastaavan. Äitini sanoi joskus että se tunne on tuttua hänellekin.

Minkä ikäinen olet?

Minulle tuo tunne tulee, koska äitini on aina ollut aika kontrolloiva, eikä ole kunnioittanut rajojani. On outoa jälleen pitää puoliaan hänen rajanylityksiään ja uteluitaan vastaan, samaan aikaan kun puhelee muka mukavia kieli keskellä suuta, ja yrittää näyttää rennolta.