Vauvat ei herätä oikein minkäänlaisia tuntemuksia

Ei vauvojen tarvi tehdä sulle yhtään mitään, kuten ei muidenkaan ihmisten. Ne vauvat on lähinnä pieniä ja nuoria ihmisiä, kasvavat koko ajan.

Eikä tarvi tulla koskaan vauvakuumetta (ja sekään ei yleensä ole sitä että haluaa nimenomaan vauvan eli pienen ihmisen, vaan oman lapsen)

Jos ei lasta oikeasti todella halua, sitä ei kannata alkaa tekemäänkään. Jokaisella lapsella pitää olla oikeus syntyä toivottuna ja haluttuna.

Ei kai niiden tarvi sen kummempia tuntemuksia herättää kuin aikuistenkaan. Itse pidän joitain vauvoja ihan söpöinä ja sisarusten lapsia ihanina, mutta ei ole itsellä mitään vauvakuumetta koskaan ollut.

Kyllä ne ainakin hajutuntemuksia herättää kaikilla.

Ei vauvojen herättämillä tuntemuksilla ja vauvakuumeella ole mitään tekemistä keskenään.

Vauvat herättävät itsessäni voimakkaita hellyyden tuntemuksia ja suojeluntarvetta. Sen sijaan vauvakuumetta en ole potenut koskaan enkä myöskään halunnut hankkia omia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Ei vauvojen herättämillä tuntemuksilla ja vauvakuumeella ole mitään tekemistä keskenään.

Vauvat herättävät itsessäni voimakkaita hellyyden tuntemuksia ja suojeluntarvetta. Sen sijaan vauvakuumetta en ole potenut koskaan enkä myöskään halunnut hankkia omia lapsia.

Mulle ei herätä vieraiden vauvat mitään voimakkaita tunteita, joidenkin vauvat on jopa rumia (mutta toki sitä pitää silti sanoa että oooiii kuinka ihana pieni). Omat on ihan eri asia, omia haluaa suojella ja niitä kohtaan tunteen rakkautta ja hellyyttä. Myös esim. siskon lapset on sellaisia että käytännössä ne on tärkeämpiä kuin vieraiden lapset. Toki jos sattuu pitämään jonkun vauvaa sylissä ja se on erittäin söpö niin sitä on että voooiii ku söpö, mutta ei se ole mikään voimakas tunne, jopa voimakkaampi tunne tulee kun on pieniä kissanpentuja lähettyvillä.

Jotkut vauvat on aivan ihania, taaperot vielä ihanampia, mutta en ole koskaan halunnut omia lapsia. Monet eläimetkin on suloisia mutten siltikään halua niitä kaikkia lemmikeiksi.

Eivät herätä minussakaan. Omat ovat olleet sitten eri juttu.

T. 3:n äiti

Olen kuvitellut, että vauvakuume liittyy tuohon, saako niistä vauvoista jotain lässytys-tuntemuksia tai että ne kulkee vähintäänkin rinnakkain. Kumpaakaan ei minulla satu olemaan, joten äärimmäisen vaikea samaistua kumpaankaan. Ap

Minussa herättää: jonkinlaisen kauhun tunteen. Minua pelottaa vauvojen täydellinen avuttomuus, miten ne on niin täysin alttiina ja paljaana kaikkea pahaa vastaan. Niille voisi tehdä mitä vaan, ne ei pysty puolustautumaan!

Minusta se on pelottavaa.  Melkein pakokauhu.

Mua lähinnä ahdistaa vauvat nykyään. Johtunee oman lapseni osittain hankalastakin vauva-ajasta. Mieleen on tallentunut se huutoitku kun on mahavaivaa tai muuta. Olen niin onnellinen että vauva-aika on meillä ohi, nyt on touhukas 2-vuotias. Enempää ei tule lapsia.

Siinä sitä suloisuutta kun huutaa pää punaisena niskakakkojen kera. Horror.

Mitäpä sitä ihmettelemään? Eka kommentoija tiivisti hyvin kaiken. Itse olen aina tykännyt vauvoista, mutta koirat, kissat, pandat ym. ei useinkaan sykähdytä. Ei ole mitään niitä vastaankaan. 

Vauvakuume ja pään sekoaminen vauvan nähdessä ei tarkoita sitä, että vauva pitää tehdä. Toisaalta vauvan tekeminen ihan järjissään ja tietoisena päätöksenä, ei edellytä vauvakuumetta. 

Vierailija kirjoitti:

Siinä sitä suloisuutta kun huutaa pää punaisena niskakakkojen kera. Horror.

Useimmiten tuo vaihe kestää todella lyhyen ajan. Niskakakkoja ei kaikilla vauvoilla edes ole. 

Ei minullakaan ole koskaan mikään muu vauva kuin oma herättänyt minkäänlaisia tuntemuksia. Ei ennen eikä jälkeen oman lapsen saannin. Mutta se oma on vaan niin rakas.

Vierailija kirjoitti:

Vauvakuume ja pään sekoaminen vauvan nähdessä ei tarkoita sitä, että vauva pitää tehdä. Toisaalta vauvan tekeminen ihan järjissään ja tietoisena päätöksenä, ei edellytä vauvakuumetta. 

Tämä. Se, että päättää haluta lapsen, ei vaadi sitä että vauvat herättäisi erityisemmin tuntemuksia. 

Tulevia narkkeja kaikki.

Mielestäni taaperon kanssa on huomattavasti helpompaa ja kivempaa kuin vauvan kanssa. Jopa uhmaikä on siedettävämpää kuin esim. vauva-ajan yöheräilyt. 

Ei herätä tuntemuksia minussakaan, ei  hyviä eikä pahoja.

En pidä lapsista mutta en myöskään vihaa. Ihmisiä siinä kuin muutkin.

Ainoastaan se, että en siedä yhtään että jollekin heikommalle puolustuskyvyttömälle tehdään pahaa tai vääryyttä - se saa minut raivostumaan. 

Omia ei ole eikä tule.