Lue keskustelun säännöt.
Miksi en opiskellut nuorempana?
01.06.2018 |
Nyt 30+ opiskelijana, tuntuu että nuoremmat menee ohi. Itse väännän tekniikan alan amk-tutkintoa, ja sikäli ihan hyvä työpaikka, tuntiliksa 17e tunti ja toinen vuosi vasta takana. Mutta vähänkään vaativampaan tehtävään jos hakee, tulee valitettavasti-maili. Linkedistä jos katselee, niin vastaaviin tehtäviin on valittu myös nuorempia tyyppejä, toki osalla yliopisto-opintoja takana. Masentaa ja vituttaa, itsemurhakin käynyt ajottain mielessä.
M32.
Kommentit (19)
Samaa miettinyt, jotenkin en ole vain tiennyt mitä opiskella enkä oikeastaan ole varma vieläkään.
Aikaisemmin opiskellut yhden vuoden amk:ssa jonka jälkeen keskeytin.
Nyt 32 vuotiaana taas hakemassa amk.. Olisihan se paljon kivempi tämän ikäisenä olla jo työelämässä jossain ok ammatissa. Olen sitten jotain 36 jo kun valmistun :()
Jotenkin tuo opiskelumotivaatiokin ja ehkä valmiudetkin oli paremmat parikymppisenä kuin nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, sulla menee kuitenkin ihan jees. Vertaa itseäsi meihin, joilla ei mene niin hyvin ja johan alkaa oma elämä näyttää hyvältä.
Onko niitä mun iässä? Okei, jos vertaa ikätovereihin samalta paikkakunnalta, niin harva on menestynyt. On kaupan kassaa, lähihoitajaa, parturi-kampaajaa, kotiäitiä jne
M32.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, sulla menee kuitenkin ihan jees. Vertaa itseäsi meihin, joilla ei mene niin hyvin ja johan alkaa oma elämä näyttää hyvältä.
Onko niitä mun iässä? Okei, jos vertaa ikätovereihin samalta paikkakunnalta, niin harva on menestynyt. On kaupan kassaa, lähihoitajaa, parturi-kampaajaa, kotiäitiä jne
M32.
On, ja vanhemmissa myös. Kouluttamattomia keski-ikäisiä, pitkäaikaistyöttömiä, opiskelunsa keskeyttäneitä masentuneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, sulla menee kuitenkin ihan jees. Vertaa itseäsi meihin, joilla ei mene niin hyvin ja johan alkaa oma elämä näyttää hyvältä.
Onko niitä mun iässä? Okei, jos vertaa ikätovereihin samalta paikkakunnalta, niin harva on menestynyt. On kaupan kassaa, lähihoitajaa, parturi-kampaajaa, kotiäitiä jne
M32.
SINULLAHAN on vielä valmistumisen jälkeen aikaa kymmeniä vuosia käydä töissä. Älä NT itseäsi suotta noin hullun asian vuoksi tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, sulla menee kuitenkin ihan jees. Vertaa itseäsi meihin, joilla ei mene niin hyvin ja johan alkaa oma elämä näyttää hyvältä.
Onko niitä mun iässä? Okei, jos vertaa ikätovereihin samalta paikkakunnalta, niin harva on menestynyt. On kaupan kassaa, lähihoitajaa, parturi-kampaajaa, kotiäitiä jne
M32.
On, ja vanhemmissa myös. Kouluttamattomia keski-ikäisiä, pitkäaikaistyöttömiä, opiskelunsa keskeyttäneitä masentuneita.
Alkoholisteja, mielisairaita ja laiskoja.
En tiedä sinusta, mutta minä en opiskellut koska kärsin ahdistuneisuudesta, vakavasta sellaisesta. Harmittaa että minun elämäni piti mennä pilalle juuri tuolla tavalla itsestä riippumattomasta syystä. Taustalla läheisen kuolema, jonka jouduin lapsena kokemaan, ym. traumatisoivaa tapahtumaa.
Ole onnellinen että sinulla on opiskelupaikka, ja opiskele ahkerasti. Sinulla on varmasti vielä hyvä elämä ja työura edessäsi, kun olet tuollaisen opiskelupaikan saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta se piristi mieltä, että nykyiseen työpaikkaan on aikaisemmin palkattu myös neljännen tai viidennen vuoden dippainssiopiskelijoita, itse olen tässä ollut jo viime vuodesta heti ekan amk-vuoden jälkeen. Aikaisempi työkokemus autto merkittävästi.
M32.
No just, johan on masentava asenne.
Itse olin opiskellut ensin sairaanhoitoalalle, mutta koska vuorotyö ei kerta kaikkiaan sopinut, opiskelin päälle kolmikymppisenä it-alalle. Mutta en minä tuollaisia vatvonut miten nuoremmat menee ohi ja miten olen tosi säälittävä, joku 34 v vastavalmistunut "akka" ilman harrastuneisuutta ja työkokemusta. Pääsin heti toiseen hakemaani työpaikkaan enkä ole sen jälkeen työtöntä päivää ikinä joutunut näkeemän.
Mutta minä tosiaan hain asenteella, että olen huippu ja minut kannattaa ottaa, eikä "anteeksi että olen olemassa, olen vanha ja nolo ja kokematon".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä sinusta, mutta minä en opiskellut koska kärsin ahdistuneisuudesta, vakavasta sellaisesta. Harmittaa että minun elämäni piti mennä pilalle juuri tuolla tavalla itsestä riippumattomasta syystä. Taustalla läheisen kuolema, jonka jouduin lapsena kokemaan, ym. traumatisoivaa tapahtumaa.
Ole onnellinen että sinulla on opiskelupaikka, ja opiskele ahkerasti. Sinulla on varmasti vielä hyvä elämä ja työura edessäsi, kun olet tuollaisen opiskelupaikan saanut.
Miten vanha sitten olet, jos olevinaan mahdollisuudet on jo ohi? 40-50 v:nä ainakin vielä kannattaa hyvinkin opiskella NYT, eikä surkutella sitä että ei nuorena opiskellut.
No olisit vain opiskellut, piruako sitä täältä kyselet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jotkut ovat opiskelleet eivätkä silti löydä töitä.
Minä olisin halunnut opiskella, samoin sisareni, mutta emme saaneet.
Olemme sitä sukupolvea jolloin vähävaraisen nuoren oli vaikea jos ei mahdoton opiskelaa. Meillä ei ollut kyse rahasta, vaan siitä, että me olimme tyttöjä ja äitimme mielestä meistä ei kuitenkaan mitään koskaan voi tulla. Nopeasti vaan pakollinen koulu läpi ja tehtaaseen.
Kaksi veljeämme koulutettiin sitten korkealle.
Sisareni tyytyi osaansa, meni nuorena naimisiin ja jäi kotiin. Työelämä jäi todella lyhyeksi hänellä.
Minä hakeuduin sairaala-alalle, ns. sairaala-apulaisen sijaiseksi ensin jossa olin melko kauan. Sitten kävin työn ohella iltakurssina kotiavustajan kurssin ja pääsin kunnalle vakityöhön. Eteenpäin oli halu, ja taas hakeuduin kouluun. Tällä kertaa terveydenhuolto-oppilaitokseen perushoitajan kurssille. Työstäni kunnalla olin opintovapaalla.
Valmistuessani perushoitajaksi, aloin tehdä perushoitajan hommia ns. henkilöstöpankin kautta. Sain pian vakityön enkä palannut kotiavustajaksi.
Kun olin 38 ja nuorin lapseni 2 v, hakeuduin taas lisäoppiin. Tällä kertaa sairaanhoitaja koulutukseen.
Minulla oli kaksi lasta ja mies. Siitä huolimatta sain suoritettua kouluni kunnialla, ja palasin työelämään. Kyllä sitä menee vaikka läpi harmaan kiven kun tahtoa on! Edelleen, pian eläkkeelle jäävänä akkana olen loputtoman kiinnostunut kaikesta maan ja taivaan välillä. En varmaan koskaan lopeta tutkimista ja oppimista. Tämän opetin myös omille lapsilleni.
En saavuttanut mitään huippuvirkoja, mutta en myöskään tyytynyt siihen, "ettei minusta mihinkään ole".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin insinööriksi valmistuessani 45 ja teen nyt töitä alalla suunnittelijana. Sain ensin määräaikaisen pienellä palkalla, mistä minut sitten headhuntattiin toiseen firmaan määräajan loputtua ja palkka on vähän parempi. Suunnittelualan palkkaustaso ei ole huippua, mutta sillä elää ja tykkään. Nuorempana olisin kyllä tehnyt ihan toisia valintoja. Minä opiskelin nuorempanakin kyllä, mutta oma ala löytyi vahingossa. Mutta jos nyt tietäisin nuorena saman kuin nyt, opiskelisin ihan eri alaa.
Ei se opiskelukaan välttämättä ole tie autuuteen - naapurin rouva, 49v humanistitohtori kertoi että elokuun alusta alkaa hänen elämänsä ensimmäinen vakituinen työsuhde, kun sai viran yliopistolla.
Lukion ja tämän väliin mahtuu pitkät pätkät työttömyyksiä, ns paskahommaa ja pätkävirkaa. Perhe on ollut hänen miehensä, ns vanhan liiton tekuraksainssin tulojen varassa.
On rouva pariin kertaan sanonut "miksen opiskellut jotain millä oikeasti saa töitä..."
Ihmisten valinnat vaikuttaa heidän kohtaloihin.
Vierailija kirjoitti:
Olin insinööriksi valmistuessani 45 ja teen nyt töitä alalla suunnittelijana. Sain ensin määräaikaisen pienellä palkalla, mistä minut sitten headhuntattiin toiseen firmaan määräajan loputtua ja palkka on vähän parempi. Suunnittelualan palkkaustaso ei ole huippua, mutta sillä elää ja tykkään. Nuorempana olisin kyllä tehnyt ihan toisia valintoja. Minä opiskelin nuorempanakin kyllä, mutta oma ala löytyi vahingossa. Mutta jos nyt tietäisin nuorena saman kuin nyt, opiskelisin ihan eri alaa.
Kävin myös suunnitteluhommiin haastattelussa aikaisemmin keväällä, mutta eivät palkanneet paikalliselle toimistolle loppuviimeksi ketään. Palkkataso olisi kyllä pudonnut nykyisestä kemianteollisuuden duunista ihan merkittävästi ja olisi varmastikin kevään bonukset(1000e) jäänyt tulematta, mutta olisi silti ollut kunnon ponnahduslauta vaativampiin tehtäviin.
AP
Tulin raskaaksi, ja sain erityislapsen. Ei onnistunut opiskelu, kun illat meni vahtiessa lasta. Olen töissä silti huonolla palkalla, mutta toimeen tulen.
No, sulla menee kuitenkin ihan jees. Vertaa itseäsi meihin, joilla ei mene niin hyvin ja johan alkaa oma elämä näyttää hyvältä.