Lue keskustelun säännöt.
Reputtaneen ylioppilaan äidin tuska TS:n mielipidepalstalla: ”Oman surun lisäksi lapsen suru tuntui musertavalta”
31.05.2018 |
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201805312200981895_u0.shtml
Onhan tuo varmasti tuntunut ikävältä, se on selvää. Ihmettelen kuitenkin, että miksi tuossa tapauksessa ylioppilaaksi ei ole kirjoitettu jo viime syksynä. Onko yritettykään? Kyllähän kevään kirjoituksissa reputtanut voi mennä yrittämään uudestaan jo syksyn kirjoituksissa.
Lisäksi kevään kirjoituksissa reputtaneiden kannattaisi kahdestakin syystä mennä uusimaan jo heti syksyllä, eikä odottaa seuraavaan kevääseen. Ensinnäkin, jos syksyllä valmistuu ylioppilaaksi, niin silloin voi lukea koko seuraavan kevään pelkästään pääsykokeisiin. Ei ole sitä rumbaa, että luet saman kevään aikana sekä kuinka moneen yo-kokeeseen että pääsykokeeseen samanaikaisesti.
Toiseksi, ainakin osalla korkeakouluista ja yliopistoista ainakin joillekkin aloille on sellainen takaportti, että vaikka kevään kirjoituksissa reputtaisi, niin silti voi saada opiskelupaikan jo heti saman vuoden syksylle. Tosin opiskelupaikan säilyminen edellyttää sitä, että syksyn kirjoituksissa pääsee ylioppilaaksi. Mutta siis pointti on se, että kevään kirjoitusten reputtamisesta huolimatta voi parhaassa tapauksessa päästä opiskelemaan ihan samaan aikaan kuin kaikki muutkin.
Kommentit (4)
Minä ymmärrän hyvin mielipidekirjoituksen äidin tuskan. Onhan se aina ikävää jäädä jonkun syyn vuoksi jostain ryhmästä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Reputtanut ylioppilas" on paradoksi, jos siis on reputtanut yo-kirjoituksissa. Jos on reputtanut, ei ole ylioppilas.
Sitä jäin ihmettelemään, eikö etukäteen ollut minkäänlaisia viitteitä siitä, että joku tai jotkut suoritukset hylättäisiin. Millainen oli koulumenestys? Miten sujuivat preliminäärit? Monilla äideillä ja nuorillakin on ihmeellinen käsitys, että kyllä sitten kirjoituksista tulee korkeita arvosanoja, vaikka koko lukion ajan saalis on pyöriskellyt siellä asteikon alapäässä. Harvoin hylätyt arvosanat tulevat kuin salama kirkkaalta taivaalta. Osa kirjoituksiin osallistujista reputtaa joka vuosi, se on fakta. Ei voi olla kovin kummoinen lähtötaso, kun ei ole päässyt kompensaatiollakaan ylioppilaaksi. Mikä tässä on pahinta? Minun mielestäni perheen kuvitelma statuksen laskemisesta tuttavien silmissä. Ei muuta kuin nuorelle kirjat kouraan ja valmistautumaan syksyn koitoksiin paremmalla onnella.
Onpa pienet murheet. Minäkin reputin aikoinaan, kun en jaksanut herätä. Pientä se kuitenkin oli sen rinnalla, että ei saanut tyttöystävää