Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haaveena perhe, mutta "tyydynkö" "vajaaseen" uusperheeseen?
Kirsi
31.05.2018 |
Tosi vaikea tilanne. Minulla on yksi pieni lapsi, samoin miesystävälläni, jo vanhempi. Emme asu yhdessä, mutta parin vuoden päästä se voisi tulla ajankohtaiseksi kun miehen lapsi muuttaa omilleen. Mies on ihana ja voisin kuvitella meille ihanan aikuissuhteen, mutta en pääse irti haaveesta mikä minulla jo ensimmäisessä liitossa oli: perhe, jossa useampi lapsi ja onnelliset, yhdessä viihtyvät vanhemmat. Nyt tuntuu että oma lapseni on vähän semmoinen irtolainen: silloin kun olemme porukalla, on mukavaa mutta lapsi on tietysti hieman yksinäinen kun ei ole leikkikaveria, ja sitten kun lapsi on isällään, teemme miehen kanssa kaikkia aikuisten reissuja jne. Mukavaa elämää, mutta ei se mistä haaveilin... lapsiperhe-elämästä. Tämän miehen kanssa en kuitenkaan voi saada lisää lapsia.
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Tuntuisi niin surulliselta jättää tämä suhde taakseen kun tulevasta ei varmuutta, toisaalta pelkään että katkeroidun ja kadun etten uskaltanut antaa haaveilemalleni perheelle mahdollisuutta...
Kommentit (23)
Mies on jo sen ikäinen, etten voi kuvitella hänen kanssaan enää... Itselläkin ihan viimeiset mahdolliset vuodet ja hän huomattavasti vanhempi. Tuohan se juuri on, kun tiedän itsekin ettei niitä joka oksalla ole, toisaalta olen jo kerran tehnyt sen virheen että luovuin omista tarpeistani toisen hyväksi, eikä siitä seurannut mitään hyvää. Siksi pelottaa molemmat vaihtoehdot. Olen kyllä melko rohkea ja luotan itseeni, mutta tiedostan että jos tästä lähden, jätän taakseni todella todella hyvän miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on yksi lapsi, joten elät lapsiperhearkea. Jos haaveilet ydinperheestä, niin se juna meni jo, kun nappasit ensimmäisen tarjolla olevan miehen liian nuorena. En oikein käsitä näitä kummallisia haavekuvia, joita esittelet. Vähän niin kuin ne upeat prinsessahäät, jotka halutaan ihan kenen kanssa tahansa, kunhan vain pääsen olemaan yhtenä päivänä morsian. Sinulla on neljä vaihtoehtoa
A. jatkat nykyisen miehen kanssa ja myönnät, ettei kaikkia elokuvien ja sarjojen tarjoamaa haavemaailmaa kuulukaan toteuttaa
B. Jätät tämän miehen etkä löydäkään sopivaa ydinperheisukkia, joten jäät yh:ksi.
C. Jätät tämän miehen ja löydät sopivan mutta ette saa lasta, koska ikää on sinulla jo paljon, kärsit ehkä sekundäärisestä lapsettomuudesta tai mies voi kärsiä lapsettomuudesta
D. Jätät tämän miehen ja löydät sopivan ja saatte lapsen. Happily ever afteria en silti odottaisi, koska olet ns. pakkoraossa eli todennäköisesti valitset samankaltaisen miehen kuin ensimmäisellä kerrallakin, kun on vain pakko lisääntyä...
Missään noissa vaihehdoissa ei automaattisesti ole tulossa onnellista lapsiperhearkea. Ydinperhearkea ei ainakaan, ellet aio sitä esikoistasi hylätä kokonaan. Onko sinusta kannattavaa ja järkevää hylätä nykyinen elämä ja tavoitella haavekuvaa, joka ei missään vaihtoehdossa automaattisesti toteudu?
Hyväksyt sen, ettet saa haaveidesi (ydin)perhearkea ikinä.
Sinulla jo ikää ja miehesi vielä huomattavasti vanhempi, joten keskitä haaveet kahden keski-ikäisen aikuisen elämään.
Olisit ottanut nuoremman miehen, jos perhefantasia on ykkösprioriteetti.
Ymmärrän toiveesi mutta jos nyt eroaisit ja löytäisit toisen miehen kenen kanssa saisit lapsen olisi esikoisesi jo sen ikäinen ettei tulokkaasta olisi hänelle leikkikaveriksi. Joten itse en lopettaisi muuten hyvää suhdetta hyvän miehen kanssa noilla perusteilla mutta jos aivan ehdottomasti haluat vielä vauvan on asia tietysti toinen.
Ajattelisin et sulla on aika pien mahollisuus enää toteuttaa haavettas isosta perheestä. Jos eroot ei oo mikään itsestäänselvyys löytää kumppania, jolla on samat toiveet. Plus mainitsit sun iästä et vaikka löytäsitki, ni pystytkö silti saamaan lasta ollenkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei Ap. Kannattaa olla tyytyväinen siitä mitä on, eikä haikailla turhia! Ole onnellinen, että sinulla on lapsi ja olet tavannut ilmeisesti tosi mukavan miehen. Ei lapsesi ole mikään irtolainen, vaikkei hänellä sisaruksia olekaan. Onhan hänellä sinut, isänsä, miesystäväsi, isovanhempia yms.
Miksi suhde toimisi uuden miehen kanssa kun ei toiminut edellisenkään? Miksi erosit, olisit tehnyt tarpeeksi lapsia nykyisen lapsesi isän kanssa ensin ja eronnut vasta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet alle 35 niin seuraat unelmias, vielä on aikaa.
Jos olet yli 40v niin kiität luojaa että olet löytänyt miehen joka ottaa sinut ja toisen miehen lapsen elämäänsä ja lopetat haaveilut.
Vierailija kirjoitti:
Miksi suhde toimisi uuden miehen kanssa kun ei toiminut edellisenkään? Miksi erosit, olisit tehnyt tarpeeksi lapsia nykyisen lapsesi isän kanssa ensin ja eronnut vasta sitten.
Olinkin tekemässä, mutta juuri kun olimme ensimmäisen lapsen haastavasta vauva-ajasta selvinneet, ex-mieheni pudotti elämäämme pommin ja vaihtoi toiseen. Ei kestänyt se suhde, ja multa meni asiasta toipumiseen vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Missään noissa vaihehdoissa ei automaattisesti ole tulossa onnellista lapsiperhearkea. Ydinperhearkea ei ainakaan, ellet aio sitä esikoistasi hylätä kokonaan. Onko sinusta kannattavaa ja järkevää hylätä nykyinen elämä ja tavoitella haavekuvaa, joka ei missään vaihtoehdossa automaattisesti toteudu?
Ei automaattisesti, mutta silti kaihertaa ajatus että kyllähän se ihan mahdollista olisi... Miksi niin onnellisesti ei voisi käydä mulle yhtä lailla kuin kelle tahansa muullekin.
Vierailija kirjoitti:
Olisit ottanut nuoremman miehen, jos perhefantasia on ykkösprioriteetti.
Ei kai miehiäkään noin vain oteta... En minäkän lähtökohtaisesti vanhempaa miestä hakenut, mutta satuttiin tapaamaan ja kun rakastuttiin, ei löytynytkään enää peruutusvaihdetta... Tuntuu vaan miehenkin puolesta niin epäreilulta että epäröin näin. :(
Tyyristyllerö kirjoitti:
Ymmärrän toiveesi mutta jos nyt eroaisit ja löytäisit toisen miehen kenen kanssa saisit lapsen olisi esikoisesi jo sen ikäinen ettei tulokkaasta olisi hänelle leikkikaveriksi. Joten itse en lopettaisi muuten hyvää suhdetta hyvän miehen kanssa noilla perusteilla mutta jos aivan ehdottomasti haluat vielä vauvan on asia tietysti toinen.
En ehdottomasti halua vauvaa, vaan lähinnä tunteen että on "oma jengi" ja saisi jakaa jotain niin hienoa kuin perhe rakastamansa ihmisen kanssa. Minusta olisi ihanaa luoda jonkun kanssa jotain niin ainutlaatuista... Se ei tunnu siltä nyt, vaikka kaikki onkin periaatteessa oikein hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet alle 35 niin seuraat unelmias, vielä on aikaa.
Jos olet yli 40v niin kiität luojaa että olet löytänyt miehen joka ottaa sinut ja toisen miehen lapsen elämäänsä ja lopetat haaveilut.
Olen 35. Miksi yli nelikymppisen pitäisi olla kumppanista yhtään sen kiitollisempi kuin nuoremman? Olen toki kiitollinen ja onnellinen kumppanistani, mutta silti tämä tuntuu välillä tyytymiseltä, tuntuu että kadunkohan myöhemmin jos en uskalla hypätä ns. tuntemattomaan.
Alue: Aihe vapaa
Onko siis ihan poissuljettu ettet saa nouta nykyisen kanssa?Eli siis mies ei halua?(keinohedelmöitys yms olisi vaihtoehto siis jos mies ei voi saada lapsia...)Vaikea päätös. Toisaalta unelmista ei pidä luopua,mutta toisaalta voit katkeroitua ja jäädä yksinkin...Ei niitä unelmamiehiä jotka haluaa perheen ihan joka nurkalla tule vastaan.