Siis miten helvetissä te työssäkäyvät äidit voitte uupua lastenhoitoon??
Tuli tuosta yhdestä ketjusta mieleen. Siinäkin yksi korkeakoulutettu nainen ulisi kuinka ei ole ollut parisuhdeaikaa miehen kanssa kohta 10vuoteen. Molemmat korkeasti koulutettuja. Miksi eivät hanki vaikka kerran viikossa lastenvahtia ja lähde lauantai-iltana ulos kahdestaan? Täällä briteissä nanny kulttuuri toki toisenlainen korkeista päiväkotimaksuista johtuen mutta kai sitä nyt kerran viikkoon korkeatuloisena voisi lapsenvahdin hankkia?!
Kommentit (15)
Korkeakoulutettu ei tarkoita samaa kuin korkeapalkkainen.
No en tiedä, ehkä ne äidit haluaa olla niiden lastensakin kanssa, jos ovat jo viikon olleet töissä? Ja kuten itsekkin totesit, briteissä on nanny-kulttuuri. Suomessa hyvän, silloin tällöin, hoitajan löytäminen on todella vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Korkeakoulutettu ei tarkoita samaa kuin korkeapalkkainen.
Ei toki jos lastentarhanopettajasta kyse. Mutta perheen tulisi määrittää lapsiluku tulotason mukaan niin,että ylimääräistäkin jää. Ne, jotka näin eivät tee ovat uusavuttomuuden huippu. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korkeakoulutettu ei tarkoita samaa kuin korkeapalkkainen.
Ei toki jos lastentarhanopettajasta kyse. Mutta perheen tulisi määrittää lapsiluku tulotason mukaan niin,että ylimääräistäkin jää. Ne, jotka näin eivät tee ovat uusavuttomuuden huippu. Ap
Ja koska elämä on valintoja, täytyy näiden valittajien valinnat olla sellaisia, että pieleen meni. Muuttaa voisi sitä tilannetta, mutta ehkä se vain on helpompaa itkeä ja valittaa.
En mä lapsen hoitoon uuvukaan, vaan siihen työelämään. Suomalainen tasa-arvo on oikeesti ihan hanurista. Nainen hoitaa lapset + kotityöt ja vielä puolet perheen tuloista. Mies tekee töitä sen 8h per päivä 5 kertaa viikossa kun nainen tekee töitä käytännössä koko valveillaoloajan 7/7 . Ei hyvä. Muuttaisin enemmän kuin mielelläni Britteihin tai johonkin muualle aavistuksen vähemmän "tasa-arvoiseen" maahan.
Ei kai niihin lapsiin varsinaisesti uuvu vaan siihen että kotiäidillä on perheen hommiin 24 tuntia vuorokaudessa ja työssäkäyvällä vain n 14.
Ja kuitenkin samat hommat pitää tehdä - olla läsnä, leikkiä, laittaa ruokaa, siivota, käydä kaupassa, auttaa läksyissä, hoitaa harrastukset (omat ja lasten) ja puolisokin tarvitsee osansa (tässä vertaan nyt vain äitiä äitiin, toki isätkin tekevät osuutensa kodin hommista mutta sitä ei kysytty).
Ja yhtälailla työssäkäyvän äidin lapsi valvoo öitä, sairastaa jne - oma lapseni heräsi 3-7x yössä 3v saakka huolimatta siitä että mun piti nousta 06 töihin. Kotiäiti voi kääntää kylkeä vielä klo 8 aikaan....
Vierailija kirjoitti:
En mä lapsen hoitoon uuvukaan, vaan siihen työelämään. Suomalainen tasa-arvo on oikeesti ihan hanurista. Nainen hoitaa lapset + kotityöt ja vielä puolet perheen tuloista. Mies tekee töitä sen 8h per päivä 5 kertaa viikossa kun nainen tekee töitä käytännössä koko valveillaoloajan 7/7 . Ei hyvä. Muuttaisin enemmän kuin mielelläni Britteihin tai johonkin muualle aavistuksen vähemmän "tasa-arvoiseen" maahan.
Miksi ihmeessä sun mies ei tajua mitään, miksi se ei tee omaa osuuttaan? Ja sitten tuollaisten kanssa lisäännytte...
Vierailija kirjoitti:
En mä lapsen hoitoon uuvukaan, vaan siihen työelämään. Suomalainen tasa-arvo on oikeesti ihan hanurista. Nainen hoitaa lapset + kotityöt ja vielä puolet perheen tuloista. Mies tekee töitä sen 8h per päivä 5 kertaa viikossa kun nainen tekee töitä käytännössä koko valveillaoloajan 7/7 . Ei hyvä. Muuttaisin enemmän kuin mielelläni Britteihin tai johonkin muualle aavistuksen vähemmän "tasa-arvoiseen" maahan.
Mm? Tästä pääsemmekin ensimmäiseen inhokkiaiheeseeni. Miksi helkkarissa alistutte passaamaan niitä miehiä?! Miksi ylipäätään avioiudutte laiskojen miesten kanssa?? Tasa-arvoisia suhteita on olemassa. Niitä sellaisia, joissa mies yllättää random viikonloppuna sänkyaamiasella ja imuroi sillä välin kun nainen pyykkään. Puhun kokemuksesta. Ja suomalaisesta miehestä. Omassa lapsuuden kodissani meininki tosin oli mainitsemasi ja se miehen malli jonka veljeni siellä sai johti laiskaakin laiskempaan vätykseen hänen kohdalla. Naiset, älkää helvetti passatko miehiänne/lapsianne. Teette hallaa niin itsellenne kuin jälkikasvullennekin. Ap
Ei ne kotiäiditkään voi kylkeä kasilta kääntää jos lapset herää 6.30 tai jopa aiemmin. Pakko se on nousta pienten kanssa ylös ja lähettää isommat kouluun. Ja silloin kun olin työelämässä niin siihen juurikin sitä väsyi. Raskasta vuorotyötä ja siihen sumplit kaikki kotihommat päälle. Pienimmäinen on nyt reilun vuoden ja todellakin aion viettää vielä toisen mokoman kotiäitinä. Tämä elämä on luksusta verrattuna siihen vuorotyörumbaan. Mutta jonain päivänä se taas alkaa jos ei tässä löydy toisenlaista työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä lapsen hoitoon uuvukaan, vaan siihen työelämään. Suomalainen tasa-arvo on oikeesti ihan hanurista. Nainen hoitaa lapset + kotityöt ja vielä puolet perheen tuloista. Mies tekee töitä sen 8h per päivä 5 kertaa viikossa kun nainen tekee töitä käytännössä koko valveillaoloajan 7/7 . Ei hyvä. Muuttaisin enemmän kuin mielelläni Britteihin tai johonkin muualle aavistuksen vähemmän "tasa-arvoiseen" maahan.
Miksi ihmeessä sun mies ei tajua mitään, miksi se ei tee omaa osuuttaan? Ja sitten tuollaisten kanssa lisäännytte...
Ihmiset muuttuu. Mieheni muuttui lapsen myötä. Tästä syystä meille ei toista lasta tulekaan. Tajuan pointtisi mutta en tuota naista syyllistävää agressiivista mustavalkoista asennettasi.
No minäpä kerron miksi olin uupunut työssäkäyvänä pienten lasten äitinä.
Meillä ei ole ketään sukulaista apuna, kuormana kyllä on.
Meillä toinen lapsi sairasti pahaa astmaa.
Miehellä paljon työmatkoja.
Lähikoulu homeessa, joten kuskasimme lapset muualle kouluun.
Työnantajani vittumainen ja mäntti.
Näistä kehittyi vuosien kierre, jossa hoidin sen vittumaisen työni, sairastelevan lapsen ja koulukuskaulsen usein yksin. Sairaalassa yölläkin raahasin töitä mukanani ja kuuntelin vittuiluja, miten en paremmin ennusta lapsen kohtauksia.
Missään emme todellakaan käyneet. Sumussa raahauduin läpi noiden vuosien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä lapsen hoitoon uuvukaan, vaan siihen työelämään. Suomalainen tasa-arvo on oikeesti ihan hanurista. Nainen hoitaa lapset + kotityöt ja vielä puolet perheen tuloista. Mies tekee töitä sen 8h per päivä 5 kertaa viikossa kun nainen tekee töitä käytännössä koko valveillaoloajan 7/7 . Ei hyvä. Muuttaisin enemmän kuin mielelläni Britteihin tai johonkin muualle aavistuksen vähemmän "tasa-arvoiseen" maahan.
Mm? Tästä pääsemmekin ensimmäiseen inhokkiaiheeseeni. Miksi helkkarissa alistutte passaamaan niitä miehiä?! Miksi ylipäätään avioiudutte laiskojen miesten kanssa?? Tasa-arvoisia suhteita on olemassa. Niitä sellaisia, joissa mies yllättää random viikonloppuna sänkyaamiasella ja imuroi sillä välin kun nainen pyykkään. Puhun kokemuksesta. Ja suomalaisesta miehestä. Omassa lapsuuden kodissani meininki tosin oli mainitsemasi ja se miehen malli jonka veljeni siellä sai johti laiskaakin laiskempaan vätykseen hänen kohdalla. Naiset, älkää helvetti passatko miehiänne/lapsianne. Teette hallaa niin itsellenne kuin jälkikasvullennekin. Ap
Mitä ehdotat? Tämä on minun ensimmäinen inhokkiaihe että nainen on syypää kaikkeen: miksi lisäännyt (en ole lisääntynyt yksinäni), miksi passaat (kotityöt on tehtävä ja lapsi hoidettava), pilaat vain kaiken (joo kiitos vaan). Nainenko tässä se kaiken pahan alku ja juuri on?
Vierailija kirjoitti:
Ei kai niihin lapsiin varsinaisesti uuvu vaan siihen että kotiäidillä on perheen hommiin 24 tuntia vuorokaudessa ja työssäkäyvällä vain n 14.
Ja kuitenkin samat hommat pitää tehdä - olla läsnä, leikkiä, laittaa ruokaa, siivota, käydä kaupassa, auttaa läksyissä, hoitaa harrastukset (omat ja lasten) ja puolisokin tarvitsee osansa (tässä vertaan nyt vain äitiä äitiin, toki isätkin tekevät osuutensa kodin hommista mutta sitä ei kysytty).
Ja yhtälailla työssäkäyvän äidin lapsi valvoo öitä, sairastaa jne - oma lapseni heräsi 3-7x yössä 3v saakka huolimatta siitä että mun piti nousta 06 töihin. Kotiäiti voi kääntää kylkeä vielä klo 8 aikaan....
Mistä miinuspeukut?
Hyvä idea