Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita joiden puolisolla 1-tyypin diabetes?
30.05.2018 |
Vertaiskokemuksia kaipailen. Puolisoni on sairastanut kys. sairautta yli 20 vuotta. Ikää meillä on 30v. Hoitotasapaino on aina ollut huono, ainakin koko sen 10 vuoden ajan mitä olemme yhdessä olleet. Silmänpohjissa on muutoksia ja nyt on tullut mukaan verenpainelääkitys korkeiden paineiden vuoksi. Välillä sokerit on niin alhaisia ettei hän pysty enää toimimaan, pahimmillaan olen joutunut soittamaan ambulanssin. Välillä taas sokerit huitelee jossain yli 20:ssä.
Sairaus vaikuttaa ihan valtavasti meidän koko perheeseen, meillä on 2 pientä lasta. Puolisoni on jatkuvasti esim. todella väsynyt. Voimaton (on aivan todella paljon laihtunutkin; siis ihan fyysisesti tuntuu olevan heikko). Mielialat vaihtelee. Usein todella epäkiinnostunut asioista/ asiat jää hoitamatta.
Hän ei jaksa itse hoitaa itseään kunnolla. Syö huonosti ja kun syö syö makeisia/ rasvaista ruokaa jne. Nyt sentään mittaa sokereita kun sai sensorin, ennen ei mitannut koskaan. Ei jaksa oikein mistään huolehtia kunnolla (hygienia).
Olen ihan todella väsynyt. Mistään en saa mitään apua. Tajuan että puolisoni on todella sairas mutta en voi auttaa jos hän ei itse auta itseään. Viimeiset 3 vuotta on olleet erityisen raskaita. Nyt olen sanonut että haluan erota ellei asiat muutu (puhuttu näistä tuhat kertaa). Puolisoni ei halua erota. On myös syyllistänyt että jätän hänet oman onnensa nojaan jos jätän hänet (kuka huolehtii ettei kuole yöllä mataliin sokereihin tms). Olen niin pitkään laittanut omat tarpeeni syrjään lasten ja puolison vuoksi että voin jo itsekkin aika huonosti... nyt puoliso on suostunut menemään "juttelemaan" asioista ammattilaiselle mutta ei tiedä minne hakeutua.
Olisin todella kiinnostunut kuulemaan muiden kokemuksia asiasta ja kiitollinen jos joku osaisi vaikka kertoa mistä apua saisi?
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Jos sokerit on matalalla, ei silloin ambulanssia tarvita. Annat ruokaa niin sokeritasapaino korjaantuu.
Tajuttomalle ei voi antaa ruokaa ettei tukehdu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo ruokavalio pitää saada kuntoon. Voisiko saada jotain ravintoterapeuttia tueksi.
Tuo huono syöminen, laihtuminen ja huono hoito tuo ennemmin ongelmana jatkuvat korkeat sokerit, kuin matalat. Siinä ongelmat eivät ole niin akuutteja, mutta jopa vakavampia, kuin matalista johtuvat ongelmat.
Auttava puoliso on tietenkin kiva, mutta kyllä aikuisen ihmisen pitäisi itse kyetä sen verran hoitamaan, eikä voi alkaa eron uhan alla uhkailemaan tuolla tavalla. Jos ei itse pärjää, niin diabeteshoitajalta tulee pyytää apua, sitä varten ne ovat ja ohjaavat tarvittaessa toiselle ammattilaiselle juttelemaan.
Tsemppiä! Ei ole varmaan helppo olla diabeetikon puoliso, kun ei sitä voi aina ihan täysin ymmärtää, kun ei sitä itse sairasta. Se on niin helppoa sanoa, että syöt vain paremmin ja pistät oikein, mutta kun ei se niin mene.
Itse olen teidän ikäinen ykköstyypin diabeetikko, myös pari vuotta hoitoväsymyksestä kärsineenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sokerit on matalalla, ei silloin ambulanssia tarvita. Annat ruokaa niin sokeritasapaino korjaantuu.
Tajuttomalle ei voi antaa ruokaa ettei tukehdu.
Ap
Ruokaa voi antaa ennen kuin taju lähtee. Pitää osata lukea kehonkielestä milloin sokerit on matalalla. Kädet vapisee, on sekava jne.
Vierailija kirjoitti:
Tuo ruokavalio pitää saada kuntoon. Voisiko saada jotain ravintoterapeuttia tueksi.
Hän on käynyt siellä tietääkseni ainakin kahdesti. En usko että kyse on niinkään siitä etteikö tietäisi mitä pitää syödä vaan että on niin voimaton/ haluton / epämotivoitunut noudattamaan ruokavaliota + on täysin koukussa esim. makeisiin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sokerit on matalalla, ei silloin ambulanssia tarvita. Annat ruokaa niin sokeritasapaino korjaantuu.
Tajuttomalle ei voi antaa ruokaa ettei tukehdu.
Ap
Ruokaa voi antaa ennen kuin taju lähtee. Pitää osata lukea kehonkielestä milloin sokerit on matalalla. Kädet vapisee, on sekava jne.
Toivoisin nyt vertaistukea lähinnä niiltä jotka tätä arkea elää diabeetikon kanssa...
Nuo tulee yleensä aamuyöstä kun hän nukkuu. Jonka vuoksi ei oireisiin reagoi. Löysin siis hänet aamulla sohvalta tajuttomana. Ei siinä ole muuta vaihtoehtoa kuin soittaa 112 ja sieltä tultiin pillit ulvoen apuun. Ei tässä sairaudessa kaikkea pysty kontrolloimaan hyvälläkään hoidolla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuo huono syöminen, laihtuminen ja huono hoito tuo ennemmin ongelmana jatkuvat korkeat sokerit, kuin matalat. Siinä ongelmat eivät ole niin akuutteja, mutta jopa vakavampia, kuin matalista johtuvat ongelmat.
Auttava puoliso on tietenkin kiva, mutta kyllä aikuisen ihmisen pitäisi itse kyetä sen verran hoitamaan, eikä voi alkaa eron uhan alla uhkailemaan tuolla tavalla. Jos ei itse pärjää, niin diabeteshoitajalta tulee pyytää apua, sitä varten ne ovat ja ohjaavat tarvittaessa toiselle ammattilaiselle juttelemaan.
Tsemppiä! Ei ole varmaan helppo olla diabeetikon puoliso, kun ei sitä voi aina ihan täysin ymmärtää, kun ei sitä itse sairasta. Se on niin helppoa sanoa, että syöt vain paremmin ja pistät oikein, mutta kun ei se niin mene.
Itse olen teidän ikäinen ykköstyypin diabeetikko, myös pari vuotta hoitoväsymyksestä kärsineenä.
Kiitos. Täytyy nyt patistella häntä (taas) ottamaan asia puheeksi hoitajan kanssa. Ymmärrän etten ymmärrä kaikkea. Ja ymmärrän ettei ole aina helppoa. Mutta olen myös koittanut vieressä ymmärtää sen 10 vuotta :/ Ja kun asia vaikuttaa lapsiinkin (jos toinen vanhempi on jatkuvasti väsynyt, kiukkuinen, epäjohdonmukainen.... + meidän vanhempien väliset jännittyneet suhteet/ tappelut asiasta). Parisuhdettahan meillä ei ole ollut ainakaan vuoteen, tästä on muodostunut ennemminkin hoito/holhoussuhde mikä ei tietenkään ole mistään kotoisin..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä erosin tuollaisesta miehestä jolla on diabetes. Ei pystynyt/välittänyt hoitaa itseään ja ei tosiaan meidän kahta lasta. En voinut jättää lapsia edes vkonlopuksi isänsä kanssa kun lähtisin jonnekin, kun lapset voisivat olla ne jotka aamulla soittavat sitä ambulanssia. Ja tuolle retkulle tosiaan olisi sopinut, että lapset hoitavat häntä niin kuin hän olisi se lapsi. Nykyään asun eri kaupungissa ja ex-mies pakottaa vanhan äitinsä takaisin vahtikoiraksi niin kuin silloin kun oli lapsi. Rankkaa hommaa. Toiselle lapselle tuli nyt myös diabetes, se kun on periytyvää ja en olisi tosiaan pystynyt huolehtimaan miehen ja lapsen diabeteksestä.
Jos sokerit on matalalla, ei silloin ambulanssia tarvita. Annat ruokaa niin sokeritasapaino korjaantuu.