Lue keskustelun säännöt.
Kuinka päästä eroon läheisyyden kaipuusta ja hyväksyä yksin eläminen?
29.05.2018 |
Onko kokemuksia? Itse alan olla kyllästynyt nettideitteihin sun muihin Tindereihin. Baareissakaan ei kiinnosta ravata.
Alkanut tuntumaan yksin eläminen kaikista järkevimmiltä vaihtoehdolta. Pitäisi vaan jotenkin saada kaipuu läheisyyteen yms tapettua.
Kommentit (17)
Kukaan muu "valinnut" yksin elämistä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos aloittaja olet nainen niin miksi et ole kelpuuttanut ketään miestä? Sillähän läheisyydenkaipuusta pääsisi eroon?
Olen miettinyt samaa, tosin siltä kannalta että eksäni oli narsisti joka tuhosi minusta niin paljon etten tiedä kykenenkö enää koskaan normaaliin parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Jos aloittaja olet nainen niin miksi et ole kelpuuttanut ketään miestä? Sillähän läheisyydenkaipuusta pääsisi eroon?
Olen mies.
Vierailija kirjoitti:
Jos aloittaja olet nainen niin miksi et ole kelpuuttanut ketään miestä? Sillähän läheisyydenkaipuusta pääsisi eroon?
No mä olen nainen ja miehet joiden kanssa olen suhteessa yrittänyt olla, eivät ole tuoneet lopulta mitään hyvää elämääni. Olen ollut ihan yhtä yksinäinen suhteessa kuin yksinkin. Lisäksi se että en pysty kokemaan juuri ketään miestä puoleensavetävänä, en fyysisesti enkä henkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen hyväksyy kun ikää tulee. Ei voi mitään kun ei löydä ketään.
N48
Miehenkään olekassaolo ei takaa läheisyyttä naiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos aloittaja olet nainen niin miksi et ole kelpuuttanut ketään miestä? Sillähän läheisyydenkaipuusta pääsisi eroon?
Suhde ei toimi jos ei ole tunteita molemmin puolin.
En ole ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos aloittaja olet nainen niin miksi et ole kelpuuttanut ketään miestä? Sillähän läheisyydenkaipuusta pääsisi eroon?
No olipa hyvä neuvo... miksei kukaan mies kelpuuta minua sitten?? Sillähän siitä pääsisi.
Vierailija kirjoitti:
Sen hyväksyy kun ikää tulee. Ei voi mitään kun ei löydä ketään.
N48
Tämä. Ikä ratkaisee paljon, tai kaiken.
Nuorena kaikki on hemmetin tärkeää, epätoivoista, suurta, raskasta, rankkaa,...
Vanhana turtuu, tottuu, "hyväksyy" kun ei muutakaan voi, tunteet kuihtuu, läheisyys unohtuu,... jes!
Elämä ei enää tunnu niin pahalta eikä oikeastaan miltään muultakaan.
t. Mies 34v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos aloittaja olet nainen niin miksi et ole kelpuuttanut ketään miestä? Sillähän läheisyydenkaipuusta pääsisi eroon?
Miten vaikeaa teidän jankkaajien on tajuta sitä, että kaikkien kanssa ei synkkaa tai ole edes etäisesti hyvä olla?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen hyväksyy kun ikää tulee. Ei voi mitään kun ei löydä ketään.
N48Tämä. Ikä ratkaisee paljon, tai kaiken.
Nuorena kaikki on hemmetin tärkeää, epätoivoista, suurta, raskasta, rankkaa,...
Vanhana turtuu, tottuu, "hyväksyy" kun ei muutakaan voi, tunteet kuihtuu, läheisyys unohtuu,... jes!
Elämä ei enää tunnu niin pahalta eikä oikeastaan miltään muultakaan.
t. Mies 34v
Tässä on perää: nuoruudessa koettujen ulkopuolisuuden, kelpaamattomuuden ja raivokkaiden epätoivon tunteiden tilalle astuu jonkinlainen hiljainen suru ja alakulo. Ei tähän varsinaisesti totu ikinä, mutta ohimenevien hetkien ajan surullinen yksinäisyys näyttäytyy myös kauniina. Tunnen toisinaan myös helpotusta ja iloitsen salaa, ainakin silloin kun tuttavat tuskailevat avioerojensa, hankalien teiniensä ym. perhe-elämään liittyvien asioiden kanssa.
N38, yksin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoa että ihmiset ensin valittaa läheisyyden kaipuuta, mutta sitten he alkavat valittaa parisuhdeasioita. Kumpaa te oikein haluatte: läheisyyttä vai parisuhdetta? Koittakaa päättää. En ymmärrä teitä.
En alkujaan ole valinnut lopunelämän yksinäisyyttä, mutta siihen se näemmä meni.
t. yksin jo 15 vuotta
Jossain vaiheessa eron jälkeen olin vain äiti ja poikani omaishoitaja. Ei ollut minua. Jouduin olemaan yksin itsenäinen ja vahva. Lopulta opin jopa nauttimaan siitä että sai olla vain yksin. Kasvatin suojamuurin.
Olin onnellinen että selvittiin hengissä lasten kanssa, erosta huolimatta toivon että asia tulee pysymään niin. Ajattelin että en uskalla luottaa enään yhteenkään ihmiseen.
Poikani parantui ja alkoi omakin elämä. Työn tiimoilta hitaasti tutustunut mieheen johon luotan. Tietää taustani ja osaa tukea huonoina hetkinäni. Huumorintajulla päässyt sisu kiukku energiasta. En tiedä tulemmeko tapaamaan, mutta olen onnellinen henkisen yhteyden kokemisesta. Näen katseesta hellyyttä ja välittämistä. Kaunista ja minulle merkityksellistä.
Yksin eletyt vuodet olivat henkisen kasvun paikka. Nyt 34v tiedän kuka olen, ja mitä tarvitsen. Olen vasta valmis parisuhteeseen. Tällä hetkellä olen Totaali yksin. Mielummin joskus itken hetken kaipuuta ja ikävää, kuin haen hetken helpotusta. Sillä kaipuu kestää vain aikansa, helpottaa kyllä. Löydän onnen arjen pienistä asioista. Lapsetkin on hetken vain lapsia. Jos niikseen on, niin olen valmis odottamaan vaikka 10v siihen että ovat aikuisia.
Hei ap.
Olet pettynyt yrityksiisi saada läheistä kontaktia ihmisiin. Nyt ajattelet, että pitääkö koko läheisyyden kaipuusta luopua. Minun mielestäni se on aivan eri asia, kuin se, että nyt elät yksin.
Läheisyyden tarve on perusinhimillistä, ja sitä tarvetta voi toteuttaa monin eri tavoin. Parisuhde tai yhdessä asuminenkaan eivät ole ainoita vaihtoehtoja. Pettymyksestä ihmisiin ei kannata vetää sitä johtopäätöstä, että nyt laitan luukut kiinni ja lakkaan olemasta avoin vuorovaikutukselle. Sen sijaan kannatta tehdä niitä asioita, joista itse aidosti nauttii ja elää oman näköistä elämää avoimena sille, että sitä kautta myös on mahdollisuutta tutustua erilaisiin ihmisiin, joko kumppanuus- tai ihan vaan ystävyysmielessä.
Uskon, että jokaisen on opittava elämääan riittäen itselleen. Mutta se ei tarkoita, ettemme tarvitse toisia ihmisiä ja vuorovaikutusta. Uskon avoimuuteen: ystävä ja läheisyys voi kehkeytyä odottamattomissakin tilanteissa