Lue keskustelun säännöt.
Paha kolmenkympin kriisi iski kuin puskista, apua!
27.05.2018 |
Kävin tuossa pari vuotta sitten läpi vaiheen, jolloin surin nuoruuden menettämistä ja aikuiseksi kasvamista, ja kuvittelin sen olevan pahamaineinen kolmenkympin kriisi. (Moni tuttu on kyllä eronnut viime aikoina ja aloittanut ns. uuden nuoruuden, eli samaa on ollut ilmassa muuallakin.)
Mutta nyt sitten oikeasti 30. ikävuoden kynnyksellä paha kriisi iski päin naamaani. Tässäkö on kaikki, mitä olen elämässä saanut aikaiseksi & tuleeko kaikki olemaan tälläistä tästä eteenpäin? Kuvittelin, että aikuisena minulla olisi omakotitalo, talousasiat kunnossa ym. mutta sellaisia ei ole kyllä näköpiirissäkään. Esimerkkejä:
- Minä olen freelancer, mies pätkätöissä. Ollaan molemmat korkeasti koulutettuja eikä se näy missään muussa kuin opintolainassa... Nettotulomme ovat keskimäärin 2500 e/kk eikä parempaa näytä olevan tulossa.
- Olimme niin typeriä, että menimme hankkimaan opiskeluaikana yhden lapsen vailla tietoa tulevaisuudesta. Nyt joudutaan nipistämään omasta ja lapsen elintasosta pärjätäksemme. Lapsella on ADHD ja Asperger, ja arki erityislapsen kanssa uuvuttaa puhumattakaan huolesta hänen tulevaisuutensa vuoksi.
- Asumme kerrostalossa vuokralla ja olemme eräänlaisessa loukussa - liian suuren vuokran takia ei ole varaa omaan asuntoon, ehkä koskaan...
- Lihoin muutama vuosi sitten yllättäen 30 kg ja ylipaino ei lähde enää millään. Sain diagnoosin kilpirauhasen vajaatoiminnasta mutta lääkityksenkään kanssa paino ei putoa.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Nyt tuntuu siltä, että elämä tulee olemaan tällaista ikuisesti eikä elämänlaatuni parane koskaan.
Mitä tässä on tehtävissä ja onko kukaan kokenut samaa?
Kommentit (17)
Kommentoija yksi jatkaa; olet muuten oikeasti hyvin nuori, itse vajaa 40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saanko udella paljonko teidän vuokra on jos se on asuntolainamahdollisuudet tuhoava, vaikka maksajia kaksi? 🤔
1100 e/kk ja yhdessä opintolainojen ja autolainan lyhennyksen kanssa ei kerta kaikkiaan jää rahaa riittävästi säästöön perheasunnon ostamista varten (hinnat liikkuu täällä väh. 200 000 eurossa). Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saanko udella paljonko teidän vuokra on jos se on asuntolainamahdollisuudet tuhoava, vaikka maksajia kaksi? 🤔
1100 e/kk ja yhdessä opintolainojen ja autolainan lyhennyksen kanssa ei kerta kaikkiaan jää rahaa riittävästi säästöön perheasunnon ostamista varten (hinnat liikkuu täällä väh. 200 000 eurossa). Ap
Ja tosiaan nettotulot meillä YHTEENSÄ keskimäärin sen 2500 e/kk. Ap
Laihduta, eroa ja vaihda alaa. Niin ne muutkin tekee.
Eihän sun ahdistus ole mitään ikäkriiseilyä vaan ahdistusta toimeentulosta, oman ja lapsen terveydestä. Voisitko tehdä niin, että lähde opiskelemaan työllistävämpää alaa, esim. sh:ksi. Opiskelujen ajan saatte asua halvemmissa opsikelija-asuntoloissa, niitä on lapsiperheillekin. Yritä työllistyä jo opiskelujen aikana. Tärkeintä olisi mielestäni nyt saada tuo ylipaino hoidettua, sillä sillä on suuri vaikutus sun kaikkeen jaksamiseen. Yritä erilaisia dietteejä, sokeriton ,kasvis vhh.. joillekin toimii jokin ja toisille ei. Mulla on samanlaisia urahuolia ja en kyllä vielä luovuta ja hyväksy tätä kohtalokseni, älä sinäkään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtoehtoja on mutta ei ne helppoja ole.. Uusi ala tai muutto halvempien vuokrien maille.
Me muutettiin nykyisen vaimon kanssa yhteen vuokralle, kun olin 30v.
Piti ottaa velkaa, että saatiin kaikki tarvittava ostettua. (Noin 5000€)
Siitä lähtien koko ajan ollut suunnitelma, että seuraavan viiden vuoden jälkeen on sen verran säästöjä, että voidaan hakea asuntolainaa.
Nyr tuosta on kulunut 17 vuotta ja velkaa on 30000 ja asutaan edelleen vuokralla ja viisivuotissuunnitelma on, että velat saisi edes puolitettua.
Ei taida onnistua ikinä se omistusasuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me muutettiin nykyisen vaimon kanssa yhteen vuokralle, kun olin 30v.
Piti ottaa velkaa, että saatiin kaikki tarvittava ostettua. (Noin 5000€)Siitä lähtien koko ajan ollut suunnitelma, että seuraavan viiden vuoden jälkeen on sen verran säästöjä, että voidaan hakea asuntolainaa.
Nyr tuosta on kulunut 17 vuotta ja velkaa on 30000 ja asutaan edelleen vuokralla ja viisivuotissuunnitelma on, että velat saisi edes puolitettua.
Ei taida onnistua ikinä se omistusasuminen.
Miten 5.000 laina huonekaluja varten on muuttunut 30.000 euroksi 17 vuodessa?
Kun ottaa rikkaan miehen niin pääsee helpolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä noista ongelmista liittyy mitenkään ikään? Kriisi varmaan, muttei ikäkriisi.
Sitä paitsi ainakin minä olin 30-vuotiaana köyhä ja velkainen, kun olin juuri ensiasuntoni ostanut. Elintaso alkoi parantua merkittävästi vasta lähempänä 50 vuotta.
Olen masentunut. Tällä hetkellä elämässä on juuri tuollainen samanlainen tunne ettei pääse eteenpäin, vaikka mitä tekisi. Kokemuksesta tiedän kuitenkin sen menevän ohi vaikkei juuri nyt siltä tuntuu tunnukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulla ole taloudellisesti muuttunut elämä oikeastaan yhtään paremmaksi siitä kun olin 30-vuotias. Nyt olen kohta 60-vee jaluultavasti tilanne vain heikkenee ennestään.
Tämän jos olisin tiennyt etukäteen, olisin ottanut elämän rennommin, enkä stressannut rahasta. Elämää se on jokainen päivä asui vuokralla tahi ei.
Höpö höpö höpö. Nyt hei.... sulla on mies ja lapsi. Teillä on töitä ja ammatit. Voitte muuttaa edullisempaan vuokra-asuntoon. ADHD saa lääkkeitä. Saa varmaan jotain terapiaakin. Aloita lenkkeily.
Mäkin oon 30, ei ole miestä tai lapsia. Yksin asun vuokralla ja opintolainaa on. Valmistun ensi vuonna. En luultavasti tule koskaan seurustelemaan tai omistamaan asuntoa. Minulla on paha trauma raiskauksesta. Mutta silti olen mikä olen. Ei kaikkien tarvii elää jonkun saman kaavan mukaan. Kriiseissä nyt ihan hölmöistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin se menee isolla osalla meistä kolmekymppisistä. Muutama porskuttaa mukavasti eteenpäin, mutta monille jää vain murusia siitä mitä aiemmilla sukupolvilla aikoinaan oli.
Vierailija kirjoitti:
Näin se menee isolla osalla meistä kolmekymppisistä. Muutama porskuttaa mukavasti eteenpäin, mutta monille jää vain murusia siitä mitä aiemmilla sukupolvilla aikoinaan oli.
Höpö höpö. Elämä on valintojesi summa.
Luulin, että mulla on paha kriisi, kunnes luin tämän aloituksen. T. Toinen kolkyt täyttävä
Saanko udella paljonko teidän vuokra on jos se on asuntolainamahdollisuudet tuhoava, vaikka maksajia kaksi? 🤔