Miksi et halua enää parisuhdetta?

Eikö kukaan tunnistanut itseään?

No sitä lystiä on nyt muutama vuosikymmen kokeiltu, joten ihan helpolla en enää uuteen parisuhteeseen hyppäisi. Jotain kevyempää versiota voisi kyllä kokeilla jossain vaiheessa.

Tunnistin itseni. Olen miettinyt, miksi haluaisin parisuhteen, mutta en ole vielä keksinyt yhtään syytä. En usko, että suhteet ja ihmiset olisivat toistensa kopioita, mutta yhdessä asuminen jonkun toisen kanssa on kuitenkin aina erilaista kuin yksin asuminen. Oma tupa, oma lupa.

Haluan olla yksin.

Oli niin harvinaista löytää edes yksi ihminen, johon en kyllästy tai ärsyynny parin kuukauden jälkeen. Toista en tule varmasti löytämään, enkä edes viitsi yrittää. Ihmiset on niin tylsiä, tai niissä on jotain ärsyttävää tai pahaa. Yksin on paljon kivempaa.

Vierailija kirjoitti:

Tunnistin itseni. Olen miettinyt, miksi haluaisin parisuhteen, mutta en ole vielä keksinyt yhtään syytä. En usko, että suhteet ja ihmiset olisivat toistensa kopioita, mutta yhdessä asuminen jonkun toisen kanssa on kuitenkin aina erilaista kuin yksin asuminen. Oma tupa, oma lupa.

Tähän vielä... taidan vaan olla liian spontaani parisuhteeseen. En jaksa sitä, että aina pitää kysyä toiselta, sopiiko, eihän toisella ole mitään sitä vastaan ja eihän toinen ole jo suunnitellut jotain muuta. Tai jos tänään keksin, että lähdenpä jonnekin kaupunkilomalle, parisuhteessa pitäisi kysyä, haluaako puoliso mukaan ja jos haluaa, pitäisi alkaa yhdessä katsoa matkakohdetta, hotellia jne. Sinkkuna voin kaiken valita itse, niin matkakohteen, hotellin kuin reissun ajankohdankin. Parisuhteessa pitää aina vähintäänkin ilmoittaa, jos ei totuttuun tapaan tulekaan kotiin vaan lähtee esim työkavereiden kanssa työpäivän jälkeen jonnekin tai perjantaina Tallinnaan. Parisuhteen eräänlainen tilivelvollisuus ei sovi mulle. 

Ei ole mitään annettavaa parisuhteeseen. Olen liian tylsä persoona naisille, alussa voivat olla kiinnostuneita.

Eli parempi olla yksin, ei tule sitä "Ei tästäkään taas mitään tullut" tunnetta.

Eron jälkeen tapailin muitakin, mutta se sitten vähitellen jäi. Viihdyn tosi hyvin yksin ja en enää halua jakaa arkeani kenenkään kanssa. Yksin on ihanan vapaata tämä elämä.

En kaipaa seksiä niin paljon, että tinkisin jonkun toisen ihmisen vuoksi ajankäytöstäni. Edes seurustelun vertaa. Minulla on sitten yhteisöjä, jossa saan ”ystävärakkautta” haluaksien etc kautta - sa riittää. Takana 20 vuoden avioliitto, seksuaalinen suuntautuminen bi.

N44

Lisää