reilua vai ei

Eräänä iltana lapsemme valitti kovaa korvakipua. Sanoin lapsellemme, että täytyy sitten lähteä lääkäriin. Mieheni ei tehnyt elettäkään, että olisi tähän halukas. Kysyin ennen lähtöämme, että lähdetkö sinä? Ajattelin, että olisi fiksua, jos häneltä löytyisi senverran empatiaa, että tarjoutuisi viemään lapsen, mutta eipä löytynyt. Mies vastasi, että ei, sanoi haluavansa levätä. Ok, olin itsekin kiireisen työpäivän jälkeen väsynyt eikä olo tuntunut parhaalta, mutta ajattelin, että levätköön nyt ja lääkärireissu sujui päivystyksessä onneksi suht nopeasti, vain parisen tuntia.

Tänään mies ilmoitti, että pesee autonsa. Kysyin ystävällisesti, voisiko hän pesaista minunkin autoani, koska olen hiukan kipeä. Mies ei myöntynyt, koska pesuaine ei kuulemma sovi minun autolleni. En tiedä autoista tuon taivaallista, mutta maalaisjärkeni sanoo, jos se hänen 30 000 autoonsa kelpaa, kelpaa se myös minulle, jonka auto on maksanut n. 24000. Vetosin ystävällisesti, että koska muutama päivä sitten vein lapsemme lääkäriin ja hän sai jäädä lepäämään, olisi ihan reilua, jos hän nyt vastavuoroisesti tekisi minulle ystävällisen teon ja minä saisin levätä. Mielestäni auton ulkopuolen pesu ei vie yhtä kauan aikaa kuin meillä lapsen kanssa meni aikaa lääkärissä eikä mies lääkärissäkäynti-iltana edes ollut sairas, vain väsynyt.

Miehen mielestä on aivan eri asioista kyse, minusta ei. Kyse on toisen huomioimisesta, vastavuoroisuudesta ja kompromissien tekemisestä, miehen mielestä häntä alistetaan ja minä olen epäreilu. Itseäni kiukuttaa, mutta mitä mieltä palsta on?