Koirat ja lapset

Tiedän, että monissa, siis todella monissa perheissä on lemmikkieläimiä. Koiria, kissoja, jyrsijöitä jne. ja se on aivan ihanan hienoa, että lapsi totutetaan eläimiin, että heille tulee käsitys siitä, etteivät ihmiset ole tällä ainoita olevia otuksia. Kuitenkin näin monen lapsen äitinä ja koiran omistajana olen huomannut, että on myös paljon vanhempia, joilla ei ole lemmikkieläimiä, eikä myöskään käsitystä niistä. Heidän ja heidän lastensa käyttäytyminen on oikeasti alkanut ärsyttämään. Vieraan koiran kimppuun hyökätään ennalta arvaamattomasti, joskus kauniisti pyydetään saako silittää ja se on hienoa ja silloin päästäänkin puhekontaktiin ja voin kertoa, että omat koirani eivät pidä vieraiden kosketuksesta. Järkevä vanhempi kertoo sen lapselleen, mutta eivät kaikki. Pahin kokemukseni oli, kun lapsi halusi silittää koiraani. Kerroin ystävällisesti, että koirani ei pidä vieraiden kosketuksesta ja mitä sieltä sitten tuli. Lapsi huusi kirkuen, että hän haluaa ja äiti siihen, että"Hänen lapsensa saa silittää koiraa, jos hän haluaa ja myös silittää". Kielsin edelleen ja otin koiran syliini ja lähdin kävelemään tilanteesta. Perääni sain huudon, että tiedän kyllä missä asut ja koirasi käy huonosti. Siis mitä! oikeasti. Saako teidän lapset käyttäytyä noin? vai oliko yksittäistapaus ja ylilyönti äidiltä, toivon todella että oli. On koiria, jotka pitävät kosketuksesta ja on koiria, jotka eivät siitä pidä. Omistaja tuntee koiransa, kannattaisi uskoa kielto. Koira ei välttämättä edes ärähdä, mutta ei pidä siitä, että vieras koskettaa. Kyse ei ole koulutuksesta, vaan monesti rodusta. Omat koirani ovat koulutettuja ja pärjänneet sekä näyttelyissä, että pk kokeissa, silti eivät halua vierasta, ei aikuista, eikä lasta lähelleen, elleivät itse pääse ensin tutustumaan heihin. Pienen tutustumisen jälkeen yleensä ystävyys toteutuu:)