Asiaa kirkossakäymisestä...

Mieheni on kristitty, minä ateisti. Lapsemme eivät kuulu kirkkoon. Kerromme heille avoimesti kummankin vanhemman elämänkatsomuksesta, ja lapset saavat itse sitten aikanaan päättää, mihin uskovat. Mieheni käy sunnuntaisin kirkossa, jonne muukin perhe on tietenkin tervetullut mukaan, mutta käytännössä se on lähes mahdotonta. Kyseessä on pieni seurakunta, ja jumalanpalveluksen yhteydessä tavataan tuttuja, pidetään pyhäkoulua, kahvitellaan ja joskus syödäänkin. Sosiaalinen tapahtuma, siis. Ja kestää monta tuntia. Matkoihin menee lisäksi n. 1.5 h suuntaansa, kolmella eri julkisella.



Ongelmanani on se, että perheemme sunnuntai kuluu käytännössä kokonaan isän kirkkoreissuun, yhteistä tekemistä on turha näille päiville suunnitella. Kunnioitan kumppanini vakaumusta ja olin valmis tukemaan hänelle tärkeää asiaa seuraamalla häntä kirkkoon lasten kanssa. Ja siinähän sitä olisi ollut yhteistä tekemistä.



No, sitä on nyt yritetty. Kahden taaperon kanssa kolmella eri kulkuvälineellä matkustetaan eestaas, päiväunet jäävät väliin ja sitten päivä menee plörinäksi. Kirkossa vaihtoehtona on joko istua vähintään puolitoista tuntia kuuntelemassa saarnaa tai mennä lasten kanssa pyhäkouluun. Saarnaa väsyneet lapset eivät todellakaan jaksa kuunnella ja pyhäkouluun en halua lapsiamme laittaa (kouluttamattomat lässyttäjät takovat lapsia jumalan sanalla päähän ilman mitään hajua pedagogiasta)enkä minä itsekään siellä välttämättä halua istua. Lasten isä opettakoon ja ohjatkoon lapsiaan, miten parhaaksi näkee, lempeästi ja hyväksyen. Mitään ulkopuolista toitotusta siihen ei kaivata. Suhtauduin pyhäkouluun aluksi varovaisen hyväksyvästi, kunnes menin itse paikan päälle, ja järkytyin.



Mitä siis tehdä? En voi enkä halua pyytää miestäni lopettamaan kirkossa käymistä, mutten voi mennä mukaankaan. Mitä mieltä te kristityt olette tästä? Onko väärin miestäni kohtaan puhua edes asiasta? Vai voisinko ehdottaa jonkinlaista kompromissia?



Sanotaan nyt vielä tähän loppuun, että en kirjoittanut tätä viestiä provosoidakseni mitään tai ketään, ja toivon, että vastaisitte samalla asenteella. Kiitos :-)