Joutuisit luopumaan jommastakummasta vuoden ajaksi, lempiherkustasi tai älypuhelimestasi?
Kommentit (19)
Älypuhelimesta jos sais älyttömän tilalle. Herkuista en luovu!
Vierailija kirjoitti:
Näinkö kiinni ihmiset ovat niissä naurettavissa älyvempaimissaan? En pysty ymmärtämään.
Maailmassa on niin monta herkullista ruokaa että voin aivan hyvin jättää yhden niistä vuodeksi pois joten tämä "veto" ei häiritsisi elämääni käytännössä ensinkään.
Tulisin kyllä toimeen ilman älypuhelintakin vuoden mutta miksi ryhtyisin siihen kun vaihtoehto on paljon helpompi.
Puhelimesta, en mä sillä tee oikein mitään. Netin selailun hoidan läppärillä.
Älypuhelimesta ehdottomasti. Mulla on muutenkin käyttöpuhelimena näppäinpuhelin. Älypuhelimeen mulla ei ole liittymää ja käytän sitä lähinnä instagramin ja sähköisten pääsylippujen vuoksi, sain puhelimen siis ilmaiseksi, en ole sitä tähän tarkoitukseen erikseen ostanut. Instagramin saan koneelle ja pääsyliput paperisina (jollaisina ovat muutenkin kivempia).
Ei ole mitään sellaista ruokaa, jota ilman en voisi olla. Varsinkin, jos on kyse herkusta. Olen jo joutunut verenpaineen vuoksi luopumaan lempiherkustani, salmiakista ja lakritsasta. En ole kokenut kärsineeni.
Lempiherkusta tietenkin. Pidän älypuhelimen ja Whatsappin välityksellä yhteyttä siskoihini ja kavereihin ja se on ilmaisuutensa, ryhmäkeskustelujen ja kuvanlähettämismahdollisuuksiensa takia ylivertainen verrattuna esim. tietokoneeseen tai tekstiviesteihin. Ilman älypuhelinta olisin siskoihini yhteydessä jonkin verran vähemmän, etenkin kun välimatkaa on useita satoja kilometrejä.
N22
Lempi herkku sillä en muutenkaan saa sitä kuin muutaman kerran vuodessa.
Älypuhelimesta luopuisin riemusta kiljuen. Sen sijaan suosikkiherkusta KANNATTAISI luopua :D
Lempiherkku, onko minulla edes sellaista? Jäätelö ehkä. Luopuisin mielummin siitä kuin älyluuristani, puhelimesta on niin paljon apua päivittäin.
Älypuhelin, sillä en edes omista sellaista...
Vierailija kirjoitti:
Näinkö kiinni ihmiset ovat niissä naurettavissa älyvempaimissaan? En pysty ymmärtämään.
Älypuhelin antaa vapauden. Voin hoitaa työasioita ja asiakassähköposteja muuallakin, kuin vain tietokoneellani kotona. Saan muutenkin istua ihan tarpeeksi yksinäni sisällä, joten on kiva, kun voi huoletta lähteä vaikka pariksi päiväksi mökille, silloin harvoin kun vapaata on, ilman pelkoa asiakkaiden menestyksestä tai vihaisista viesteistä.
Ei ole mitään yhtä korvaamatonta lempiherkkua joten helppo kysymys
Miten se varmistetaan, ettei sorru vuoden aikana siihen mistä luopui? Onko se vain omasta itsekurista kiinni, vai onko sortuminen jotenkin tehty mahdottomaksi?
Herkusta tietenkin. Mikään herkku ei ole niin korvaamaton.
Näinkö kiinni ihmiset ovat niissä naurettavissa älyvempaimissaan? En pysty ymmärtämään.