Miten kiusaamisen/ulkopuolisuuden voi jättää taakseen?

Onko joku aiemmin kiusattu tai ulkopuolelle jätetty onnistunut jättämään ikävät kokemukset taakseen, ja luomaan uudenlaisen tavan olla osa työyhteisöä seuraavassa paikassa?

Minä olen ulkopuolinen kaikkialla, missä olen ollut töissä. Jotenkin kuljetan sitä ulkopuolisuuttani ja suruani mukanani joka paikkaan, enkä onnistu missään olemaan osa yhteislä. Minun ja muiden väliin tulee aina jossain vaihessa muuri. Joskus menee pitkäänkin hyvin, kunnes jostain pienestä asiasta muut työntekijät "haistavat", että olenkin erilainen ja sitten aletaan nähdä se erilaisuus outoutena, pärjäämättömyytenä ja ressukkamaisuutena.

Sääliä vihaan eniten, että yritetään olla erityisen ystävällisiä kun olen selvästi niin yksin ja outo. Erikoinen voin olla jopa mielelläni, mutta sääliä ja perään katsomista, että miten pärjään työtehtävissäni, en kaipaa.

Tunnistatteko tyyppiä tai tuleeko joku hieman samankaltainen mieleen?