Sinä äiti, jos kersasi huutaa kahdettakemmenettä kertaa bussissa antamaan hänelle älypuhelimen, mikset anna sitä?

No en tiedä kyseisestä tapauksesta mutta meidän pojalla on ainakin tällä hetkellä huonosta käytöksestä johtuen älypuhelin takavarikossa. Miksi opettaisin lapsen siihen että vinkunalla ja huutamisella saa sen takaisin?

Tuota kutsutaan kasvattamiseksi. Voit esim. googlettaa sanan, jos et ymmärrä mitä se tarkoitaa.

Siksi, etten ole curlingvanhempi.

Jos olen sanonut ettei saa sitä, niin sitten sitä ei saa. Varsinkaan huutamalla ja vinkumalla minulta ei saa mitään.

Siksi, että haluan säilyttää auktoriteettini. Jos olen sanonut, ettei puhelinta saa silloin syystä x, niin sitten sitä ei saa. En todellakaan halua opettaa lastani siihen, että (varsinkaan) huutokonsertilla ja huonolla käytöksellä annan periksi. Ikävää se on tietenkin muiden kuunnella ja eipä sitä äiti itsekään varmasti jaksaisi, helpompaa tosiaan olisi vain antaa se puhelin ja that's it, mutta helpoin tapa ei tosiaankaan ole aina paras. Haluan kasvattaa lapseni hyvin, ja se vaatii sitä, että on vain purtava hammasta välillä ja mentävä kärsivällisesti vaikeimman kautta.

Itse en antaisi koska se puhelin olisi minun, lapsella on kyllä oma tabletti jolla pelata lastenpelejä mutta se on vain kotileluna.

Pitkänmatkanbussissa saatettaisiin pitää tablettia mukana mutta minun kännykkää ei saa, siinä ei ole mitään lastenpelejä edes asennettuna.

Kasvattakaa ne lapsenne kotona, niin ei tarvi muiden kärsiä näistä julkisten paikkojen huutokonserteista. Meillä on asiat keskusteltu AINA kotona. Jos en vanhempana jotain ollut muistanut etukäteen selvittää, julkisilla paikoilla annoin periksi. Ei noista silti mitään öykkäreitä ole tullut. En ole ap, tuli vain mieleen noista vastauksista.