Lue keskustelun säännöt.
Olen kiitollinen saamistani lahjoista ja lapset ovat samanlaisia.
04.12.2007 |
Tämä on kasvatuskysymys, lapsuudessani sain sellaisen kasvatuksen että osaan olla kiitollinen kaikesta osakseni tulevasta hyvästä.
Lahjat on niiden antaja valinnut juuri minua varten, arvostan lahjan antajaa niin paljon ettei mieleeni edes tule arvostella hänen valintojaan.
Nöyrä sydän ja kiitollinen mieli tuntuu olevan harvinaisuus tänä itsekeskeisyyden ja materialismin kulta-aikana. Kaikesta tavarapaljoudesta huolimatta ihminen on tyytymätön ja kiittämätön sisältä tyhjä.
Onni nousta tähän päivään ja nauttia siitä että on olemassa - tässä on jo lahjaa kylliksi. Omat rakkaat läheiseni tuo onnen tähän päivään.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos esim. saa jotain ihan konkreettisia koriste-esineitä, joille ei ole paikkaa, koska sisustus on aika pelkistettyä. Lahjan antajan mieltä en tietenkään halua pahoittaa, vaan kiitän.
Ilmeisesti on lapseni oppinut olemaan myös kiitollinen lahjoista, mutta on kääntöpuolena ollut pahoillaan ihan itkuun asti jälkeenpäin sellaisista lahjoista, joista ei oikeasti pidä ja haluaisi pitää, koska pitää lahjan antajasta.
Itsellä on yksi 6-v. lapsi lähipiirissä, jolle velvollisuutenani on ostaa lahjoja merkkipäivinä ja täytyy myöntää, ettei se tunnu kivalta, kun jo parin kolmen vuoden iästä on tiennyt odottaa jotain marinaa lahjoista, jotka eivät olekaan oikeaa merkkiä tai että tulikin vaatetta eikä jotain bratzia tms. Mielikuvissani työnnän penskalle 20 euron setelin ja sanon, että osta sellasta mikä sulle kelpaa, jos tuolla nyt mitään saa.