Onko liikaa harrastuksia tasan 5-vuotiaalle?

eikä varsinkaan nyt pimeällä räntäilmalla lasta haluaisi raahata mihinkään. Eikä se tahdo kuin olla kotona pitkän päivän jälkeen.



En ymmärrä yhtään! Lapsen stressitaso on varmaan yli järkevän rajan!



Ekaluokkalaisellekin toi olisi hurjasti liikaa.

elämämme on aktiivista muutenkin. Meillä käy paljon vieraita jne.

ap

Itse en tuota perheenä uimista edes pidä varsinaisesti " harrastuksena" , se on perheen yhdessä oloa.

Mutta jumppaa (45min) ja luistelukoulua (45min) meillä odotetaan kuin kuuta nousevaa. Muuten ollaankin aina yhdessä ja pääasiassa kotona.

ap

Ihan sopivasti siihen verrattuna, mutta eikö lapsi kaipaa jo omia kavereita? Ensi vuonna on kuitenkin eskari edessä ja tarhaan on hyvä sopeutua ennen sitä!

varsinkin kun on kotihoidossa.



Meillä ei pienimmillä ole vielä harrastuksia kun ovat tarhassa. Mutta tavallaan heidän pitää lähteä isompien sisarusten harrastuksiin mukaan, koska itse olen aina illat töissä ja isänsä on harrastuksessa mukana myös.

Esim. meillä tehdään käsitöitä, uidaan, luistellaan, ratsastetaan, soitetaan, lauletaan jne. joka päivä.

Paras ystävä on naapurissa ja myös kotihoidossa. Kavereita meillä on joka päivä. Ja harrastuksissa näkee myös ystäviään. Ja hänellä on 3-vuotias pikkusisko kotona kaverina myös.

ap

Eli viikonloppuna meillä on vakioharrastus koko perheenä, eli en laske sitä harrastukseksi.

Sitten poika harrastaa tiistaisin karatea ja keskiviikkoisin partiota. Partio on hänen oma valintansa. Ja minusta karate tai muu liikuntaharrastus kerran viikossa pitää olla, lapsihan tarvitsee liikuntaa kaksi tuntia päivässä.

Hän menee molempiin aina mielellään ja itse sanoo, että haluaa ehdottomasti jatkaa molempia vielä keväälläkin. Ihmettelen vain, pitäisikö sille lapselle sanoa, että et saa mennä! Kotona pitää olla!

Vierailija:

Ekaluokkalaisellekin toi olisi hurjasti liikaa.

Uintireissuhan on perheen yhdessäoloa, ei siis verrattavissa harrastukseen dumppaukseen..



Meillä 5v käy kerran viikossa jumpassa ja viimeistään kaksi päivää jumpasta hän jankuttaa " koska on taas maanantai?"



Pitäisi hankkia kaksi aktiviteettia viikkoon, näyttää lapsi turhautuvan näillä menoilla.

Mun lastenpsykologi suosittaa lyhyttä tarhapäivää ennen eskarinalkua. Se on tavannut paljon lapsia, jotka eivät sitten sopeudukaan

meidän 6 vuotiaalla on 4 eri urheiluharrastusta - ja viitenä päivänä viikossa harjoituksia.



ei pakoteta, miellellään menee ja lisä haluaisi kokeilla.



Olen sitä mieltä, että jos me vanhemmat jakseta ja lapsi halua - se on ok. Olen myös sitä mieltä, että jo pieni lapsi tietää, jos hän haluaa pärjätä ja saavuttaa jotain. Kunnianhimo on silloin vain hyvä - vanhempien tehtävä on huolehtia sitä, että ei menee yli. 3 " harrastusta" ei siis ole minusta liika.



Oma poikamme on liikunnallinen - hän haaveilee jääkiekoilijan urasta, me annamme hänelle mahdollisuuden harrastaa. Rakkaus urheiluun, suoritukseen ja intohimo harjoitteluun tulee hänestä itsestään. Kaikki maailman huippu-urheilijat, muusikot yms ovat aloittaneet nuorena ja ovat harjoittelleet kova. Ja useimiten kuitenkin omasta tahdosta ja vanhempien tuella. Me emme halua olla hänen tiellään!

Jos siis oma lapsesi on innoissaan harrastuksista - niin kannustaa, mutta älä pakota.



Meidän tuleva " Teemu Selänne" saa meiltä kaikken tuen mitä tarvitsee - ja kestämme myös sen, jos hän yht' äkkiä ei haluakaan ennä harrasta.

Tuo vaatii aikamoista herkkyyttä myös vanhemmalta huomata lapsensa mielialat. Tosiasia on, että lapsi tekee mitä tahansa miellyttääkseen vanhempaa. Hän menee, vaikka ei huvita, koska luulee, että vanhemmat niin haluavat ja on pakko.



Mutta jos lapsi todella itse menee ja haluaa, niin mikäs tuossa.

hän on hirmuisen sosiaalinen ja sopeutuvainen, tulee kaikkien kanssa toimeen jne. En taatusti laita häntä hoitoon, koska olen itse jokatapauksessa kotona (teen etätyötä). En usko hetkeäkään, että eskari tuottaa hänelle vaikeuksia.

ap

Meidän 5-vuotias on eskarissa, kotona on 3-vuotias sisarus ja naapureissa kavereita ja harrastuksia on tuo määrä.

koskee myös niitä päivähoitoon raahaavia.

Lapsella perusturvallisuus kunnossa, kavereita ja vanhemmat suuntautuneita perheeseen ja lasten hyvinvointiin.



On turhaa tuijottaa tuossa vaiheessa lukumäärään, tärkeintä on että lapsi saa harrastaa! On hyvä kokeilla erilaisia juttuja ja tuossa iässä kehittyminen on tehokasta, samoin kun kehittyy ryhmään kuulumisen tunne.



Överiksi menee kun lapsen harrastus valikoituu vanhemman mielenkiinnon mukaan ja siitä tulee lapselle enemmän suorituspaineita kuin iloista harrastamista

Mietin tässä että miten tuo " harrastaminen" määritellään. Onko harrastamista jos käy uimahallissa yhdessä vanhemman kanssa? Meillä 6v kotihoidossa oleva käy kahdesti viikossa kerhossa, kerran viikossa luistelukoulussa, pyhäkoulussa ja sählykerhossa. Luistelemassa on myös isä samoin sählyssä. Kahdesti kuussa on vielä isien ja lasten yhteinen peli tms ilta. Kolmasluokkalaisemme käy partiossa, jumpassa, baletissa sekä pyhäkoulussa. Hänellä olen yrittänyt rajoittaa mutta ei ole halunnut lopettaa näistä mitään. Hän käy vielä sählykerhossakin jos kavereiltaan ehtii. Harrastuksissa on ystävät mukana joten en ole pitänyt määrää pahana mutta luulen, että partio on jäämässä pois " pakkoleirien" takia lähivuosina.



Määrä tuntuu hurjalta toisaalta... mutta onko sitten parempi harrastaa vain yhtä juttua? Taitoluistelijat, ihan pienet, ovat täällä kuudesti viikossa hallilla. Se on mielestäni paljon.

että pitää olla jossain (ilman vanhempaa) reikäreikä tiettyyn aikaan.