Työkyvytön puoliso
Onko täällä muita, joiden puoliso on työkyvytön (tai ovat itse työkyvyttömiä puolisoita) Miltä se tuntuu? Luuletko, että tilanne jossain vaiheessa muuttuu? Millä tavoin vaikuttaa arkeen?
Kommentit (7)
Olen itse työkyvytön puoliso. Meillä vaikuttaa siten, että kukaan perheessä ei odota minun tekevän mitään fyysistä. Mieheni tekee kaiken, tai lapset (3 kpl) osansa.
Koska aivoni kuitenkin toimivat, olen perheen tieto-, suunnittelu- ja organisointikeskus. Niin pientä ongelmaa ei tunnu olevan, ettei se tulisi minun ratkaistavakseni. Suunnittelen perheen ajan ja rahan käytön. Muistan hoidettavat asiat ja merkkipäivät. Teen ostoslistat ja suunnittelen ajoreitit. JNE.
Tällä hetkellä perheemme toimii yksikkönä hyvin ja tehokkaasti sairaudestani huolimatta, mutta minua pelottaa, mitä tapahtuu, jos meistä toinen kuolee. Toisen selviäminen siinä tilanteessa on aika hankalaa. Onneksi lapsemme ovat jo teinejä, joita parhaillaan "koulutan" hallitsemaan eri asioita, ettei mene sormi suuhun, jos/kun jäävät yksin.
Se, miltä tämä minusta tuntuu, on lähes yhdentekevää. Tärkeintä on, että muut kärsivät sairaudestani mahdollisimman vähän. Ja että lapset saavat kasvaa niin normaalisti kuin mahdollista.
Ei yhtään mitenkään. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, nelikymppinen. Toivon että kuntoutuisin jatkossa sen verran, että jaksaisin ajoittain jotakin pientä työtä. Taloudellisesti taidetaan olla samalla tasolla kuin silloin jos tekisin matalapalkkaduunia. Toki olemme joutuneet hoitamaan elämämme taloutemme mukaan, mutta sellaista se on. Minä en ole valinnut sairauttani, ja fakta on, ettå töihin en pysty.
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtään mitenkään. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, nelikymppinen. Toivon että kuntoutuisin jatkossa sen verran, että jaksaisin ajoittain jotakin pientä työtä. Taloudellisesti taidetaan olla samalla tasolla kuin silloin jos tekisin matalapalkkaduunia. Toki olemme joutuneet hoitamaan elämämme taloutemme mukaan, mutta sellaista se on. Minä en ole valinnut sairauttani, ja fakta on, ettå töihin en pysty. Näin meilläkin, asiat on otettava vastaan niin kuin ne tulee.
Minä olen työkyvyttömyyseläkkeellä, olen ollut pari vuotta. Sitä ennen olin vuoden työttömänä, ennen työttömyyttä olin pitkään töissä, tosin pari viimeistä vuotta osatyökyvyttömyyseläkkeellä. Rajoitteita minulla on, mutta ei tämä hirveästi meidän arkea haittaa. Mies tykkää, kun ruoka on valmiina hänen työpäivien jälkeen.
Ok... olen siis yksin..ap