Lue keskustelun säännöt.
Lapsi saa uusissa kaupoissa raivarin/halvauksen
17.05.2018 |
Lapsi on pian 2,5v. Ennen näitä kohtauksia on mennyt ihan hyvin kaikki kauppareissut, on tykännyt käydä kaupassa ja uusissa myös. Nyt kuitenkin pari viikkoa sitten, kun menimme kirpparille, sai aivan järkyttävän raivarin, ei suostunut istumaan kärryjen istuimessa, joten yritin antaa kävellä, ei sekään onnistunut kun huusi, itki raivosi ja heittäytyi maahan makaamaan ja juoksenteli ympäriinsä. Vein lapsen pois sieltä ja ajattelin, että oli vain väsy kun olimme tulossa isän kaverilta, jossa sai myös tuollaisen raivarin, koska vierastaa uusia ihmisiä ja heidän asuntojaan. Ajattelin, että jäi kertaluontoiseksi.
Muutaman päivän päästä menimme uudestaan tuolle kirpparille, koska viime kerralla ei ollut aikaa käydä sitä läpi raivoavan lapsen kanssa. Lapsi oli ihan innoissaan ja juoksi ovesta itse sisälle, pysähtyi, inahti, kääntyi ympäri ja juoksi pois. Hain takaisin sisälle ja kauhea raivari. Tällä kertaa ei lähdetty pois, vaan käytiin sen kirppari läpi, vaikka lapsi raivosi koko ajan. Ensimmäiset pari minuuttia itki oikeasti, mutta sitten koko loppu "itku" oli väkisin väännettyä ininää ja karjuntaa, joka rauhoittui välillä muutamaksi minuutiksi, välillä jopa naurahti, mutta aloitti uudestaan raivoamisen. Kassalla lopetti kuin seinään.
Luulin, että kirpparilla oli jokin haju, tai sitten vain muisti ensimmäisen kerran, kun väsyneenä raivosi siellä ja siksi raivosi uudestaankin, mutta nyt tekee tuota jokaikisessä uudessa kaupassa, jossa ei ole ennen ollut.
Ruokakaupoissa ei ole mitään ongelmaa, joissa luonnollisesti on käyty paljon, sinne menee todella mielellään. Miehellä oli tapaaminen virastossa jonne menimme mukaan, koska tarkoitus oli mennä kauppaan sieltä yhdessä. Kaikki oli hyvin siihen asti, kun lapsi huomasi ovella, että tämä on outo paikka ja aloitti taas raivarin. Virasto oli suht hiljainen muuten, joten en kehdannut jäädä karjuvan lapsen kanssa sinne, eihän kukaan voi edes keskittyä sellaisessa metakassa. Pakkasin lapsen autoon ja odottelimme miestä siellä reilu puolen tuntia, ei inahdustakaan, oikein tyytyväisenä istuskeli istuimessaan.
Siitä kävimme kaupassa, oli oikein innoissaan siellä. Sitten kävimme Hankkijassa hakemassa kuiviketta, meni innoissaan liukuoville saakka, hoksasi että uusi kauppa, ympäri ja raivari kun vietiin sisälle. Oli kävellen, joten heittäytyi maahan, huusi, itki, raivosi. Yritti koko ajan pois kaupasta ja raivostui lisää, kun ei muistanut missä ulko-ovi on. Silti oli jo ihan hauskaa käytävillä ja höpötteli, mutta ei, piti väkisin jatkaa raivaria.
Mikä ihme tämä on? En keksi mitään muuta syytä kuin tuon kirppari reissun, joka tehtiin kyläilyn jälkeen, koska ennen sitä ei ole ollut mitään ongelmia, paitsi vieraiden asunnoissa, mutta kaupoissa ei mitään. Onko tämä ihan vain normaali vaihe uhmaiässä? Uhma on pahentunut viime kuukausina kyllä aika paljon. En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä kun saa tuollaisen kohtauksen. En haluaisi viedä pois, koska oppii että huutamalla ja raivoamalla pääsee pois ikävästä paikasta, mutta jos käyn väkisin kaupan läpi, joutuvat muut kuuntelemaan raivoamista, eikä ole hiljaisimmasta päästä tämä lapsi kun saa raivarin ja jatkaa todella kauan väkisin itkemistä ja nyyhkytystä. Koskaan ei ole saanut sellaisesta syystä raivaria, että olisi ihan selviä, että autoon. Esim. raivari siitä ettei saa lelua tai karkkia, koskaan ei ole näistä saanut raivaria, mutta ei ole kyllä pyytänytkään koskaan näitä.
Ehdotuksia, ideoita miten toimia?
Kommentit (16)
Järkyttävän pitkä sepustus. Etkö mitenkään olisi pystynyt tiivistämään tuota yhteen tai pariin kappaleeseen? Kuka tuollaista lukee? Sisältöäkään ei paljoa ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakara jätettävä kotiin, kunnes oppii käyttäytymään.
Kuule, pienet lapset on tollasia. Olet nyt kehitellyt ihmeteorian siitä, että lapsesi jotenkin kammoaa vieraita paikkoja ja varsinkin jotain tiettyä kirpparia. Se on pieni lapsi ja kun pienet lapset eivät osaa ilmaista tunteitaan, siinä usein käy noin.
Ja totta kai viet raivoavan lapsen pois kaupasta, jossa ei ole pakko olla! Ihan kummallinen ajatus, että se olisi sama kuin että palkitset lastasi huonosta käyttäytymisestä.
Lapsessasi tuskin on mitään vikaa, mutta kehotan äitiä etsimään keinoja, joilla hankalat tilanteet vältetään. Nyt kun tiedät, miten homma menee, voit varmaan vähän ennakoida. Ja olla esim. raahamatta lastasi väkisin kauppoihin.
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävän pitkä sepustus. Etkö mitenkään olisi pystynyt tiivistämään tuota yhteen tai pariin kappaleeseen? Kuka tuollaista lukee? Sisältöäkään ei paljoa ollut.
Tunnustan: en lukenut kuin kolme ekaa lausetta.
Ei ollut niin mielenkiintoinen, että olison jatkanut.
Vissiin normi lapsen elämä..joillain
No on se nyt ihme, ettei saa kysyä asioista, minkäs minä sille mahdan, että asian selittääkseen tulee pitkä teksti? Kyllä minä luulen, että jos vien raivoavan lapsen ulos kaupasta, hän oppii, että raivoamisella pääsee pois inhottavasta tilanteesta. En uskokaan, että lapsessa mitään vikaa olisi, mietin vain, mistä noin yhtäkkiä tämä putkahti esiin, kun ennen ei ole ollut mitään ongelmaa, sitä juuri olen miettinyt että onkohan nyt vain tuota uhmaa. Ja aina ei todellakaan voi suunnitella asioitaan ja menojaan niin, ettei lasta tarvitse ottaa inhottaviin paikkoihin mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuule, pienet lapset on tollasia. Olet nyt kehitellyt ihmeteorian siitä, että lapsesi jotenkin kammoaa vieraita paikkoja ja varsinkin jotain tiettyä kirpparia. Se on pieni lapsi ja kun pienet lapset eivät osaa ilmaista tunteitaan, siinä usein käy noin.
Ja totta kai viet raivoavan lapsen pois kaupasta, jossa ei ole pakko olla! Ihan kummallinen ajatus, että se olisi sama kuin että palkitset lastasi huonosta käyttäytymisestä.
Lapsessasi tuskin on mitään vikaa, mutta kehotan äitiä etsimään keinoja, joilla hankalat tilanteet vältetään. Nyt kun tiedät, miten homma menee, voit varmaan vähän ennakoida. Ja olla esim. raahamatta lastasi väkisin kauppoihin.
Olet tyhmä.
Näitä näkee koko ajan, kaupoissa, puistoissa, uima-halleissa, linnanmäellä. Äiti on päättänyt, että nyt mennään koko perhe tekemään jotain kivaa ja kun se perheen pienin ei jaksa eikä sitä huvita niin sitten sitä vaan huudatetaan, koska nyt vaan ollaan päätetty olla täällä.
Kaikki ympärillä olevat äidit tunnistavat huudosta väsymyksen paitsi sen lapsen äiti, joka syyttää uhmaikää ja ties mitä neurologisia sairauksia. Lapsettomat taas sanovat, että se on kasvatuksen puutetta.
Ainoa puute on se, että äiti ei osaa yhtään lukea omaa lastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierastaminen, aistiyliherkkyys, aistien ylikuormittuminen, uhmakohtaus, väsymys, nälkä, jano? Mitä näitä nyt on? Uhmakausi menee ohi, mutta jos ei mene, kannattaisi viimeistään silloin mainita asiasta neuvolassa. Kannattaa myös pitää mielessä erilaiset neurobiologiset oireyhtymät, kuten Asperger, jos ilmenee muitakin oireita.
Onko sinulla muuten mahdollista jättää taapero kotiin isänsä kanssa, kun olet menossa vieraisiin paikkoihin? Jos on, niin jätä ihmeessä. Jos lapsi ei viihdy vieraissa paikoissa, ei ole hyvä viedä häntä sellaisiin väkisin, jos ei ole pakko.
Omalla keskimmäisellä hyväntuulisella pojallani oli juur noini 2,5-vuotiaana uhmaikä. Ennen ja jälkeen on ollut leppoisa ja kärsivällinen. Vieläkin keittiön ovessa on muistona reikä, jonka poika raivoissaan hakkasi siihen harjanvarrella.
Olikohan siellä kirpparilla kova tungos? Joskus kirppareilla haisee tunkkaiselta, itsekään en mitään maratoni-käyntejä jaksa, pää tulee kipeäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon ikäinen lapsi haluaa ihab muuta kuin olla kirppareilla, kaupassa, Hankkijalla. Leikkipuistot, leikit kotona vanhempien kanssa, leikkikavereiden tapaaminen se on 2.5 vuotiaiden elämää.
Kiitos vastauksista, veikkaan itse tuota uhmaa, koska uhma pahentui kuitenkin samoihin aikoihin. Ei ole mahdollista jättää kotiin, mutta yleensä toinen voi jäädä autoon lapsen kanssa ja niin yleensä toimitaankin, mutta tänään oli molempien pakko olla hakemassa kuivikkeita. Kirpparilla ei ollut kuin muutama ihminen, mutta tunkkainen ilma oli kyllä. Koska nro 10. pojalla meni uhma ohi? Meillä alkoi pahentua huhtikuun aikana, ennen sitä oikein hyväntuulinen lapsi. Kyllä varmaan helpottaa hiukan kun täyttää 3v?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No on se nyt ihme, ettei saa kysyä asioista, minkäs minä sille mahdan, että asian selittääkseen tulee pitkä teksti? Kyllä minä luulen, että jos vien raivoavan lapsen ulos kaupasta, hän oppii, että raivoamisella pääsee pois inhottavasta tilanteesta. En uskokaan, että lapsessa mitään vikaa olisi, mietin vain, mistä noin yhtäkkiä tämä putkahti esiin, kun ennen ei ole ollut mitään ongelmaa, sitä juuri olen miettinyt että onkohan nyt vain tuota uhmaa. Ja aina ei todellakaan voi suunnitella asioitaan ja menojaan niin, ettei lasta tarvitse ottaa inhottaviin paikkoihin mukaan.
Uhmaikää kutsutaan myös tahtoiäksi. Lapsella on oma tahto ja se testaa sitä kaikin mahdollisin tavoin. Ei sen kummempaa. Aikaisemmin ei ole ollut ongelmaa, koska lapsi oli vielä niin pieni, nyt se on kasvanut tähän vaiheeseen. Seuraavaksi se haluaa päättää, mitä se syö, milloin menee nukkumaan, mitä puetaan päälle, kuka painaa hissin nappia jne. Sinun tehtävänä on äitinä pystyä vastaamaan niihin haastaviin tilanteisiin. Hyvä neuvo on, että valitset taistelusi. Et lähde joka jutusta vääntämään vaan ainoastaan niistä, joilla on oikeasti väliä.
Kauppareissulla esimerkiksi näin: Kerrot lapselle hyvissä ajoin, minne olette menossa. Kerrot, miten siellä pitää käyttäytyä. Kerrot, että jos lapsi ei jaksa olla, te lähdette pois. Ja kun lapsi kaupassa osoittaa, ettei halua olla siellä, sanot, että ok, tullaan joku toinen kerta sitten ja lähdette pois, ennen kuin raivari alkaa. Lapsi pikku hiljaa oppii sääntelemään tunteitaan kun huomaa, että saa niihin vastakaikua.
Ei ole pakko lyödä päätään seinään koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäinen lapsi haluaa ihab muuta kuin olla kirppareilla, kaupassa, Hankkijalla. Leikkipuistot, leikit kotona vanhempien kanssa, leikkikavereiden tapaaminen se on 2.5 vuotiaiden elämää.
No ei kyllä kaikki. Ensinnäkin lapsi rakastaa ruokakaupassa käymistä, on ihan onnessaan siellä, eikä koskaan ole saanut näissä "peruskaupoissa" raivaria. ja toisekseen, ei kyllä koko elämää voi rakentaa niin, ettei tarvitse koskaan käydä asioita hoitamassa, edes sen lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäinen lapsi haluaa ihab muuta kuin olla kirppareilla, kaupassa, Hankkijalla. Leikkipuistot, leikit kotona vanhempien kanssa, leikkikavereiden tapaaminen se on 2.5 vuotiaiden elämää.
No ei kyllä kaikki. Ensinnäkin lapsi rakastaa ruokakaupassa käymistä, on ihan onnessaan siellä, eikä koskaan ole saanut näissä "peruskaupoissa" raivaria. ja toisekseen, ei kyllä koko elämää voi rakentaa niin, ettei tarvitse koskaan käydä asioita hoitamassa, edes sen lapsen kanssa.
Tervetuloa vanhemmuuteen! Sitä se vaan on. Pitää aika pitkälle mennä lapsen ehdoilla. Ei voi elää niin kuin ilman lasta.
Jos on asia, joka on pakko hoitaa, niin sitten etukäteen suunnittelet sen, että miten sen saisi mahdollisimman kivuttomasti hoidettua. Ennakoit, valmistaudut ja varaudut b-suunnitelmalla, jos homma ei menekään niin kuin suunnittelit.
Asperger?