Miten voi olla ; en ole tyytyväinen kehooni vaikka painan vain 53kg. Miksi?

Pää kuntoon ammattiauttajalla.

Sama täällä, painoa nyt 45 ja yhtä isolta näytän kuin 55 kiloisenakin. Itse toki huomaan että vaatteet roikkuu päällä ja ovat isoja, mutta silti maha ja reidet näyttää yhtä läskeiltä kuin aina ennenkin.

No koska se tyytyväisyys ja onni on asennetta ei oikeita kiloja.

Eiköhän sinulla ole muitakin ongelmia kuin joku painosi. Olet varmaan yksi ongelmakimppu, joka ei löydä mistään mitään hyvää. Syytä tästä asiasta vaikka vanhempiasi.

Anoreksia. Ja kyllä, ei ole siitä kiinni oletko alipainoinen vai et, vaan anoreksia on päänsisäinen ongelma, siinä kehonkuva on vääristynyt ja oman kehon näkee lihavampana kuin se oikeasti on. Juuri nuo kuvailut vaatteiden roikkumisesta päällä, mutta silti on reidet ja perse läskit.

Naisilla kuuluu luonnostaan olla muotoja, ilman että onn kyse mistään läskiydestä.

Voisiko olla, että kehonkuva on vääristynyt? Tiedän varsin hyvin että näytän hyvältä, mutta haluaisin näyttää täydelliseltä. Voisiko olla enemmänkin jotain perfektionismia? Ap

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän sinulla ole muitakin ongelmia kuin joku painosi. Olet varmaan yksi ongelmakimppu, joka ei löydä mistään mitään hyvää. Syytä tästä asiasta vaikka vanhempiasi.

Jos kirjoitat näin ilkeän kommentin heti aamusta, luulen että sinä olet se jolla on ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla, että kehonkuva on vääristynyt? Tiedän varsin hyvin että näytän hyvältä, mutta haluaisin näyttää täydelliseltä. Voisiko olla enemmänkin jotain perfektionismia? Ap

Hyvin mahdollista, olen melkein yhtä pitkä kuin sinä ja painoakin saman verran. En ole ikinä tuntenut oloani yhtä lihavaksi kuin tunsin ollessani 45kg. Nyt vaikka painoa on tullut 10kg lisää, pidän itseäni hoikkana ja jopa ihan nättinä. Omalla kohdalla liikuntaharrastus ja muiden ikäisteni kroppien näkeminen helpotti ja palautti hiljalleen todellisuuteen. Loppujen lopuksi vartaloni ei ollutkaan ongelma vaan purin muista asioista syntyneen stressin ja pahan olon itseeni.

Itse olen nyt lihonut paljon ja raskauden myötä tuli lisää.(vauva 9kk)

105kg oli kun synnäriltä lähdin. Siitä pikkuhiljaa saanut painoa pois. Nyt 92kg. Ihan yhtä kauhea olen. En nää eroa.

Ajattelen että jos saan vielä sen verran pois että alle 80kg painaisin niin lupaan olla tyytyväinen! Tiedän etten silti ole..

En ollut 60 kiloisenakaan. Vaatteet päällä joo mutta ilman vaatteita näytän mielestäni ihan samalta. Minulla on maha sellainen murheenkryyni ja varsinkin nyt kun ihokin on venynyt. Näyttää kauheelta.

Auttaisko sulla ap jumppa? Itse olin tyytyväinen itseasiassa jalkoihini ja käsivarsiin silloin, ne oli kiinteät. Keskivartalo taas.. Sitä en saa ikinä täysin timmiksi, en jaksa ja ihokin löysä.

Ikää minulla jo 35-vuotta eli ei tämä iän myötäkään pois mene.

Vanhempani on aina kommentoinut painoani niin ehkä se epävarmuus tulee itseltäni sieltä.

Itse taidan painaa 51kg eli olen painavimmillani ikinä tähän asti. Pituutta 166cm. Muuten pidän kropasta, mutta vatsa saisi olla litteämpi. Ainoa asia jota 46kg vartalostani kaipaan, on vatsa. Se oli rasvaton ja littana. Mutta niin oli myös peppu, nyt siinä on edes vähän muotoa, mikä on kiva.

Mutta harva taitaa olla niin onnellisessa asemassa, että on oikeasti tyytyväinen kehoonsa?

Tyytyväisyys kehoon ja kehon ulkonäkö on kaksi eri asiaa. Itse hoikkana ja nyt ajatellen kauniina parikymppisenä naisena olin todella epävarma, pidin itseäni rumana enkä todellakaan voinut esim. mennä rannalle bikineissä. Ajatukset pyöri kehää oman navan ympärillä, oli ahdistusta ja pahaa oloa.

Nyt 15 vuotta myöhemmin olen kokoa 42, mutta onnellinen ja tyytyväinen. Elämässä on kaikki hyvin, tunnen olevani riittävän hyvä näin, ja rakastan rantapäiviä. Eli muutos kropassa on ollut huonompaan suuntaan, mutta elämässä ja pään sisällä parempaan, ne ratkaisee.

Voisit laihtua tuosta vielä 10 kg. En minäkään tuossa kilomäärässä ja pituudessa ollut onnellinen. 45-kilossa vasta pidin kropastani.

Kyse on asenteesta ja itsetunnosta. Voi olla, että sinulla on jollain tavalla vääristynyt kehonkuva, tai sitten kyse voi olla ihan vain iästä tai muista syistä johtuvasta epävarmuudesta. Minä stressasin nuorempana ulkonäköäni samalla tavalla. Tuijottelin kroppani alastomana tai erilaisissa vaatteissa tuntikausia peilin edessä ja mietin, näytänkö lihavalta ja tuijottavatko kaikki. Kuvittelin, että elämäni olisi täydellistä, jos vain saisin haaveilemani vartalon. Jälkikäteen olen tajunnut, että kyse oli vain keinosta säilyttää hallinnantunne. Nuorena en tiennyt, pääsenkö haluamaani opiskelupaikkaan, saanko työtä ja parisuhteen. Epävarmuus purkautui inhona omaa kehoa kohtaan.

Vähän alle kolmekymppisenä tapahtui muutos. Olin valmistunut alalle, jolle halusin, ja mielekäs työura alkoi aueta. Onnistumisen kokemukset kasvattivat itsetuntoani, ja vähitellen oma kroppa alkoi kiinnostaa vähemmän. Maailmassa on niin paljon muitakin mielenkiinnonkohteita ja itseään voi kehittää niin monella tavalla. Samalla kypsyin tajuamaan, ettei minua kukaan tuijota - ylipäänsä maailma ei pyöri minun ympärilläni. Nuoruuteen kuuluu tietty egosentrisyys, joka iän myötä yleensä jää pois.

Nyt painan lähes kymmenen kiloa enemmän kuin nuorena. Olen itse asiassa lievästi ylipainoinen, mutta aivan rehellisesti voin sanoa, että olen paljon tyytyväisempi itseeni nyt kuin nuorempana ja hoikempana. Kun katson aamulla peiliin, ajattelen, että näytän aika hyvältä. Olen oppinut valitsemaan vartalotyypilleni sopivia, ajattoman tyylikkäitä vaatteita sen sijaan, että väkisin tungen itseni trendivaatteisiin, sopivat ne minulle tai ei.

Huono itsetunto se aiheuttaa tyytymättömyyttä. Vaikka olisit maailman kaunein tyyliin Hunter Tylo ennen miljoonaa rumuusleikkausta, et olisi tyytyväinen, jos asiat pään sisällä ei ole balanssissa, näin se on :/ Mutta vaikka olisi normaalikin itsetunto, ajoittaiset tyytymättömät ajatukset on ihan normaalia ihmisyyttä.

Ymmärrät varmasti, että onni ei oikeasti ole kiinni painosta. Ikäkin onneksi auttaa, tsemppiä <3

N46

Pitäisi saada ajatukset suunnattua vähän kauemmas. Liiallinen itsekkyys, oman itsensä ajattelu, omien murheiden ja vikojen paisuttelu johtaa tyytymättömyyteen ja masennukseenkin.

Oletko muuten kova suorittamaan asioita? Itse en ole varsin perfektionisti mutta suorittaja luonteinen ja vaadin itseltäni välillä ihan tolkuttomia. Tunnistan tuon paino asian jollain tasolla. Olen tyytyväinen kehooni TÄYSIN vain silloin kun se on omaan silmääni täydellinen, vaikka olen alipainon rajoilla. Älä ymmärrä väärin, en arvostele muiden vartaloita eikä se täydellinen ole yleistämäni käsite kaikille, vaan vain itselleni. Olen hyvin itsekriittinen kaikessa, enkä koe olevani kuitenkaan muuten mitenkään pinnallinen.

Mutta, äitiys on opettanut tässäkin asiassa pikkuhiljaa ja olen oppinut olemaan armollisempi itselleni.

Vierailija kirjoitti:

Itse taidan painaa 51kg eli olen painavimmillani ikinä tähän asti. Pituutta 166cm. Muuten pidän kropasta, mutta vatsa saisi olla litteämpi. Ainoa asia jota 46kg vartalostani kaipaan, on vatsa. Se oli rasvaton ja littana. Mutta niin oli myös peppu, nyt siinä on edes vähän muotoa, mikä on kiva.

Mutta harva taitaa olla niin onnellisessa asemassa, että on oikeasti tyytyväinen kehoonsa?

Ei se paino sitä vatsan litteyttä kerro, ystävä 166/46 ja laihaläski pömppis, mikä 165/69 litteä vatsa ja vatsat erottuvat tosin treenaan paljon. Tuskin kukaan on tosiaan tyytyväinen itseensä täysin.

Niin hyvin sanottu tuossa ylempänä, että on hyvä oivaltaa ettei maailma pyöri juuri minun ympärillä ja kaikki tuijota juuri minua.

Sitähän se on, pohjatonta itsekkyyttä, sekä täydellisyyden tavoittelu että luovuttaminen ja masennus. Ei osata nähdä itseä yhtenä ihmisenä muiden joukossa, vaan ollaan koko luomakunnan keskipiste.

Mä oon 157cm pitkä ja painan 45 kiloa ja en oo tyytyväinen.

Tavoite painoni on 50kg 😄.

Siitä sitte kattoa pittääkö hankkia painoa lissää.

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä, painoa nyt 45 ja yhtä isolta näytän kuin 55 kiloisenakin. Itse toki huomaan että vaatteet roikkuu päällä ja ovat isoja, mutta silti maha ja reidet näyttää yhtä läskeiltä kuin aina ennenkin.

Anorektinen syömishäriö, vääristynyt kehonkuva.