Asia mikä surettaa juuri nyt
Synnytän pian lapsen ja en saanut Baby shower juhlia, sillä minulla ei ole ketään kuka olisi järjestänyt esim. yllätysjuhlat minulle ja kaikki ovat aina töissä. Kadehtien katson muiden kuvia jotka myös pian saavat vauvan..Onko kohtalotovereita?
Kommentit (23)
Äitini vanheneminen ahdistaa, tuntuu että se on vielä liian nuori saamaan sellasia "mummovaivoja" mitä sillä nyt on.
Minua surettaa se, että seurustelusuhteeni taitaa olla päättymässä. Ja kyseessä on ensimmäinen tyyppi, josta tykkään oikein tosissani.
Ostettiin käytetty auto ja viikon kuluttua ei inahtanutkaan! Ilmeisesti akku loso tai joku sähkövempain autossa tyhjentää akun sekunnissa. Täytyy selvittää...
Ei ole rahaa ostaa lääkkeitä ja vuokrakin on vielä maksamatta. Kyllä mä ton vuokra-asian saan jotenkin sumplittua, ihan varmasti, mutta lääkkeistä en tiedä. Katsotaan nyt.
Surettaa myös kipeän kesyrotan puolesta. Raukalle tuli paise ja nyt on lääkitys ym. mutta kun pitää kikkailla, että saa lääkkeen annettua. Voi kun eläin ymmärtäisi miksi teen sille ikäviä asioita. Piti myös eristää muista paiseen tervehtymisen ajaksi. Sen häkki on veljien häkin vieressä, mutta pelkään, että alkaa silti osoittamaan stressioireita.
Siis mitä ne sellaset juhlat on? En ole kuullutkaan.
Mummini lukuisat sairaudet,päivittäiset jatkuvat kivut. Muistikin alkaa pettää. Hän on itsekin väsynyt elämäänsä. 😢
Lapseni vaikeudet ja hänen tulevaisuutensa huolettaa. Sydäntä kivistää.
Surettaa yksinäinen kesä. Olen yrittänyt, mutta... Kai tää joku karma on.
En voi mennä kalaan😞 koska en pysty heittämään töissä tulleen käsivamman takia virvelillä.
Vasemmalla ei tule heittämisestä mitään, en tiedä pitääkö ostaa umpikela että voisi heitellä, avokelalla en saa siimasta kiinni kunnolla.
Yksinäisyys muakin surettaa ja se että en ole rakkauden arvoinen ja nyt jo liian vanhakin. Nuoruus meni eikä sitä totisesti tullut elettyä niin kuin kai olisi pitänyt, uusia kokemuksia hankkien jne. Mitkään sotkussa olevat asiat elämässä ei myöskään näytä selviävän ikinä mitenkään ja itse en voi tehdä niille asioille myöskään oikein mitään. Että kiitos vaan jollekin universumille tästäkin paskasta.
On pissahätä mutta en vaan millään jaksaisi alkaa nostelemaan tätä hikistä peppua irti sohvasta. Pakko kai alkaa googlettamaan aikuis kokoisia pottia. Ei se ole helppoa olla laiska.
Vanhempien puute, kiusaaminen, työttömyys, tajusin, että ystävät eivät olekaan ystäviäni, surullisuus itsessään, se, että mistään ei tule mitään, vaikka yritän. Koko elämäntilanne tällä hetkellä, se yksi iso asia ja sitten kaikki, mikä elämässä on mennyt pieleen palaa mieleen. Kuuntelöen musiikkia ja itken. Huomenna taas uudestaan.
Minuakin surettaa oma yksinäisyyteni enemmän kuin koskaan, sillä odotan esikoistani. Pelkään siirtävän häneen tämän yksinäisyyden taakan, on niin musertavaa tajuta että ei ole tosiaan niitä babyshowereita, vauvaonnitteluja, ei edes nimiäisiä, koska ei ole ketä kutsua. Jäimme mieheni kanssa yksin kun muutimme uudelle paikkakunnalle ja perheenkin asuvat tuhansien kilometrien päässä. Erityisesti surettaa kun huomaan sosiaalisen mieheni kärsivän yksinäisyydestä. Hän on yrittänyt kovasti ystävystyä eri harrastusten, työn, vapaaehtoistöiden ja kaiken mahdollisen kautta, mutta on totta että aikuisiällä tutustuminen on vaikeampaa.
Onneksi meillä on sentään toisemme ja rakkautta riittää.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni vaikeudet ja hänen tulevaisuutensa huolettaa. Sydäntä kivistää.
Ootko mun isä? :( Tunnustan että muakin v-tuttaa mun ja mun miehen pätkätyöt + siihen vielä mun mt-ongelmat... Mua vaivaa myös se, kuinka vanhempien ainoassa tyttäressä on kaikki odotukset menestyä elämässä paremmin kuin itse, ja ne eivät sitten totetudukaan.
Vierailija kirjoitti:
Minuakin surettaa oma yksinäisyyteni enemmän kuin koskaan, sillä odotan esikoistani. Pelkään siirtävän häneen tämän yksinäisyyden taakan, on niin musertavaa tajuta että ei ole tosiaan niitä babyshowereita, vauvaonnitteluja, ei edes nimiäisiä, koska ei ole ketä kutsua. Jäimme mieheni kanssa yksin kun muutimme uudelle paikkakunnalle ja perheenkin asuvat tuhansien kilometrien päässä. Erityisesti surettaa kun huomaan sosiaalisen mieheni kärsivän yksinäisyydestä. Hän on yrittänyt kovasti ystävystyä eri harrastusten, työn, vapaaehtoistöiden ja kaiken mahdollisen kautta, mutta on totta että aikuisiällä tutustuminen on vaikeampaa.
Onneksi meillä on sentään toisemme ja rakkautta riittää.
Jos annat miehen katsoa pornoa, pelata tietokonepelejä, katsoa urheilua ja juoda kaljaa vapaasti, hän on ihan onnellinen, eikä tarvitse ystäviä. Naisilla on vaikeampaa.
Minua myös oma pieleen mennyt elämäni. Yksinäisyys ja masennus
Minua surettaa kun eräs mies on vähentänyt yhteyden pitoa, en haluaisi olla se joka ekana viestiä laittaa kun olen tottunut siihen että hän ottaa yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Minua surettaa kun eräs mies on vähentänyt yhteyden pitoa, en haluaisi olla se joka ekana viestiä laittaa kun olen tottunut siihen että hän ottaa yhteyttä.
Mies varmaan surkeana, kun luulee, ettet välitä, kun hän aina joutuu ottamaan yhteyttä.
Lapsettomuus, kovat kivut, elämän epäreiluus.
Minullekaan ei koskaan ole järjestetty baby showereita ja tuskin tullaan nytkään järjestämään.
Eniten asiassa surettaa se, ettei ole sellasia ystäviä kenen kanssa semmosta voisi viettää, ei niinkään se että juhlia ei ole.
Tällä hetkellä muuten suren eniten sitä ku yhdestä ihmisestä tullut itselle liian tärkeä..