Tutkimus: Taidekorkeakouluissa opiskelleet sairastuvat selvästi muita herkemmin skitsofreniaan ja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön

Jaaa-a. Kyllä se meno Teatterikorkeakoulussa tai Elokuvataiteen laitoksella on ollut semmoista, että tämän tutkimuksen tulokset ei edes ihmetytä...

Otsikon pitäisi olla: ”Taidekorkeakouluun hakeutuvat useammin opiskelemaan ihmiset, joilla on suurempi alttius sairastua skitsofreniaan ja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön”. Tms. Otsikko ei kuvaa korrelaatiota oikein.

Ero hulluuden ja luovuuden välillä on veteen piirretty viiva.

Muistaakseni ADHD on myös luovilla ihmisillä paljonyleisempää kuin normiväestöllä. Näköjään ne vanhat jutut taiteen ja hulluuden liitosta ei ole ihan tuulesta temmattuja.

Taiteellahan monesti kuvastetaan ja käsitellään jotain itselle voimakkaita tunteita. Jos ei ole kovin tunteellinen vaan enempi järki-ihminen niin ei se varmaan sillä alalla toimi. Kautta aikojenhan taiteilijat ovat olleet vähän erikoisia ja herkästi ahdistuvia. Alaan kuuluu myös huomioida paljon ympäröivää maailmaa, josta voi ammentaa ideoita, mutta joka voi ahdistaa.

Mitäs yllättävää tuossa on? Taiteelliset ihmiset ovat usein myös herkempiä.

Kysymyksenasettelu vaikuttaisi olevan päin persettä.

Niin eli jos muista ihmisistä yksi sadasta keskimäärin sairastuu skitsofreniaan, taideopiskelijoista luku on 1,9 sadasta. Ei nyt ihan riitä yleistämään koko porukkaa epävakaaksi.

Mutta totta on, että sekä skitsofrenia että bipolaarisuus tuntuvat kulkevan samoissa geenirykelmissä kuin lahjakkuus. Siksi skitsofrenia, vaikka hoitamattomana on tuhoisa sairaus ja vaikka sitä sairastavat saavat paljon muita vähemmän lapsia, on yleisyydeltään aika vakio eri kulttuureissa ja kautta aikojen. Skitsofreenikon kohtalo on voinut olla kurja, mutta hänen sisaruksensa tai serkkunsa on suuremmalla todennäköisyydellä ollut poikkeuksellisen lahjakas ja menestyvä. Alttiudet näihin sairauksiin siis säilyvät perimässä, koska samassa klusterissa kulkee myös erityisen hyviä geenejä.

Vierailija kirjoitti:

Niin eli jos muista ihmisistä yksi sadasta keskimäärin sairastuu skitsofreniaan, taideopiskelijoista luku on 1,9 sadasta. Ei nyt ihan riitä yleistämään koko porukkaa epävakaaksi.

Mutta totta on, että sekä skitsofrenia että bipolaarisuus tuntuvat kulkevan samoissa geenirykelmissä kuin lahjakkuus. Siksi skitsofrenia, vaikka hoitamattomana on tuhoisa sairaus ja vaikka sitä sairastavat saavat paljon muita vähemmän lapsia, on yleisyydeltään aika vakio eri kulttuureissa ja kautta aikojen. Skitsofreenikon kohtalo on voinut olla kurja, mutta hänen sisaruksensa tai serkkunsa on suuremmalla todennäköisyydellä ollut poikkeuksellisen lahjakas ja menestyvä. Alttiudet näihin sairauksiin siis säilyvät perimässä, koska samassa klusterissa kulkee myös erityisen hyviä geenejä.

Kalle Päätalo kertoi siitä miten rankkaa lapsuudessaan oli hänen isänsä skitsofrenia mutta ei tajunnut että samasta geenipoolista tuli hänen oman lahjakkuutensa ja sen myötä menestykäs ura. Toista ei olisi ollut ilman toista.

Olen itse ammatiltani muusikko. Elän pätkätyöstä pätkätyöhön, keikasta keikkaan, opetustyöstä opetustyöhön. Tunnen paljon eri alojen taiteilijoita (kuvataide, musiikki, elokuva, teatteri, sirkus) ja yksi asia erityisesti alamme edustajia ahdistaa: raha. Esimerkiksi kansalaispalkka helpottaisi jokaisen taiteellisella alalla olevan elämää huomattavasti. Suomessa taiteisiin myös suhtaudutaan vähän väheksyen, ei nähdä laajemmassa mittakaavassa vaan ajatellaan vaan kvartaali kerrallaan elämää ja yhteiskunnallisia asioita. Taiteilijat on ajettu aika ahtaalle eikä apurahajärjestelmäkään ole kovin toimiva. Myös pienyrittäjyys on hyvin suuri riski, minkä jokainen yrittäjä kyllä hyvin tietää. Absurdia miten hankalaa itsensä työllistämisestä tehdään mutta suuriyrityksille kyllä riittää tukia vaikka ne on varsin tehottomiksi keinoiksi havaittu. Esimerkiksi ranskassa taas taiteilijat saavat eräänlaista "kansalaispalkkaa". Tuon rahan turvin ei voi kuitenkaan mitenkään loisia, vaan jatkuvaa työskentelyä (taiteellinen työskentely, työn haku yms) edellytetään rahan saamiseksi. 

Toki luovan alan ammattilaiset ovat usein hyvin herkkiä ja voimakkaasti tuntevia. Mutta se raha tuntuu useimmilla olevan se pahin ahdistuksen aiheuttaja. 

Ei vaan siitä, että luovat ihmiset on yleensä herkempiä ja älykkäitä, ajattelevat liikaa ja tuntevat liikaa.

Ja noissa paikoissa kai opiskelee juuri taiteelliset sielut.

Minullakin on ollu mielentyerveysongelmia nuoresta asti, ja olen ns,taiteellinen ihminen.

Eikä musta työelämään ole koskaan ollut.. aivot ei vaan kestä ihmisten maailmaa.

Että tutkimus liittynee ihmistyyppiin joka on altis mielialan ongelmille.

Vierailija kirjoitti:

Otsikon pitäisi olla: ”Taidekorkeakouluun hakeutuvat useammin opiskelemaan ihmiset, joilla on suurempi alttius sairastua skitsofreniaan ja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön”. Tms. Otsikko ei kuvaa korrelaatiota oikein.

Ero hulluuden ja luovuuden välillä on veteen piirretty viiva.

Ei vaan että luovuus ja tietyt m.terv.häiriöt on kytköksissä toisiina. :D Seki voi olla kausittaista ja just toi pitää paikkansa mitä tuolla luki, että jos on "luova mieli" ja ajatuksii ei saa "ns. kuriin" niin voi alkaa ainaki vaikuttaa vähän sekopäiseltä tms. :D Ja just esim joku taiteellinen projekti mitä tehdään sata lasissa niin tottakai se vaikuttaa ihmisen olemiseen, ku vertaa vaikka sitä että tekee jotain tasasesti kuormittavaa työtä päivästä toiseen. Vähän niinkun kahvi.. Se kiihdyttää elimistöä. Tai vaikka tanssi. :D

Rakenteellinen ero? Neuroottinen ja itseään ja ajatuksiaan kontrolloiva ihminen on tylsä. Taiteellisuus ja luovuus edellyttää kykyä virittyä ihan uudelle tasolle, psykoosissa tai sen rajamailla luovuus kukkii?

Ei yllätä. Olen itseoppinut taiteilija. Kuntoutuksessa lapsuudessa alkaneiden mt-ongelmien takia. Osa ongelmista ollut mukana syntymästä asti. Saan sentään pientä taskurahaa commissioneista. Ikinä en ole ollut "oikeissa" töissä vaikka ikää lähemmäs 30. Olen siis kyennyt tekemään vain lyhyttä pätkää ennen kuin hakeuduin hoitoon.

Osasyynä heikkoon mielenterveyden laatuun voisi ehkä olla myös se, että stereotypia nälkiintyvästä taiteilijasta on suurimmalti osalta totta? Töitä on hankala saada luovalla alalla ja kaikki tietää mitä jatkuva stressi, epävarmuus ja köyhyys tekevät mielenlaadulle.

Jos saan pääni edes kummoiseen kuntoon olen hakeutumassa taidekouluun. Siis koulu ei aiheuta mt-ongelmia kuten tuosta voisi saada kuvan. Kyllä ne on jo vähintään piilevästi näillä opiskelijoilla.

Vierailija kirjoitti:

Ei yllätä. Olen itseoppinut taiteilija. Kuntoutuksessa lapsuudessa alkaneiden mt-ongelmien takia. Osa ongelmista ollut mukana syntymästä asti. Saan sentään pientä taskurahaa commissioneista. Ikinä en ole ollut "oikeissa" töissä vaikka ikää lähemmäs 30. Olen siis kyennyt tekemään vain lyhyttä pätkää ennen kuin hakeuduin hoitoon.

Osasyynä heikkoon mielenterveyden laatuun voisi ehkä olla myös se, että stereotypia nälkiintyvästä taiteilijasta on suurimmalti osalta totta? Töitä on hankala saada luovalla alalla ja kaikki tietää mitä jatkuva stressi, epävarmuus ja köyhyys tekevät mielenlaadulle.

Jos saan pääni edes kummoiseen kuntoon olen hakeutumassa taidekouluun. Siis koulu ei aiheuta mt-ongelmia kuten tuosta voisi saada kuvan. Kyllä ne on jo vähintään piilevästi näillä opiskelijoilla.

Jos luet jutun kunnolla, niin selviää, että koulu ei niitä ongelmia aiheuta, vaan on tutkittu taidekoulussa opiskelevia siksi, että saadaan helpommin rajattua tutkittavia. Itseoppineita luovia on vaikea määrittää. Varsinkaan jos se ei näy missään verotuksessa tai työhistoriassa.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ammatiltani muusikko. Elän pätkätyöstä pätkätyöhön, keikasta keikkaan, opetustyöstä opetustyöhön. Tunnen paljon eri alojen taiteilijoita (kuvataide, musiikki, elokuva, teatteri, sirkus) ja yksi asia erityisesti alamme edustajia ahdistaa: raha. Esimerkiksi kansalaispalkka helpottaisi jokaisen taiteellisella alalla olevan elämää huomattavasti. Suomessa taiteisiin myös suhtaudutaan vähän väheksyen, ei nähdä laajemmassa mittakaavassa vaan ajatellaan vaan kvartaali kerrallaan elämää ja yhteiskunnallisia asioita. Taiteilijat on ajettu aika ahtaalle eikä apurahajärjestelmäkään ole kovin toimiva. Myös pienyrittäjyys on hyvin suuri riski, minkä jokainen yrittäjä kyllä hyvin tietää. Absurdia miten hankalaa itsensä työllistämisestä tehdään mutta suuriyrityksille kyllä riittää tukia vaikka ne on varsin tehottomiksi keinoiksi havaittu. Esimerkiksi ranskassa taas taiteilijat saavat eräänlaista "kansalaispalkkaa". Tuon rahan turvin ei voi kuitenkaan mitenkään loisia, vaan jatkuvaa työskentelyä (taiteellinen työskentely, työn haku yms) edellytetään rahan saamiseksi. 

Toki luovan alan ammattilaiset ovat usein hyvin herkkiä ja voimakkaasti tuntevia. Mutta se raha tuntuu useimmilla olevan se pahin ahdistuksen aiheuttaja. 

Toisaalta aika monessa muussa maassa taiteilijat, jotka eivät ole taiteellisesti breikanneet ajavat päivällä trukkia tai tarjoilevat illallla tms.