Naisella "oma tahto", hyvä vai epäilyttävä asia?
Jos naisella on tarve kertoa, että hänellä "on oma tahto" niin onko se mielestänne hyvä asia vai epäilyttävä merkki vaikeasta puolisosta? Onhan kaikilla oma tahto, enemmän tai vähemmän.
Minusta oman tahdon "ilmituoja" on riidanhaluinen ja miesvihainen.
En miehenä ottaisi koskaan naista jolla on oma tahto ihan asian julkituomiseen asti. Kyllä elämässä asiat järjestyy ilman, että heti aloitetaan kappien paikkoja osoitella.
Onko teillä naiset kokemusta esimerkiksi ystävistänne, korreloiko "oma tahto" vaikka riitaisuuteen?
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Minulle tulee mielikuva, ettei sitä ehkä niin itsenäinen olekaan jos asiaa pitää korostaa sanomisilla tekojen sijaan. Eli nainen on sellainen, jolla kuitenkin on ollut taipumus ajautua alistavien miesten seuraan.
Toinen mahdollisuus on, että olemus on jostain syystä sellainen että luullaan kiltiksi ja alistuvaksi naiseksi vaikkei sitä ole.
Niin miehen kuin naisenkin osalta koen, että oma tahto tarkoittaa, että ei helposti löydä yhteistä tahtoa. Jotkut menevät näissä äärimmäisyyksiin.
Oman tahdon olemassaolon ilmaisu on naiselta passiivis-agressiivista "oon kiltti ja kunnollinen mies"-käyttäytymistä. Jos ei fyysisesti pataan miehelle niin ainakin henkisesti vaikea ihminen.
Minulle tulee mielikuva, ettei sitä ehkä niin itsenäinen olekaan jos asiaa pitää korostaa sanomisilla tekojen sijaan. Eli nainen on sellainen, jolla kuitenkin on ollut taipumus ajautua alistavien miesten seuraan.