Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi laihduttajille annetaan niin huonoja ohjeita?
05.05.2018 |
Moni asiantuntija sanoo, että ei saa kieltäytyä mistään ja ei saa olla syömättä. Kuitenkin pallonhallinta perustuu kieltäytymiseen. Kun syöt vähemmän ja et mätä herkkuja, laihdut. Kun lakkaa syömästä sokeria, himo siihen lakkaa lopulta. Silti ravintoterapeutit yms käskee herkutella.
Kommentit (21)
On jollain ongelma toisten läskien kanssa :D joka päivä näitä aloituksia. Jospa hankkisit elämän.
Terv. Fitnessmimmi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laihdutus isommassa mittakaavassa ei onnistu ennen kuin myönnetään ääneen, että sokeri on käytännössä myrkky.
Näin se juuri on. Tuntuu hölmöltä, että asiantuntijat kehottavat ylläpitämään epätervettä riippuvuutta sokeriin, jota ihminen ei tarvitse lainkaan. Ihan tarpeeksi sokeria saa ravinnosta, sitä ei tarvitse erikseen "vetää". Ap
Vierailija kirjoitti:
On jollain ongelma toisten läskien kanssa :D joka päivä näitä aloituksia. Jospa hankkisit elämän.
Terv. Fitnessmimmi
Eikös suomalaisista suurin osa ole jo ylipainoisia? Siihen nähden tuskin ihme, että maan suurimmalla palstalla on päivittäin puhetta lihavuudesta. Yleensä ihmiset haluavat keskustella itseään koskettavista asioista. Ap
No, ihminen on aina monimutkainen kokonaisuus. Todennäköisesti monella lihoneella on ongelmia joko nälän tai kylläisyyden tunteen kanssa, ja he ovat syöneet liikaa jo pitkään. Sellaisesta voi olla mahdotonta hypätä täyskieltäytymiseen, koska juuri kukaan ei pysty loputtomiin vastustamaan nälän tunnetta (psyykkisesti sairaat anorektikot taitavat olla ainoita jotka itsensä näin tappavat).
Olin itse kerran lääkityksellä, joka nosti ruokahalua valtavasti. Se on aivan hirveää. Heräsin joka yö siiihen, että kroppa huusi ruokaa. Päivän aikana ainoa ajatus oli nälkä, nälkä, nälkä, nälkä. Olen aina ollut normaalipainoinen, mutta tuon kuurin aikana tuli 5kg, koska en pystynyt vastustamaan tuota tunnetta.
Jos on elänyt niin vuosikausia (näläntunne voi olla sekaisin ilman lääkkeitäkin - osa ihmisistä on tutkitusti geneettisesti aina nälkäisiä), on ihan yhtä tyhjän kanssa sanoa, että lopetat vaan sen syömisen. Siinä tarvitaan paljon monimuotoisemmat ohjeet niin henkisesti kuin fyysisesti.
Ja jos laihdutus onnistuu, ko. henkilö joutuu loppuelämänsä syömään vähemmän kuin saman kokoinen ei-laihduttanut, samalla kun tuo korostettu nälän tunne jyllää. Se on aika rankka paikka ja normaalisti elävä ei sitä ehkä ymmärrä jos ei ole itse kokenut.
Ehkä siinä on ajateltu sitä, että normaalipainoisena/hoikkana olo ja siinä pysyminen ei vaadi kaikesta luopumista loppuelämäksi. Kyllä se on ihan ok juoda joskus yksi siideri tai syödä leffan aikana pieni namipussi. Tietysti tässä kuitenkin moni varmaan ajattelee ettei tarvitse kuin vähän vähentää tai "silloin tällöin" tulkitaan vähintään kerran viikoksi. Eli ohjeet tulkitaan useammaksi kuin oikeasti on tarkoitettu. En siis näe syytä miksi ei esim. kerran tai kaksi kuussa saisi syödä jotain vähän rasvaisempaa tai vähän sokerista kunhan pysytään kohtuudessa. Eli ei vedetä jumbopussillista karkkia tai megasipsipussia tai juoda sitä saunakaljaa joka viikko.
Itse olen laihtunut nimenomaan siten, että vähensin huomattavasti kaiken epäterveellisen mättämistä, laitoin ruokavalion uusiksi ja aloin joka päivä liikkumaan. En juonut sokerijuomia joka viikko vaan päätin että pitää olla ns. syy juoda. Esim. merkkipäivä tai juhla. En palkinnut itseäni rankasta viikosta ruualla. Piti oikeasti olla jotain juhlittavan arvoista.
Eli ei tarvitse luopua, mutta vähentäminen pitää oikeasti tapahtua. Erityisesti sokeria pitää vähentää huomattavasti ja se silloin tällöin on harvemmin kuin kerran viikossa. Opin tästä jo uuden asian lapsille opetettavaksi: ei ole kerran viikossa karkkipäivää. Siihen ajatukseen kasvaa usein ja vielä aikuisenakin ajatellaan että "viikonloppuna saa syödä".
Panostan hyvään ruokaan ja opitaan nauttimaan muistakin asioista kuin siitä karkin määrästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, ihminen on aina monimutkainen kokonaisuus. Todennäköisesti monella lihoneella on ongelmia joko nälän tai kylläisyyden tunteen kanssa, ja he ovat syöneet liikaa jo pitkään. Sellaisesta voi olla mahdotonta hypätä täyskieltäytymiseen, koska juuri kukaan ei pysty loputtomiin vastustamaan nälän tunnetta (psyykkisesti sairaat anorektikot taitavat olla ainoita jotka itsensä näin tappavat).
Olin itse kerran lääkityksellä, joka nosti ruokahalua valtavasti. Se on aivan hirveää. Heräsin joka yö siiihen, että kroppa huusi ruokaa. Päivän aikana ainoa ajatus oli nälkä, nälkä, nälkä, nälkä. Olen aina ollut normaalipainoinen, mutta tuon kuurin aikana tuli 5kg, koska en pystynyt vastustamaan tuota tunnetta.
Jos on elänyt niin vuosikausia (näläntunne voi olla sekaisin ilman lääkkeitäkin - osa ihmisistä on tutkitusti geneettisesti aina nälkäisiä), on ihan yhtä tyhjän kanssa sanoa, että lopetat vaan sen syömisen. Siinä tarvitaan paljon monimuotoisemmat ohjeet niin henkisesti kuin fyysisesti.
Ja jos laihdutus onnistuu, ko. henkilö joutuu loppuelämänsä syömään vähemmän kuin saman kokoinen ei-laihduttanut, samalla kun tuo korostettu nälän tunne jyllää. Se on aika rankka paikka ja normaalisti elävä ei sitä ehkä ymmärrä jos ei ole itse kokenut.
Toisaalta, kuinka moni lihava syö oikeasti nälkäänsä? Luulenpa, että ei kovin moni. Syödään iloon, suruun, ketutukseen, muuten vaan, telkkarin kaa... Mielestäni olisi juuri olennaista oppia se, että syödään tarpeeseen ja nälkään. Ainakin itse olen huomannut, että jatkuva syöminen (6 kertaa päivässä) ylläpitää myös halua syödä. Ajattelisin niin, että on helpompi syödä tarpeeseen, kuin jatkuvasti kontrolloida sitä syömisen terveellisyyttä. Sitä en tiennyt, että joillain ihmisillä on jatkuva nälän tunne. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ehkä siinä on ajateltu sitä, että normaalipainoisena/hoikkana olo ja siinä pysyminen ei vaadi kaikesta luopumista loppuelämäksi. Kyllä se on ihan ok juoda joskus yksi siideri tai syödä leffan aikana pieni namipussi. Tietysti tässä kuitenkin moni varmaan ajattelee ettei tarvitse kuin vähän vähentää tai "silloin tällöin" tulkitaan vähintään kerran viikoksi. Eli ohjeet tulkitaan useammaksi kuin oikeasti on tarkoitettu. En siis näe syytä miksi ei esim. kerran tai kaksi kuussa saisi syödä jotain vähän rasvaisempaa tai vähän sokerista kunhan pysytään kohtuudessa. Eli ei vedetä jumbopussillista karkkia tai megasipsipussia tai juoda sitä saunakaljaa joka viikko.
Itse olen laihtunut nimenomaan siten, että vähensin huomattavasti kaiken epäterveellisen mättämistä, laitoin ruokavalion uusiksi ja aloin joka päivä liikkumaan. En juonut sokerijuomia joka viikko vaan päätin että pitää olla ns. syy juoda. Esim. merkkipäivä tai juhla. En palkinnut itseäni rankasta viikosta ruualla. Piti oikeasti olla jotain juhlittavan arvoista.
Eli ei tarvitse luopua, mutta vähentäminen pitää oikeasti tapahtua. Erityisesti sokeria pitää vähentää huomattavasti ja se silloin tällöin on harvemmin kuin kerran viikossa. Opin tästä jo uuden asian lapsille opetettavaksi: ei ole kerran viikossa karkkipäivää. Siihen ajatukseen kasvaa usein ja vielä aikuisenakin ajatellaan että "viikonloppuna saa syödä".
Panostan hyvään ruokaan ja opitaan nauttimaan muistakin asioista kuin siitä karkin määrästä.
Minustakin ajatus kohtuullisuudesta on hyvä, mutta kuinka moni pystyy kohtuullisuuteen? Olen samoilla linjoilla tuon juhlimisen kanssa, eli juhlaan kuuluu huoleton syöminen, mutta arkeen ei. Tietysti, kun jouluakin aletaan markkinoida jo syyskuussa, niin on vaikea pitää lopulta arki ja juhla erillään... Olen silti huomannut, että sokeriin ja alkoholiin pätee tuo sama sääntö. Eli sen kaipuu on helppo unohtaa, kun on ottamatta kokonaan. Ja kun ei mussuta sokeria säännöllisesti, ei tarvitse niin tiukasti tuijottaa muuta ruokavaliota. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen laihduttanut sairaalloisesta ylipainosta normaalipainoon -65 kg.
Oli pakko tehdä muutos, terveyssyistä. Nuorena pystyy olemaan vielä ylilihava mutta terveysongelmat alkoivat minulla keski-ikäisenä.
Oli pakko laihduttaa.
Miten onnistuin?
Tajusin, että ruokavalio pitää muuttaa. Muutin täysin ruokavalion, syön paljon keittoruokia, ja salaatteja. Vehnän jätin pois, kaikki mahdollinen täysjyvänä, leipä, riisi ym. Pienennin ruoka-annoksia, isot määrät tiputin kohtuullisuuteen.
Sokeririippuvuudesta pitää päästä pois. Se on avain onnistumiseen. Itselläni oli jäätävä vaalean vehnän koukku! Jätin pois kaikki makeat, ihan aamupalan tuoremehusta lähtien! Light juotavat koukuttavat aivot sokeriin kaikista pahiten.
Minun onnistumisen salaisuus oli kasvisten ja juuresten lisääminen yhdessä proteiinin kanssa ruoan pääosaksi, keittojen ja salaattien lisäksi. Leipä aina täysjyvänä ja rukiisen. Pullat yms kerta viikkoon ja hyvin pieniä määriä, karkki ja herkkulakkojen otto esim itse pidin laihdutuksen alussa puolen vuoden karkki ja herkkulakon; pääsin sokeriktiippuvuudesta irti.
Juon paljon vettä, en juo enää ollenkaan mitään limsoja/mehuja.
Syön paljon kasviksia ja lihaa, täysjyvänä leivät, esim näkkärissä paljon kuitua. Maito ja piimä rasvatonta. Leikkeleet kalkkunaleikettä. Paljon proteiinia, etenkin kun treenaan paljon.
Nukun ja lepään. Stressi ja väsymys on laihduttajan pahin vihollinen. Liikunta ja riittävä uni, stressittön elämä edesauttaa painon pudotusta, univaje taas edesauttaa painojumeja.
Kuntosaliharjoittelu ja lihasvoiman kasvattaminen nopeuttaa aineenvaihduntaa. Liikuntaa kannattaa lisätä, sillä se myös estää painojumeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ihminen on aina monimutkainen kokonaisuus. Todennäköisesti monella lihoneella on ongelmia joko nälän tai kylläisyyden tunteen kanssa, ja he ovat syöneet liikaa jo pitkään. Sellaisesta voi olla mahdotonta hypätä täyskieltäytymiseen, koska juuri kukaan ei pysty loputtomiin vastustamaan nälän tunnetta (psyykkisesti sairaat anorektikot taitavat olla ainoita jotka itsensä näin tappavat).
Olin itse kerran lääkityksellä, joka nosti ruokahalua valtavasti. Se on aivan hirveää. Heräsin joka yö siiihen, että kroppa huusi ruokaa. Päivän aikana ainoa ajatus oli nälkä, nälkä, nälkä, nälkä. Olen aina ollut normaalipainoinen, mutta tuon kuurin aikana tuli 5kg, koska en pystynyt vastustamaan tuota tunnetta.
Jos on elänyt niin vuosikausia (näläntunne voi olla sekaisin ilman lääkkeitäkin - osa ihmisistä on tutkitusti geneettisesti aina nälkäisiä), on ihan yhtä tyhjän kanssa sanoa, että lopetat vaan sen syömisen. Siinä tarvitaan paljon monimuotoisemmat ohjeet niin henkisesti kuin fyysisesti.
Ja jos laihdutus onnistuu, ko. henkilö joutuu loppuelämänsä syömään vähemmän kuin saman kokoinen ei-laihduttanut, samalla kun tuo korostettu nälän tunne jyllää. Se on aika rankka paikka ja normaalisti elävä ei sitä ehkä ymmärrä jos ei ole itse kokenut.
Toisaalta, kuinka moni lihava syö oikeasti nälkäänsä? Luulenpa, että ei kovin moni. Syödään iloon, suruun, ketutukseen, muuten vaan, telkkarin kaa... Mielestäni olisi juuri olennaista oppia se, että syödään tarpeeseen ja nälkään. Ainakin itse olen huomannut, että jatkuva syöminen (6 kertaa päivässä) ylläpitää myös halua syödä. Ajattelisin niin, että on helpompi syödä tarpeeseen, kuin jatkuvasti kontrolloida sitä syömisen terveellisyyttä. Sitä en tiennyt, että joillain ihmisillä on jatkuva nälän tunne. Ap
Kyllä ehdottomasti, tunnesyönti on todellinen ilmiö ja syynä monen ylipainoon. Ruokaa syödään aina koska se on hyvää ja auttaa jos harmittaa, tai vaikka ei harmittaisikaan. Ja siihen on ratkaisuna henkisen puolen työstö, ehkä jopa terapia jos tilanne sitä vaatii.
Ja tosiaan osalla ihmisistä ei erity kylläisyyshormonia tarpeeksi, ja he eivät osaa lopettaa syömistä vaan annoskoot ovat järjettömiä. Heitä auttaa matalan GIn ruoat, hitaasti ja ajatuksella syöminen.
Ja osalla ihmisistä on geeni joka aiheuttaa jatkuvaa näläntunnetta riippumatta siitä mitä päivän aikana on jo syöty. Heille suositellaan usein pätkäpaastoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pallonhallinta :D
Sanot vaan rohkeasti EI kun joku tarjoaa palloa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, ihminen on aina monimutkainen kokonaisuus. Todennäköisesti monella lihoneella on ongelmia joko nälän tai kylläisyyden tunteen kanssa, ja he ovat syöneet liikaa jo pitkään. Sellaisesta voi olla mahdotonta hypätä täyskieltäytymiseen, koska juuri kukaan ei pysty loputtomiin vastustamaan nälän tunnetta (psyykkisesti sairaat anorektikot taitavat olla ainoita jotka itsensä näin tappavat).
Olin itse kerran lääkityksellä, joka nosti ruokahalua valtavasti. Se on aivan hirveää. Heräsin joka yö siiihen, että kroppa huusi ruokaa. Päivän aikana ainoa ajatus oli nälkä, nälkä, nälkä, nälkä. Olen aina ollut normaalipainoinen, mutta tuon kuurin aikana tuli 5kg, koska en pystynyt vastustamaan tuota tunnetta.
Jos on elänyt niin vuosikausia (näläntunne voi olla sekaisin ilman lääkkeitäkin - osa ihmisistä on tutkitusti geneettisesti aina nälkäisiä), on ihan yhtä tyhjän kanssa sanoa, että lopetat vaan sen syömisen. Siinä tarvitaan paljon monimuotoisemmat ohjeet niin henkisesti kuin fyysisesti.
Ja jos laihdutus onnistuu, ko. henkilö joutuu loppuelämänsä syömään vähemmän kuin saman kokoinen ei-laihduttanut, samalla kun tuo korostettu nälän tunne jyllää. Se on aika rankka paikka ja normaalisti elävä ei sitä ehkä ymmärrä jos ei ole itse kokenut.
Minulla tulee näistä hallitsemattomalla näläntunteella puolustelijoista mieleen kertomukset näistä jotka oikeudessa puolustaa tekemäänsä raiskausta sillä, että teki niin paljon mieli.
Ei ole pakko ahmia jotain pullapitkoa vaikka miten tekisi mieli. Päättää vain elää täsmälleen laatimansa suunnitelman mukaan. Syö sen mitä on päättänyt, eikä mitään muuta enempää.
Ymmärrän jos joku viisivuotias lapsi ei osaa olla ottamatta suklaapatukkaa pöydältä, mutta aikuiset ihmiset...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ihminen on aina monimutkainen kokonaisuus. Todennäköisesti monella lihoneella on ongelmia joko nälän tai kylläisyyden tunteen kanssa, ja he ovat syöneet liikaa jo pitkään. Sellaisesta voi olla mahdotonta hypätä täyskieltäytymiseen, koska juuri kukaan ei pysty loputtomiin vastustamaan nälän tunnetta (psyykkisesti sairaat anorektikot taitavat olla ainoita jotka itsensä näin tappavat).
Olin itse kerran lääkityksellä, joka nosti ruokahalua valtavasti. Se on aivan hirveää. Heräsin joka yö siiihen, että kroppa huusi ruokaa. Päivän aikana ainoa ajatus oli nälkä, nälkä, nälkä, nälkä. Olen aina ollut normaalipainoinen, mutta tuon kuurin aikana tuli 5kg, koska en pystynyt vastustamaan tuota tunnetta.
Jos on elänyt niin vuosikausia (näläntunne voi olla sekaisin ilman lääkkeitäkin - osa ihmisistä on tutkitusti geneettisesti aina nälkäisiä), on ihan yhtä tyhjän kanssa sanoa, että lopetat vaan sen syömisen. Siinä tarvitaan paljon monimuotoisemmat ohjeet niin henkisesti kuin fyysisesti.
Ja jos laihdutus onnistuu, ko. henkilö joutuu loppuelämänsä syömään vähemmän kuin saman kokoinen ei-laihduttanut, samalla kun tuo korostettu nälän tunne jyllää. Se on aika rankka paikka ja normaalisti elävä ei sitä ehkä ymmärrä jos ei ole itse kokenut.
Toisaalta, kuinka moni lihava syö oikeasti nälkäänsä? Luulenpa, että ei kovin moni. Syödään iloon, suruun, ketutukseen, muuten vaan, telkkarin kaa... Mielestäni olisi juuri olennaista oppia se, että syödään tarpeeseen ja nälkään. Ainakin itse olen huomannut, että jatkuva syöminen (6 kertaa päivässä) ylläpitää myös halua syödä. Ajattelisin niin, että on helpompi syödä tarpeeseen, kuin jatkuvasti kontrolloida sitä syömisen terveellisyyttä. Sitä en tiennyt, että joillain ihmisillä on jatkuva nälän tunne. Ap
Juuri tästä syystä teen itselleni ihmiskokeen.Lasten myötä +30kg jotka eivät laihduttamalla lähde.harrastan aktiivisesti arki+ muuta liikuntaa.Nälkä on kokoajan.lihasta painosta iso osa,koska vaatekoko ei ala x-kirjaimella edes.nyt kokeilen eka kertaa diettiä nimeltä "kuuntele itseäsi" :).sitä ei ole tullut kokeiltua,vaikka muut dietit on.ihme kyllä mutta muutaman päivän aikana on tuntunut "pakko saada lautaselle puolet vihreää" ja "kokeilenpas jaksanko heittää lenkkiin puoli tuntia lisää"..kyllä se keho taitaa ohjata oikeaan suuntaan,kun ei vain hampaat irvessä pakkosuorita terveellisiä valintoja.tietysti olisi ero,jos elämä tähän asti olisi ollut lötköä ja herkkupainotteista enään vähään aikaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ihminen on aina monimutkainen kokonaisuus. Todennäköisesti monella lihoneella on ongelmia joko nälän tai kylläisyyden tunteen kanssa, ja he ovat syöneet liikaa jo pitkään. Sellaisesta voi olla mahdotonta hypätä täyskieltäytymiseen, koska juuri kukaan ei pysty loputtomiin vastustamaan nälän tunnetta (psyykkisesti sairaat anorektikot taitavat olla ainoita jotka itsensä näin tappavat).
Olin itse kerran lääkityksellä, joka nosti ruokahalua valtavasti. Se on aivan hirveää. Heräsin joka yö siiihen, että kroppa huusi ruokaa. Päivän aikana ainoa ajatus oli nälkä, nälkä, nälkä, nälkä. Olen aina ollut normaalipainoinen, mutta tuon kuurin aikana tuli 5kg, koska en pystynyt vastustamaan tuota tunnetta.
Jos on elänyt niin vuosikausia (näläntunne voi olla sekaisin ilman lääkkeitäkin - osa ihmisistä on tutkitusti geneettisesti aina nälkäisiä), on ihan yhtä tyhjän kanssa sanoa, että lopetat vaan sen syömisen. Siinä tarvitaan paljon monimuotoisemmat ohjeet niin henkisesti kuin fyysisesti.
Ja jos laihdutus onnistuu, ko. henkilö joutuu loppuelämänsä syömään vähemmän kuin saman kokoinen ei-laihduttanut, samalla kun tuo korostettu nälän tunne jyllää. Se on aika rankka paikka ja normaalisti elävä ei sitä ehkä ymmärrä jos ei ole itse kokenut.
Minulla tulee näistä hallitsemattomalla näläntunteella puolustelijoista mieleen kertomukset näistä jotka oikeudessa puolustaa tekemäänsä raiskausta sillä, että teki niin paljon mieli.
Ei ole pakko ahmia jotain pullapitkoa vaikka miten tekisi mieli. Päättää vain elää täsmälleen laatimansa suunnitelman mukaan. Syö sen mitä on päättänyt, eikä mitään muuta enempää.
Ymmärrän jos joku viisivuotias lapsi ei osaa olla ottamatta suklaapatukkaa pöydältä, mutta aikuiset ihmiset...
No ei hyvin mene sullakaan kun niputat raiskaajan ja ne, joilla on hallitsematon näläntunne. Vastauksesi osoittaa, että olet täysin ignorantti, jolla ei ole mitään käsitystä painoon ja näläntunteeseen liittyvistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ihminen on aina monimutkainen kokonaisuus. Todennäköisesti monella lihoneella on ongelmia joko nälän tai kylläisyyden tunteen kanssa, ja he ovat syöneet liikaa jo pitkään. Sellaisesta voi olla mahdotonta hypätä täyskieltäytymiseen, koska juuri kukaan ei pysty loputtomiin vastustamaan nälän tunnetta (psyykkisesti sairaat anorektikot taitavat olla ainoita jotka itsensä näin tappavat).
Olin itse kerran lääkityksellä, joka nosti ruokahalua valtavasti. Se on aivan hirveää. Heräsin joka yö siiihen, että kroppa huusi ruokaa. Päivän aikana ainoa ajatus oli nälkä, nälkä, nälkä, nälkä. Olen aina ollut normaalipainoinen, mutta tuon kuurin aikana tuli 5kg, koska en pystynyt vastustamaan tuota tunnetta.
Jos on elänyt niin vuosikausia (näläntunne voi olla sekaisin ilman lääkkeitäkin - osa ihmisistä on tutkitusti geneettisesti aina nälkäisiä), on ihan yhtä tyhjän kanssa sanoa, että lopetat vaan sen syömisen. Siinä tarvitaan paljon monimuotoisemmat ohjeet niin henkisesti kuin fyysisesti.
Ja jos laihdutus onnistuu, ko. henkilö joutuu loppuelämänsä syömään vähemmän kuin saman kokoinen ei-laihduttanut, samalla kun tuo korostettu nälän tunne jyllää. Se on aika rankka paikka ja normaalisti elävä ei sitä ehkä ymmärrä jos ei ole itse kokenut.
Minulla tulee näistä hallitsemattomalla näläntunteella puolustelijoista mieleen kertomukset näistä jotka oikeudessa puolustaa tekemäänsä raiskausta sillä, että teki niin paljon mieli.
Ei ole pakko ahmia jotain pullapitkoa vaikka miten tekisi mieli. Päättää vain elää täsmälleen laatimansa suunnitelman mukaan. Syö sen mitä on päättänyt, eikä mitään muuta enempää.
Ymmärrän jos joku viisivuotias lapsi ei osaa olla ottamatta suklaapatukkaa pöydältä, mutta aikuiset ihmiset...
Ei se vaan mene niin, että kieltäytyy. Patukka on helpompi heittää roskikseen kuin takaisin kaappiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ihminen on aina monimutkainen kokonaisuus. Todennäköisesti monella lihoneella on ongelmia joko nälän tai kylläisyyden tunteen kanssa, ja he ovat syöneet liikaa jo pitkään. Sellaisesta voi olla mahdotonta hypätä täyskieltäytymiseen, koska juuri kukaan ei pysty loputtomiin vastustamaan nälän tunnetta (psyykkisesti sairaat anorektikot taitavat olla ainoita jotka itsensä näin tappavat).
Olin itse kerran lääkityksellä, joka nosti ruokahalua valtavasti. Se on aivan hirveää. Heräsin joka yö siiihen, että kroppa huusi ruokaa. Päivän aikana ainoa ajatus oli nälkä, nälkä, nälkä, nälkä. Olen aina ollut normaalipainoinen, mutta tuon kuurin aikana tuli 5kg, koska en pystynyt vastustamaan tuota tunnetta.
Jos on elänyt niin vuosikausia (näläntunne voi olla sekaisin ilman lääkkeitäkin - osa ihmisistä on tutkitusti geneettisesti aina nälkäisiä), on ihan yhtä tyhjän kanssa sanoa, että lopetat vaan sen syömisen. Siinä tarvitaan paljon monimuotoisemmat ohjeet niin henkisesti kuin fyysisesti.
Ja jos laihdutus onnistuu, ko. henkilö joutuu loppuelämänsä syömään vähemmän kuin saman kokoinen ei-laihduttanut, samalla kun tuo korostettu nälän tunne jyllää. Se on aika rankka paikka ja normaalisti elävä ei sitä ehkä ymmärrä jos ei ole itse kokenut.
Toisaalta, kuinka moni lihava syö oikeasti nälkäänsä? Luulenpa, että ei kovin moni. Syödään iloon, suruun, ketutukseen, muuten vaan, telkkarin kaa... Mielestäni olisi juuri olennaista oppia se, että syödään tarpeeseen ja nälkään. Ainakin itse olen huomannut, että jatkuva syöminen (6 kertaa päivässä) ylläpitää myös halua syödä. Ajattelisin niin, että on helpompi syödä tarpeeseen, kuin jatkuvasti kontrolloida sitä syömisen terveellisyyttä. Sitä en tiennyt, että joillain ihmisillä on jatkuva nälän tunne. Ap
Juuri tästä syystä teen itselleni ihmiskokeen.Lasten myötä +30kg jotka eivät laihduttamalla lähde.harrastan aktiivisesti arki+ muuta liikuntaa.Nälkä on kokoajan.lihasta painosta iso osa,koska vaatekoko ei ala x-kirjaimella edes.nyt kokeilen eka kertaa diettiä nimeltä "kuuntele itseäsi" :).sitä ei ole tullut kokeiltua,vaikka muut dietit on.ihme kyllä mutta muutaman päivän aikana on tuntunut "pakko saada lautaselle puolet vihreää" ja "kokeilenpas jaksanko heittää lenkkiin puoli tuntia lisää"..kyllä se keho taitaa ohjata oikeaan suuntaan,kun ei vain hampaat irvessä pakkosuorita terveellisiä valintoja.tietysti olisi ero,jos elämä tähän asti olisi ollut lötköä ja herkkupainotteista enään vähään aikaan..
joo, minäkin jouduin ottamaan uuden suunnan painonhallinnassa. Painojumeja on ollut viimiset 4 vuota vaikka kuinka pistin sokerit ja viljatuotteet minimiin ja tein hikitreenejä 4 x viikossa niin mikään ei auttanut. Lopulta alkoi valjeta että kaikki johtuu siitä stressistä mikä kropassa on kun lepoa ei ole tarpeeksi eikä ruokaa ja raskas liikunta ja henkinen stressi on pistänyt kaiken epätasapainoon. Joten nyt koitan nukkua 7h yössä ja syödä normaalisti ja ottaa rennosti. yllättävän vaikeaa kun on 10 vuotta yrittänyt vähäisellä ruualla ja rankalla liikunnalla laihtua mahdollisimman laihaksi.
Ruokariippuvaiselle on tyhmä neuvo: voit suoda itsellesi silloin tällöin herkkuja, lopeta laihduttaminen. Ei alkoholistikaan voi juoda hieman viinaa.
Herkkuholistin on yksinkertaisesti oltava ilman herkkuja, ja myönnettävä, että hän ei osaa niitä selväjärkisesti nauttia.
Tilapäiset herkuttelut kuuluvat NORMAALIPAINOISEN elämään, ei ruokariippuvaisen pullukan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ihminen on aina monimutkainen kokonaisuus. Todennäköisesti monella lihoneella on ongelmia joko nälän tai kylläisyyden tunteen kanssa, ja he ovat syöneet liikaa jo pitkään. Sellaisesta voi olla mahdotonta hypätä täyskieltäytymiseen, koska juuri kukaan ei pysty loputtomiin vastustamaan nälän tunnetta (psyykkisesti sairaat anorektikot taitavat olla ainoita jotka itsensä näin tappavat).
Olin itse kerran lääkityksellä, joka nosti ruokahalua valtavasti. Se on aivan hirveää. Heräsin joka yö siiihen, että kroppa huusi ruokaa. Päivän aikana ainoa ajatus oli nälkä, nälkä, nälkä, nälkä. Olen aina ollut normaalipainoinen, mutta tuon kuurin aikana tuli 5kg, koska en pystynyt vastustamaan tuota tunnetta.
Jos on elänyt niin vuosikausia (näläntunne voi olla sekaisin ilman lääkkeitäkin - osa ihmisistä on tutkitusti geneettisesti aina nälkäisiä), on ihan yhtä tyhjän kanssa sanoa, että lopetat vaan sen syömisen. Siinä tarvitaan paljon monimuotoisemmat ohjeet niin henkisesti kuin fyysisesti.
Ja jos laihdutus onnistuu, ko. henkilö joutuu loppuelämänsä syömään vähemmän kuin saman kokoinen ei-laihduttanut, samalla kun tuo korostettu nälän tunne jyllää. Se on aika rankka paikka ja normaalisti elävä ei sitä ehkä ymmärrä jos ei ole itse kokenut.
Toisaalta, kuinka moni lihava syö oikeasti nälkäänsä? Luulenpa, että ei kovin moni. Syödään iloon, suruun, ketutukseen, muuten vaan, telkkarin kaa... Mielestäni olisi juuri olennaista oppia se, että syödään tarpeeseen ja nälkään. Ainakin itse olen huomannut, että jatkuva syöminen (6 kertaa päivässä) ylläpitää myös halua syödä. Ajattelisin niin, että on helpompi syödä tarpeeseen, kuin jatkuvasti kontrolloida sitä syömisen terveellisyyttä. Sitä en tiennyt, että joillain ihmisillä on jatkuva nälän tunne. Ap
Juuri tästä syystä teen itselleni ihmiskokeen.Lasten myötä +30kg jotka eivät laihduttamalla lähde.harrastan aktiivisesti arki+ muuta liikuntaa.Nälkä on kokoajan.lihasta painosta iso osa,koska vaatekoko ei ala x-kirjaimella edes.nyt kokeilen eka kertaa diettiä nimeltä "kuuntele itseäsi" :).sitä ei ole tullut kokeiltua,vaikka muut dietit on.ihme kyllä mutta muutaman päivän aikana on tuntunut "pakko saada lautaselle puolet vihreää" ja "kokeilenpas jaksanko heittää lenkkiin puoli tuntia lisää"..kyllä se keho taitaa ohjata oikeaan suuntaan,kun ei vain hampaat irvessä pakkosuorita terveellisiä valintoja.tietysti olisi ero,jos elämä tähän asti olisi ollut lötköä ja herkkupainotteista enään vähään aikaan..
joo, minäkin jouduin ottamaan uuden suunnan painonhallinnassa. Painojumeja on ollut viimiset 4 vuota vaikka kuinka pistin sokerit ja viljatuotteet minimiin ja tein hikitreenejä 4 x viikossa niin mikään ei auttanut. Lopulta alkoi valjeta että kaikki johtuu siitä stressistä mikä kropassa on kun lepoa ei ole tarpeeksi eikä ruokaa ja raskas liikunta ja henkinen stressi on pistänyt kaiken epätasapainoon. Joten nyt koitan nukkua 7h yössä ja syödä normaalisti ja ottaa rennosti. yllättävän vaikeaa kun on 10 vuotta yrittänyt vähäisellä ruualla ja rankalla liikunnalla laihtua mahdollisimman laihaksi.
Sinunlaisesi olisi selvinnyt hengissä keskitysleirillä. Kova itsensä rääkkääminen ja vähä syöminen ei laihduta?!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laihdutus isommassa mittakaavassa ei onnistu ennen kuin myönnetään ääneen, että sokeri on käytännössä myrkky.
Näin se juuri on. Tuntuu hölmöltä, että asiantuntijat kehottavat ylläpitämään epätervettä riippuvuutta sokeriin, jota ihminen ei tarvitse lainkaan. Ihan tarpeeksi sokeria saa ravinnosta, sitä ei tarvitse erikseen "vetää". Ap
Eihän sitä tarvita, mutta ei kohtuullinen makealla herkuttelu ketään turmioon vie. Ei kaikilla ylipainoisilla ole sokeririippuvuutta, jotkut himoitsevat ja mättävät ihan muita ruokia. Muille satunnainen sokerin syönti on painonhallinnan kannalta ihan ok. Aina parempi tietysti, jos pystyisi olemaan ilman.
Alue: Aihe vapaa
Laihdutus isommassa mittakaavassa ei onnistu ennen kuin myönnetään ääneen, että sokeri on käytännössä myrkky.