Miten kaikki alkaa tuntua niin turhalta?
Miten ihmeessä joku viitsii olla näyttelemässä totaalisen tyhjänpäiväisiä tv-sarjoja? Miten joku jaksaa työskennellä vaikka vaatekauppiaana, jolloin ainoa elannonsaantikanava on myydä ihmisille vaatteita? Tarkoitan, tarvitaan tietysti vaatekauppoja ja vaatteita mutta entä ne ihmiset siellä, koko päivän ja elämän myy ja myy ja myy? Seuraavana päivänä ne myy ja myy. Eipä omassa työssä ole paljon enempää hurraamista, ei sillä.
Lapset tuntuvat sitä tärkeämmiltä mitä turhemmaksi muu muuttuu.
Kommentit (5)
Onneksi siihen liittyy upeita tunteita, lapsia kohtaan ennen kaikkea ja miksei puolisoakin.
Mutta olen siis samoilla linjoilla: täällä synnytään, jatketaan sukua ja kuollaan. Ollapa vaikka myyrä, niin ei tarvitsisi pohdiskella muuta. Ehkä.
Ap
Siis elämäntyökseen poistaa huonoja kohtia kurkuista, en voi ymmärtää, että naama pokkana sitä selitti.
ja sen seurauksena jään töistä pois ja aion olla vähän aikaa kotona ja mietin mitä haluan - vaikka lapset onkin yli kolme vee =) varo vaan, kun jatkat tuota vähän pidemmälle niin voi tapahtua kummia =)
kun tulee eksistentialiinen frustraatio niin se voi tarkoittaa sitä, että elämässä voi olla tarvetta jonkinlaiseen muutokseen; pienempään tai isompaan.
eksistentiaalisesta frustraatiosta. Ota rennosti, kyllä se siitä. Eihän millään mitään kummempaa merkitystä olekaan, kunhan täällä tallustamme tietyn ajan ja kuolemme pois :-(