Miten rakkaus ystäväsuhteessa näkyy? Milloin kannattaa edetä vai kannattaako?

Itse olen tavannut miehen, jonka kanssa olemme kiinnostuneet samasta harrastuksesta ja sitä kautta ystävystyneet ja hänestä on tullut tärkeä ihminen.

Jo heti alkuun tulimme hyvin juttuun, tunne siitä, että häneen voi luottaa ja voimme puhua kaikesta, hyvässä ja pahassa.
Molemmat olemme myös melko erakkoja luonteita ja nautimme yksinäisyydestä ja olemme hyväsydämisiä.
Kuitenkin myös sen verran haavoittuneita, ettei vakavat suhteet oikein onnistu tai sellaisia uskalla aloittaa vaikka haluaisikin.

Mies tukee minua aina.
Hän on nostanut itsetuntoani, hän uskoo minun olevan älykäs ja näkee minussa paljon potentiaalia moneen asiaan. Olen kyllä ahkera ja määrätietoinen.
Hän on saanut minut tarttumaan mahdollisuuksiin kiinni, joita en olisi epävarmuuteni vuoksi ehkä ottanut vastaan.
Hän on itse urallaan menestynyt ja kärsivällinen persoona.
Hänen ystäviään olen myös tavannut ja olen heistä pitänyt paljon.
Hän auttaa minua aina jos tarvitsen apua, vilpittömänä ihmisenä en sitä turhaan kyllä pyydä ja hän tietää sen eikä pyydä minkäänlaisia vastapalveluksia.
Seksiä olemme harrastaneet mutta huomasimme, että parempi hidastaa tahtia, alkoi ahdistaa molempia suhteen liian nopea eteneminen.
Olen ollut hänen luonaan kyllä useita kertoja mutta emme harrasta seksiä.
Mies sanoo aina, että meidän täytyy edetä rauhassa. Voimme kyllä puhua seksistä ja nauttia läheisyydestä mutta kuitenkin jätämme rakoa asioihin.
Joka onkin hyvä.

Hän todella arvostaa ja kunnioittaa minua.
Minäkin häntä ja olemme saaneet paljon tukea toisiltamme.

En tiedä mitä tapahtuisi jos jompikumpi löytäisi mahdollisesti kumppanin (kumpikaan sitä ei kyllä etsi, uskoakseni) niin menisikö ystävyys. Ei ehkä mutta viilenisi välit varmaan.
Mutta tällainenkin tilanne on ehkä hieman raastavaa pidemmän päälle jos kummallakaan ei ole tietoa suhteemme mahdollisuuksista ja olemme jatkuvasti välitilassa.
Tietysti ystävyys hänen kanssaan toimii oikein hyvin mutta molemmilla on myös tunteita.
Mysteeri on kumpaan suuntaan tunteiden kanssa pitäisi mennä.
Lisäksi elämäntilanteet ovat erilaiset.
Itse vasta luon uraa ja menestyksellistä sellaista, suuntana päämäärä ja ahertaminen kun toinen taas on jo käynyt sen tien ja kaipaa rauhallisenpaa ja vakaampaa elämää.

Hänen kanssaan on hyvä ja helppo olla mutta ehkä ystävyys on kaikista paras ratkaisu.