Lue keskustelun säännöt.
Tunnen huonoa omaatuntoa, kun väsyn loputtomiin "Äiti" -huutoihin.
28.04.2018 |
Niitä tulee päivässä useampia kymmeniä ja tuntuu että haluaisin vain erakoitua johonkin korpeen enkä olla kenenkään käytettävissä. Mutta tämä huono omatunto ja syyllisyys omista tuntemuksista on myös aika kamalaa.
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei lopu koskaan. Käy minunkin hermoille ja välillä kiellän huhuilemasta minulle. Sanon, että seuraavan tunnin ajan kaikki huudot isälle. Yksi erityinen kerta on jäänyt mieleen, kun käämi paloi totaalisesti ja ärähdin, että nyt riittää äitittely. Lapsi vastasi, "No Jormaaaaa, tuu kattoon!!" 7v.
Saatko välillä omaa rauhaa esim. viikonlopuksi? Mä oon huomannut, että se auttaa.
Kärsi kurja kyllä sinä olet nauttinutkin. Yksi harvoista viisaista lauseista anopin suusta :D
Vierailija kirjoitti:
Kärsi kurja kyllä sinä olet nauttinutkin. Yksi harvoista viisaista lauseista anopin suusta :D
Anoppini sanoi äitiyden olevan maailman kurjin rooli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä samat ajatukset. On joskus ahdistavaa, kun mihinkään ei pääse omaan rauhaan. Mua tullaan kyselemään jopa, jos olen mennyt yksin suihkuun. Ainoa tapa on lähteä jonnekin pois kotoa. Mutta sekin vaatii aina järjestelyjä. Ei onnistu tuosta vain. Eikä sellaista paikkaa taida kodin ulkopuolella edes olla, missä voisi vain olla omassa rauhassa hetken ja olla niinkuin kotonaan.
Vierailija kirjoitti:
Tällä samat ajatukset. On joskus ahdistavaa, kun mihinkään ei pääse omaan rauhaan. Mua tullaan kyselemään jopa, jos olen mennyt yksin suihkuun. Ainoa tapa on lähteä jonnekin pois kotoa. Mutta sekin vaatii aina järjestelyjä. Ei onnistu tuosta vain. Eikä sellaista paikkaa taida kodin ulkopuolella edes olla, missä voisi vain olla omassa rauhassa hetken ja olla niinkuin kotonaan.
Mä lähetän miehen ja lapset pois kotoa ja möllötän viikonlopun omassa rauhassani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa hetki milloin saan olla yksin ja rauhassa on keskiviikko, jolloin mulla on työajanlyhennys. Menen töitten jälkeen yksin kahville ym. ja haen lapset vasta sen jälkeen päiväkodista. En kestäisi tätä elämää ilman sitä omaa hetkeä.
Vierailija kirjoitti:
Tällä samat ajatukset. On joskus ahdistavaa, kun mihinkään ei pääse omaan rauhaan. Mua tullaan kyselemään jopa, jos olen mennyt yksin suihkuun. Ainoa tapa on lähteä jonnekin pois kotoa. Mutta sekin vaatii aina järjestelyjä. Ei onnistu tuosta vain. Eikä sellaista paikkaa taida kodin ulkopuolella edes olla, missä voisi vain olla omassa rauhassa hetken ja olla niinkuin kotonaan.
Ei kai se mitään amerikantiedettä ole isän lähteä lasten kanssa esim. kylpylään tai jonnekin viikonlopuksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainoa hetki milloin saan olla yksin ja rauhassa on keskiviikko, jolloin mulla on työajanlyhennys. Menen töitten jälkeen yksin kahville ym. ja haen lapset vasta sen jälkeen päiväkodista. En kestäisi tätä elämää ilman sitä omaa hetkeä.
Missä lasten isä?
Kun se äiti huutelu loppuu vessanoven takaa, sieltä aletaankin huutaan mummia:) T: Neljän äiti ja viiden mummi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuon ikäisille voi sanoa että haluat olla esim tunnin rauhassa, sua ei saa häiritä. Ja sitten ovi kiinni ja luet kirjaa, kuuntelet musiikkia, otat nokoset tai vaikka joogaat. T. Myöskin kolmen samanikäisen äiti
Mulla on kaks 9v. ei ne jatkuvasti huuda äitiä, eikä isääkään. En muista itsekään 8-12-vuotiaana huutaneeni äitiä päivittäin. Jos oli jotain asiaa menin hänen luokseen ja sanoin asiani ilman mitään äitiäitiäiti-huutoa. Eikö ne ole taaperoikäiset/leikki-ikäiset jotka joskus on tuollaisia? Mitä ihmeen asiaa koululaisilla on jatkuvasti äidille niin että pitää huutaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuon ikäisille voi sanoa että haluat olla esim tunnin rauhassa, sua ei saa häiritä. Ja sitten ovi kiinni ja luet kirjaa, kuuntelet musiikkia, otat nokoset tai vaikka joogaat. T. Myöskin kolmen samanikäisen äiti
Miksi tätä joku alapeukuttaa? Minä ainakin sanon lapsille että nyt olette hiljempaa minä menen lepäämään ja menen makuuhuoneeseen, ovi kiinni ja nukun päikkärit. Joskus joutuu muistuttaa siitä että pitää olla hiljaa kun minä tai isänsä lepää, mutta ymmärtävät kyllä että kaikkien ihmisten pitää joskus saada levätä tai katsoa telkkaria rauhassa tai mitä nyt vaan tekeekin, mutta rauhassa. Lapset itsekin haluavat olla välillä rauhassa, ei kaksostakaan jaksa 24/7.
14
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa hetki milloin saan olla yksin ja rauhassa on keskiviikko, jolloin mulla on työajanlyhennys. Menen töitten jälkeen yksin kahville ym. ja haen lapset vasta sen jälkeen päiväkodista. En kestäisi tätä elämää ilman sitä omaa hetkeä.
Missä lasten isä?
Jos omaa elämänkokemusta, niin ei kysele tuollaisia.
Minkä ikäiset lapset?