Äiti kuoli, perin isän.

Meitä on kolme sisarusta, ihan puheväleissä, jossei nyt parhaita ystäviä.
Olemme tavanneet lähinnä vanhempien luona ja lasten syntymäpäivillä.
Vanhempani ehtivät olla naimisissa 45v kun äitini, ei yllättäen, kuoli 1,5v sitten, eläkkeellä oleva isäni on ihan onneton.
Aikaisemmin molemmat sisarukseni ovat viikottain käyneet vanhempieni luona, äidin kuoleman jälkeen, toinen on käynyt kahdesti, 42v perheellinen ihminen ei kestä kun kaikki muistuttaa äidistä.
Toinen elää läpi perhehelvettiä , jonka kulissit kolisi alas minulle äidin kuoleman jälkeen, äiti ja isä tiesivät asiasta ja isä kertoi äidin kuoleman jälkeen. Tämä sisarus ei aina vastaa edes isän puheluihin., isä köpsöttelee luokseni, asun lyhyen kävelymatkan päässä ja surkeana pyytää lähde hänen kanssaan katsomaan ollaanko siellä vielä elossa. Ja sitten mennään, en raaski sanoa ei ja perillä on kauniit kulissit ja vähän liian iloinen tunnelma.

Minua v..ttaa, aikuiset ihmiset jotka eivät ajattele kuin itseään, olisin kuvitellut, että yhdessä pidetään huolta isästä, mutta ei. Olisin halunnut myös
surra äitiä, mutta nyt saan selitellä toisten käytöstä isälle ja huolehtia ettei tämä jää yksin asuntoonsa.