Lue keskustelun säännöt.
Olen 24v ja äitini käyttäytyy kuin olisin vielä alaikäinen teini
27.04.2018 |
Asutaan eri kaupungeissa, mutta äitini haluaa joka päivä puhua puhelimessa. No, tämä on vielä ok, mutta en voi tehdä mitään ilman, että ilmoitan mihin olen menossa ja milloin tulen kotiin. Jos esimerkiksi lähden kavereiden kanssa ulos illalla, mun pitää ilmoittaa itsestäni kun tulen kotiin tai muuten alkaa kauhea pommitus viesteillä ja puheluilla aamulla. Siis koko ajan pitäisi olla raportoimassa ja jos en raportoi niin kysellään ja valitetaan. En saisi mennä ulos viikonloppuna myöhään kun ei Helsingissä ole yksinasuvalla naisella turvallista, kaverit on huonoa seuraa, alkoholia ei saa juoda jne. Arkiaamuina on näytettävä itseni whatsapissa että äiti tietää minun heränneen, etten vain myöhästyisi töistä!
Olen yrittänyt sanoa nätisti ettei joka päivä jaksa puhua kun olen työpäivän jälkeen väsynyt ja päivät on ihan samanlaisia niin ei ole mitään kerrottavaa. Mutta ei, skypessä pitää näykyä aina töiden jälkeen illalla onlinessa, muuten ollaan huolissaan, että missä olen, mikä hätänä, olenko masentunut, onko huolia jne.
Minkälainen yhteydenpito teillä on äitinne kanssa? Tottakai haluan pitää yhteyttä, mutta alan oikeasti tuntemaan oloni ahdistuneeksi kun en saa olla vapaasti aikuinen ja tehdä mitä haluan. Tunnen itseni ihan teini-ikäiseksi jolle asetetaan rajoja.
En ole ainokainen vaan minulla on kaksi isosiskoa joilla on jo omat perhekuviot, ja lisäksi pikkusisko. Edes pikkusiskolle ei aseteta näin paljon rajoja, mutta se kuulemma johtuu äitini mukaan siitä, että olemme erilaisia ja pikkusiskolla on poikaystävä joka pitää hänestä huolta. Lisäksi he asuvat pikkukaupungissa kun minä taas asun pelottavassa Helsingissä.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vaihda puhelinnumero jos asian noin paljon haittaa. Sulla on kauhea kontrollifriikki/läheisriippuva mutsi.
Sano sille suoraan että sinä soitat kun on asiaa etkä aio raportoida hänelle joka päivä tekemisiäsi.
SINÄ OLET SE JOKA NE RAJAT ASETTAA.
No toi on tosi ilkeetä. Rakastan äitiäni ja haluan olla yhteydessä. Mutta kaipaan neuvoja miten äidin saisi ymmärtämään ettei minusta tarvitse huolehtia kuin alaikäisestä? Miten tämä onnistuu muilla? Tuleeko sellainen luontevasti, että äiti ei enää niin paljon tarkkaile teidän perään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun täytyy vaan sanoa suoraan (asiallisesti) ja asettaa rajat. Älä reagoi viestipommituksiin, vaan ota yhteyttä silloin kun sinulle sopii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda puhelinnumero jos asian noin paljon haittaa. Sulla on kauhea kontrollifriikki/läheisriippuva mutsi.
Sano sille suoraan että sinä soitat kun on asiaa etkä aio raportoida hänelle joka päivä tekemisiäsi.
SINÄ OLET SE JOKA NE RAJAT ASETTAA.
No toi on tosi ilkeetä. Rakastan äitiäni ja haluan olla yhteydessä. Mutta kaipaan neuvoja miten äidin saisi ymmärtämään ettei minusta tarvitse huolehtia kuin alaikäisestä? Miten tämä onnistuu muilla? Tuleeko sellainen luontevasti, että äiti ei enää niin paljon tarkkaile teidän perään?
Ei se ole ilkeätä.Sä et nyt tajua että ainoa tapa saada äitisi soittelu loppumaan on kertoa että se ei ole ok, koska se ei ole ok. Ei ole ok että äitisi holhoaa ja kontrolloi sua, sähän itse kirjoitit kärsiväsi siitä. Sä et halua tajuta että sun on PAKKO sanoa ettet äiti voi vaatia että sä olet 24/7 valmiina vastaamaan. Äidin on päästettävä susta irti.Äiti varmasti pahoittaa mielensä toviksi mutta äidin on tajuttava että sinä et halua holhousta ja se onnistuu vaan laittamalla sille holhoukselle rajat.Ja Sinä olet ainoa joka sen voi tehdä.Äitisi on kontrolloiva ja pitää sua kakarana. Sehän tarkoittaa että hän ei ole pystynyt kasvattamaan susta itsenäistä ihmistä jos sun perään pitää katsoa vielä 24-vuotiaanakin.
Sanopa se hänelle.Ehkä miettii.
Itse muutin suoraan kotoa ulkomaille eikä mulla ollut puhelinta siellä minne muutin joten irrottautuminen kävi kätevästi.
Millä tavalla äitisi pakottaa sinut ottamaan valokuvia itsestäsi? Älä ota.
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä onnistuu muilla? Tuleeko sellainen luontevasti, että äiti ei enää niin paljon tarkkaile teidän perään?
Öö no kyllä loppuu se yletön holhous yleensä luontevasti kun muuttaa omilleen, luuletko tosiaan että tuo teidän suhde ja äitisi tarkkailu on mitenkään normaalia?
Jos äitisi ei usko hyvällä niin sitten pahalla, eli et vain vastaa aina heti hänelle ja suostu noihin hulluihin vaatimuksiin. Ja jos esim. menet vaikka kavereiden kanssa ulos niin sitä ei tarvitse sanoa äidille niin ei tarvitse myöskään raportoida joka käänteessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule, ei tule luontevasti. Sun itsesi pitää vetää ne rajat. Sanoa nätisti mutta napakasti - ja toimia sen mukaan. Ei todellakaan tarvitse jutella äidin kanssa joka päivä ja raportoida menoistaan. Äitisi ei ole katkaissut napanuoraa sinuun.
Mun kummitytöllä oli vastaavanlainen tilanne. Tosi kontrolloiva äiti. Kummitytön elämä normalisoitui kun hän muutti työn ja miehen perässä toiseen maahan. Eipä soittele äiti joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä onnistuu muilla? Tuleeko sellainen luontevasti, että äiti ei enää niin paljon tarkkaile teidän perään?
Öö no kyllä loppuu se yletön holhous yleensä luontevasti kun muuttaa omilleen, luuletko tosiaan että tuo teidän suhde ja äitisi tarkkailu on mitenkään normaalia?
Jos äitisi ei usko hyvällä niin sitten pahalla, eli et vain vastaa aina heti hänelle ja suostu noihin hulluihin vaatimuksiin. Ja jos esim. menet vaikka kavereiden kanssa ulos niin sitä ei tarvitse sanoa äidille niin ei tarvitse myöskään raportoida joka käänteessä.
En kertoisikaan, mutta kun joka ilta on sanottava hyvät yöt niin en voi jossain baarissa vastata puhelimeen. Mutta joo, tiedän ettei tää ole normaalia. Puhun äidilleni ja toivottavasti hän ei loukkaannu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla äitisi pakottaa sinut ottamaan valokuvia itsestäsi? Älä ota.
Selitin varmaan jotain epäselvästi kun en tarkoittanut missään vaiheessa, että minun pitäisi jotain valokuvia ottaa itsestäni. Whatsapissa näyttäytymisellä tarkoitan sitä, että se "viimeksi nähty"- kohta pitää olla päivitettynä aina aamulla.
Huh aika hurjalta kuulostaa.. Jäisi kyllä itellä vastaamatta jos tollasta olis. Meillä on koko perhe aika huono pitämään yhteyttä toisiin, minä lähinnä soittelen kun on aikaa, pari kissankuvaa tulee whatsupin kautta viikossa ja ehkä kerran viikossa tai kk soitellaan, teen aika järjetöntä vuorotyötä niin kukaan ei uskalla soitella jos olen vaikka nukkumassa ja vahingossa häiritään. Kannattaisko laittaa puhelin kiinni vaikka päiväksi? Seuraavana päivänä voit ilmoittaa että hengissä selvisit vaikka ette olleet yhteydessä, jos vaikka menis viesti niin sanotusti perille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppini neuvoi ja ohjeisti minua kuin teinityttöä. Olin 48v. Sanoin, etten kaipaa hänen neuvojaan. Että osaan ajatella ihan itse. Anoppi käveli ovesta pihalle ja sen jälkeen ei ole nähty. Nyt kaksi vuotta menty näin. Enkä kadu.
Sanot asiat suoraan, äiti saattaa loukkaantua, mutta myös leppyy. Jos ei ota leppyäkseen niin pyydät vaikka vanhempia sisaruksia selittämään hänelle että hänen käytöksensä ahdistaa sinua.
Toisekseen, jos haluat että sua kohdellaan kuin aikuista, sun pitää käyttäytyä kuin aikuinen. En sano että teet näin, mutta monesti lapset pyytävät apua joka välissä, neuvoja ja rahaa, mutta heitä pitäisi kohdella kuin aikuisia kun se heille sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä äitisi tekee, jos et vastaa tai ilmoita itsestäsi? Ei kai hän sentään tule ovelle katsomaan, onko kaikki kunnossa?
Kuulostaapa rasittavalta. Itse muutin omilleni 16-vuotiaana ja alusta asti olen pitänyt äitiin yhteyttä ehkä kerran tai kaksi kuussa, vaikka meillä on ihan hyvät välit niin ei vaan olla sellaisia jotka laittelisi jotain turhia mitä kuuluu -viestejä tai soittelisi muuten vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli millä tavalla äitisi pakottaa vastaamaan, ilmoittautumaan, olemaan yhteydessä?
Minulla on neljä 28 - 20 -vuotiasta lasta, jotka asuvat omillaan. Ovat muuttaneet jo parikymppisinä. Yksi asuu Helsingissä, muut kotikaupungissa.
Ei tulisi mieleenikään kontrolloida lasteni elämää. Kuulumisia vaihdellaan päivittäin esim. whatsupissa, mutta en tarkkaile heidän paikallaolojaan tms.
Itse äitinä toivoisin, että jos jollakin lapsellani olisi toivomisen varaa käytökseni suhteen, hän kertoisi siitä asiallisesti. Kannattaa valita hetki kun et ole ärtynyt asiasta. Kerro hänelle, että sinusta tuon tasoinen huolehtiminen on turhaa ja koet, että hän koittaa rajoittaa elämääsi, vaikka ymmärrät, että hän on vain huolissaan.
t. Viiden äiti ja kahden mummo
Vierailija kirjoitti:
Sun täytyy vaan sanoa suoraan (asiallisesti) ja asettaa rajat. Älä reagoi viestipommituksiin, vaan ota yhteyttä silloin kun sinulle sopii.
20vn äitinä tunsinpa piston. Apua, emmä tota halua että lapseni ahdistuu.
Jos äiti on yhtä hysteerikko kuten minä näytän olevan niin naamatusten on puhuttava.
Joudut tekemään selväksi että päivittäinen raportointi omista liikkeistä on liikaa ja ahdistut. Olet aikuinen jolla oma elämä elettävänä ja äidin on luotettava. Päivittäin voi soitella mutta ei saa olla ahdistavaa kyttäystä ja syynäystä.
Ymmärrät että rakastaa mutta nyt on annettava tilaa. Äiti ei voi lapsensa puolesta elää vaan se on lapsen syntymässä saatu oikeus omaan elämään.
Kerran kuussa soitto on ok. Muuten sairasta. Sano näin mutsille
Meillä tuo loppui vasta, kun täytin 27 ja sain esikoiseni. Vauvan mukana kai kasvoi selkärankakin, ja osasin laittaa rajoja kuten aikuinen. Ilman isoa riitaa tai kriisiä, luontevasti.
Vierailija kirjoitti:
Sanot asiat suoraan, äiti saattaa loukkaantua, mutta myös leppyy. Jos ei ota leppyäkseen niin pyydät vaikka vanhempia sisaruksia selittämään hänelle että hänen käytöksensä ahdistaa sinua.
Toisekseen, jos haluat että sua kohdellaan kuin aikuista, sun pitää käyttäytyä kuin aikuinen. En sano että teet näin, mutta monesti lapset pyytävät apua joka välissä, neuvoja ja rahaa, mutta heitä pitäisi kohdella kuin aikuisia kun se heille sopii.
On pikkuinen ero noillakin asioilla. Aikuinenkin saa pyytää apua ja rahaa, eli olla tarvitseva, mutta vastapuolesta riippuu miten kypsästi suhtautuu asiaan. Ei se anna automaattisesti oikeutta kohdella kuin vajaaälyistä, jos kysyy asioita tai tarvitsee jotain.
Vaihda puhelinnumero jos asian noin paljon haittaa. Sulla on kauhea kontrollifriikki/läheisriippuva mutsi.
Sano sille suoraan että sinä soitat kun on asiaa etkä aio raportoida hänelle joka päivä tekemisiäsi.
SINÄ OLET SE JOKA NE RAJAT ASETTAA.