Luin Minkkisen blogia, omg

Maailmassa on liikaa henkisesti ongelmallisia ja he haluavat uskoa johonkin ihme rakkaus höpötykseen, mikä oikeuttaa kaikki asiat mitä tekevät. Yleisestihän ihmisten on vaikeaa ottaa vastuuta tekemisistään ja on hienoa että on jokin taho mikä mikä kirjoituksillaan oikeuttaa myös heidän toimensa.

Sami on Mies. Mies, jolla on pippeli ja tunteet. Sami on viisas. Ja älykäs. Ja kirjoittaa viisasta tekstiä, joka on älykästä ja ihmisen kokoista. Sami kirjoittaa Rakkaudesta. Rakkaudesta, joka alkaa ja loppuu. Rakkaudesta.

Ihmisen kokoista.

Mutta en mä tiedä oliko tuo niin kova kriisi sille vaimolle. Ehkä asiat menee just niinkuin pitääkin

Kun mun mielestä Sami ei nimenomaan ole mies

Ikean uusi pöytä. Heitin. Sitä vasten rakkauden siemenet. Montakin. Pallien pohjasta.

Vanhan heitin. Roskiin.

Se on täys karsee niljake ja ällötys, en tiedä onko wajaita vai kyttääjiä ne lukijat

Samilla on myös tapa. Raivostuttava tapa. Kirjoittaa. Lyhyet lauseet. Ilman predikatiivia. Eivät oikeastaan ole. Edes lauseita. Miksi. Pienet sanat. Paljon. Pisteitä. Mietin. 

Mä kyllä uskon rakkauteen, mutta myös totuuteen. Olen uskossa. Mutta minusta tuossa sekoilussa ei ole kyse rakkaudesta vaan jostain uhan muusta.

Ne "lukijan tarinat" on huippuja!