Lue keskustelun säännöt.
Miksi ujo ja hiljainen mies ei syrjäytyisi?
27.04.2018 |
Mitä järkeä kouluttautua, tehdä töitä jne. kun nämä luonteenpiirteet ovat niin isoja turn offeja naisille, että ei kuitenkaan kelpaa ja jää kuitenkin perheettömäksi?
M23
Kommentit (81)
Miksi edes yrittää nousta sängystä, kun siinäkin voi epäonnistua.
Hyvin sä vedät ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaisten (tai ehkä koko maailman, en tiedä) asenne on se että jos otat yhdenkin loukkauksen vastaan ilman vastatoimia niin sitten olet täysin vapaata riistaa kenen tahansa solvattavaksi tai pahempaakin (kunnes lopulta hermostut ja potkaiset jotakuta päähän).
Yksi asia on varmaa, kotiin pelaamaan ja ryyppäämään jäämällä et varmasti tuu sitä perhettä saamaan. Jos yrität mennä ihmisten pariin ja olla yhteiskunnassa hyödyksi, voit hyvinkin parin löytää. Ja etkö ihan oikeasti keksi maailmassa mitään muuta arvoa ja tekemisen arvoista asiaa kuin parisuhde? Ymmärrän että yksin jääminen on rankka juttu, mutta että elämässä ei yhtään mitään muuta arvokasta voisi olla jos pariutuminen ei onnistu? Usko huviksesi nainen ei sua tuu pelastamaan jos olet ihan avuton ja ootat vaan että nainen järjestää sulle ihmisarvoisen elämän. Aikuisella ei ole enää äitiä, kukaan ei halua siihen rooliin.
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnen ujoja ja hiljaisia miehiä jotka ovat pariutuneet.Tollasella luurseriasenteella sä varmaan pärjäätki, not.
Syrjäytyminen ei muuten tarkoita parisuhteettomaksi jäämistä.Ota selvää sanojen merkityksestä ennen niiden käyttöä. Nyt jätän sut säälimään itseäsi. Toki voit myös lakata valittamasta ja tehdä oman tulevaisuutesi eteen vaikka mielikuvaharjoittelua jotta susta tulee salonkikelpoinen.
Kouluttamisessa ja töiden tekemisessä on se hyvä juttu että sillä palkalla pääsee vaikka matkailemaan kavereiden kanssa. Valtaosa parisuhteessa olevista miehistä nimittäin kaipaa sitä aikaa kun voi matkustaa poikaporukalla tarvitsematta kysyä siihen hallituksen suostumusta.
Millä ihmeen poikaporukalla? Ei meillä syrjäytyneillä ole mitään kaveriporukkaa. Itse vieraannuin kaikesta kaverielämästä jo ala-asteiässä.
Oletko sä siis nyt 23-vuotias ja vailla mitään peruskoulun jälkeistä koulutusta ja työhistoriaa? Jos olet, niin miksi oletat naisen puuttumisen syyksi sen että olet ujo ja hiljainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ujot ja hiljaiset naiset eivät syrjäydy? Varmaan siksi, että he tajuavat voivansa vaikuttaa itse elämäänsä. Opiskelu kannattaa siksi, että se on itsestä kivaa ja se edesauttaa työpaikan saamisessa. Opiskelu vain siksi, että saa puolison on jo ajatuksena kummallinen. 23-vuotias on hirmu nuori, joten jos syrjäytyä aikoo, niin se kannattaa tehdä vasta viisikymppisenä. Oma elämä menee pilalle, jos odottaa jonkun toisen pelastavan sen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ujot ja hiljaiset naiset eivät syrjäydy? Varmaan siksi, että he tajuavat voivansa vaikuttaa itse elämäänsä. Opiskelu kannattaa siksi, että se on itsestä kivaa ja se edesauttaa työpaikan saamisessa. Opiskelu vain siksi, että saa puolison on jo ajatuksena kummallinen. 23-vuotias on hirmu nuori, joten jos syrjäytyä aikoo, niin se kannattaa tehdä vasta viisikymppisenä. Oma elämä menee pilalle, jos odottaa jonkun toisen pelastavan sen.
Erittäin moni nainen välttää syrjäytymisen sillä, että hankkii itselleen lapsia. Miehillä ei vastaavaa mahdollisuutta ole, koska heillä lasten hankinta vaatii parisuhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse taas haluaisin kysyä, miksi naisen "saaminen" (oli kyse sitten niin seksistä kuin parisuhteestakin) tuntuu olevan niin monelle miehelle se ainoa merkityksellinen asia elämässä, tai vähintäänkin siellä listan kärjessä lähestulkoon kaiken muun edellä?
Yst.terv. 25-vuotias "ikisinkku" neitsytnainen
Monenlaiset ihmiset pariutuu, jopa ne ujot ja hiljaiset. Kehottaisin kehittämään omaa ajattelua ja sitä myöten sosiaalisia taitoja. Ja muutenkin ylipäätään tekemään elämästään itselle mielekästä. Mä olen ujo ja hiljainen nainen, vähän vanhempi ja perheetön sinkku. Välillä tympii sinkkuus ja ahdistaa että jää paitsi vaikka nyt siitä perhe-elämästä mutta eipä mikään stressaaminenkaan tässä tilannetta paranna. Yritän siis vain nauttia arjesta ja elämän pienistä iloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse taas haluaisin kysyä, miksi naisen "saaminen" (oli kyse sitten niin seksistä kuin parisuhteestakin) tuntuu olevan niin monelle miehelle se ainoa merkityksellinen asia elämässä, tai vähintäänkin siellä listan kärjessä lähestulkoon kaiken muun edellä?
Yst.terv. 25-vuotias "ikisinkku" neitsytnainen
Siksi, koska yksinäisyys sekä läheisyyden ja seksin täydellinen puute ovat yhdistelmä joka imee ihmisestä pois halun pyrkiä eteenpäin.
On täysin eri asia maata yksinään kotona kaiket päivät miettien asioita ja nähden vain seiniä (sekä kuvainnollisesti että konkreettisesti) ympärillään kuin että on joku toinen ihminen jonka kanssa jakaa elämänsä.
Yksinäisenä tuntee ettei pysty mihinkään ja että kaikki on toivotonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ujot ja hiljaiset naiset eivät syrjäydy? Varmaan siksi, että he tajuavat voivansa vaikuttaa itse elämäänsä. Opiskelu kannattaa siksi, että se on itsestä kivaa ja se edesauttaa työpaikan saamisessa. Opiskelu vain siksi, että saa puolison on jo ajatuksena kummallinen. 23-vuotias on hirmu nuori, joten jos syrjäytyä aikoo, niin se kannattaa tehdä vasta viisikymppisenä. Oma elämä menee pilalle, jos odottaa jonkun toisen pelastavan sen.
Erittäin moni nainen välttää syrjäytymisen sillä, että hankkii itselleen lapsia. Miehillä ei vastaavaa mahdollisuutta ole, koska heillä lasten hankinta vaatii parisuhteen.
Hyvin, hyvin, hyvin harva nainen hankkii lapsia yksin. Lapsen kasvattaminen on niin iso urakka, että siinä on hyvä olla toinen täysipäinen aikuinen rinnalla. Ja jos nainen saa lapsia, niin onhan siihen tarvittu myös mies eli lapsen isä. Tosin eihän miehet lapsia halua, täälläkin sitä paperiaborttia vaaditaan niin pontevasti ja usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ujot ja hiljaiset naiset eivät syrjäydy? Varmaan siksi, että he tajuavat voivansa vaikuttaa itse elämäänsä. Opiskelu kannattaa siksi, että se on itsestä kivaa ja se edesauttaa työpaikan saamisessa. Opiskelu vain siksi, että saa puolison on jo ajatuksena kummallinen. 23-vuotias on hirmu nuori, joten jos syrjäytyä aikoo, niin se kannattaa tehdä vasta viisikymppisenä. Oma elämä menee pilalle, jos odottaa jonkun toisen pelastavan sen.
Erittäin moni nainen välttää syrjäytymisen sillä, että hankkii itselleen lapsia. Miehillä ei vastaavaa mahdollisuutta ole, koska heillä lasten hankinta vaatii parisuhteen.
Ap on vasta 23-vuotias. Harva yksinäinen nainen siinä iässä vielä alkaa lapsia tekemään syrjäytymistä ehkäistäkseen. Se lapsen hankkiminen yksin tulee kyseeseen yleensä vasta yli 30-vuotiaana ja syynä on hedelmällisyyden laskeminen iän myötä, ei syrjäytymisen ehkäisy. Nainen siis hankkii lapsen yksin yleensä siinä vaiheessa, kun ei ole aikaa odotella kumppania enää, mikäli lapsen haluaa ylipäätään saada.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ujot ja hiljaiset naiset eivät syrjäydy? Varmaan siksi, että he tajuavat voivansa vaikuttaa itse elämäänsä. Opiskelu kannattaa siksi, että se on itsestä kivaa ja se edesauttaa työpaikan saamisessa. Opiskelu vain siksi, että saa puolison on jo ajatuksena kummallinen. 23-vuotias on hirmu nuori, joten jos syrjäytyä aikoo, niin se kannattaa tehdä vasta viisikymppisenä. Oma elämä menee pilalle, jos odottaa jonkun toisen pelastavan sen.
Erittäin moni nainen välttää syrjäytymisen sillä, että hankkii itselleen lapsia. Miehillä ei vastaavaa mahdollisuutta ole, koska heillä lasten hankinta vaatii parisuhteen.
Hyvin, hyvin, hyvin harva nainen hankkii lapsia yksin. Lapsen kasvattaminen on niin iso urakka, että siinä on hyvä olla toinen täysipäinen aikuinen rinnalla. Ja jos nainen saa lapsia, niin onhan siihen tarvittu myös mies eli lapsen isä. Tosin eihän miehet lapsia halua, täälläkin sitä paperiaborttia vaaditaan niin pontevasti ja usein.
YH-naisia on valtavasti. Ja moni on sellainen, jolla ehkä hetken oli poikaystävä joskus nuorena, mutta ei ainakaan enää sen jälkeen kun lapsi syntyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse taas haluaisin kysyä, miksi naisen "saaminen" (oli kyse sitten niin seksistä kuin parisuhteestakin) tuntuu olevan niin monelle miehelle se ainoa merkityksellinen asia elämässä, tai vähintäänkin siellä listan kärjessä lähestulkoon kaiken muun edellä?
Yst.terv. 25-vuotias "ikisinkku" neitsytnainen
Siksi, koska yksinäisyys sekä läheisyyden ja seksin täydellinen puute ovat yhdistelmä joka imee ihmisestä pois halun pyrkiä eteenpäin.
On täysin eri asia maata yksinään kotona kaiket päivät miettien asioita ja nähden vain seiniä (sekä kuvainnollisesti että konkreettisesti) ympärillään kuin että on joku toinen ihminen jonka kanssa jakaa elämänsä.
Yksinäisenä tuntee ettei pysty mihinkään ja että kaikki on toivotonta.
Olet masentunut, hanki siihen nyt ensiksi apua. Ja seuraavaksi yksinäisyyteen. Ei naisystävä ole ainoa asia jolla lievitetään yksinäisyyttä. Oikeasti nyt, ihan ensiksi töihin. Sillä lailla pääset jo eroon pahimmasta yksinäisyydestä. Sitten jälkeen jotain mielekästä harrastusta. Liikuntaa, kunnon ruokaa. Sitten alat olla siinä kuosissa että naisen löytymisestä tulee mahdollista. Mutta mitään noista et pysty tekemään ilman että masennustasi aletaan hoitamaan jollain tavalla, joten tilaa tänään aika. Vaadi apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ujot ja hiljaiset naiset eivät syrjäydy? Varmaan siksi, että he tajuavat voivansa vaikuttaa itse elämäänsä. Opiskelu kannattaa siksi, että se on itsestä kivaa ja se edesauttaa työpaikan saamisessa. Opiskelu vain siksi, että saa puolison on jo ajatuksena kummallinen. 23-vuotias on hirmu nuori, joten jos syrjäytyä aikoo, niin se kannattaa tehdä vasta viisikymppisenä. Oma elämä menee pilalle, jos odottaa jonkun toisen pelastavan sen.
Erittäin moni nainen välttää syrjäytymisen sillä, että hankkii itselleen lapsia. Miehillä ei vastaavaa mahdollisuutta ole, koska heillä lasten hankinta vaatii parisuhteen.
Ap on vasta 23-vuotias. Harva yksinäinen nainen siinä iässä vielä alkaa lapsia tekemään syrjäytymistä ehkäistäkseen. Se lapsen hankkiminen yksin tulee kyseeseen yleensä vasta yli 30-vuotiaana ja syynä on hedelmällisyyden laskeminen iän myötä, ei syrjäytymisen ehkäisy. Nainen siis hankkii lapsen yksin yleensä siinä vaiheessa, kun ei ole aikaa odotella kumppania enää, mikäli lapsen haluaa ylipäätään saada.
Itse asiassa todella moni juurikin niistä sosiaalisesti syrjäytyneistä hissukkatytöistä lisääntyy varsin nuorena, tai ainakin vakiintuu.
Moni on saanut kaveripiiritkin miehen kautta.
Miehillä ei ole vastaavaa mahdollisuutta. Joko lakkaat omin avuin olemasta syrjäytynyt, tai jäät yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse taas haluaisin kysyä, miksi naisen "saaminen" (oli kyse sitten niin seksistä kuin parisuhteestakin) tuntuu olevan niin monelle miehelle se ainoa merkityksellinen asia elämässä, tai vähintäänkin siellä listan kärjessä lähestulkoon kaiken muun edellä?
Yst.terv. 25-vuotias "ikisinkku" neitsytnainen
Siksi, koska yksinäisyys sekä läheisyyden ja seksin täydellinen puute ovat yhdistelmä joka imee ihmisestä pois halun pyrkiä eteenpäin.
On täysin eri asia maata yksinään kotona kaiket päivät miettien asioita ja nähden vain seiniä (sekä kuvainnollisesti että konkreettisesti) ympärillään kuin että on joku toinen ihminen jonka kanssa jakaa elämänsä.
Yksinäisenä tuntee ettei pysty mihinkään ja että kaikki on toivotonta.
Tästä kyllä huomaa miten paljon erilainen temperamentti vaikuttaa. Itsekin olen yksin ympäri vuoden mutten silti tunne oloani yksinäiseksi. (Ja arvatenkaan sitä läheisyyttä tai seksiäkään ei ole kuvioissa. ":D")
Höpö höpö, eivät todellakaan ole ujous ja hiljiasuus kaikille mitään turn offeja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnen ujoja ja hiljaisia miehiä jotka ovat pariutuneet.Tollasella luurseriasenteella sä varmaan pärjäätki, not.
Syrjäytyminen ei muuten tarkoita parisuhteettomaksi jäämistä.Ota selvää sanojen merkityksestä ennen niiden käyttöä. Nyt jätän sut säälimään itseäsi. Toki voit myös lakata valittamasta ja tehdä oman tulevaisuutesi eteen vaikka mielikuvaharjoittelua jotta susta tulee salonkikelpoinen.
Kouluttamisessa ja töiden tekemisessä on se hyvä juttu että sillä palkalla pääsee vaikka matkailemaan kavereiden kanssa. Valtaosa parisuhteessa olevista miehistä nimittäin kaipaa sitä aikaa kun voi matkustaa poikaporukalla tarvitsematta kysyä siihen hallituksen suostumusta.
Millä ihmeen poikaporukalla? Ei meillä syrjäytyneillä ole mitään kaveriporukkaa. Itse vieraannuin kaikesta kaverielämästä jo ala-asteiässä.
Omista valinnoista on turha syyttää maailmaa. Kyllä sullekin viitekehys ja kaveriporukka löytyy mutta kuten jo sanoin, se vaatii sitä omaa työtä ja mielikuvaharjoittelua. Opiskelu ja työnteko kannattaa aina koska palkkatuloilla elää leveämmin kun toimeentulotuella ja palkka mahdollistaa monia kivoja asioita. Lopeta se itsesi sääliminen. Terapia vois auttaa sua mutta sekin vaatii sitä työtä ja omien ajatusmallien muokkaamista. Jos sä olet päättänyt olla luuseri, susta tulee sellainen. Sulla on myös mahis päättää toisin ja toimia tavalla joka vahvistaa sitä toisenlaista päätöstä.Passiivisuus ja nariseminen ei ole koskaan ketään auttanut.
Olet tosi nuori. Nyt sun pitäisi ymmärtää hoidattaa mielialasi ja ylipäänsä psyykesi kuntoon, sen jälkeen kaikki on vielä elämässä mahdollista. Nyt kun jäät tuohon makaamaan niin muutaman vuoden sisään olet lopullisesti syrjäytynyt.
Mä tunnen ujoja ja hiljaisia miehiä jotka ovat pariutuneet.Tollasella luurseriasenteella sä varmaan pärjäätki, not.
Syrjäytyminen ei muuten tarkoita parisuhteettomaksi jäämistä.Ota selvää sanojen merkityksestä ennen niiden käyttöä. Nyt jätän sut säälimään itseäsi. Toki voit myös lakata valittamasta ja tehdä oman tulevaisuutesi eteen vaikka mielikuvaharjoittelua jotta susta tulee salonkikelpoinen.
Kouluttamisessa ja töiden tekemisessä on se hyvä juttu että sillä palkalla pääsee vaikka matkailemaan kavereiden kanssa. Valtaosa parisuhteessa olevista miehistä nimittäin kaipaa sitä aikaa kun voi matkustaa poikaporukalla tarvitsematta kysyä siihen hallituksen suostumusta.