Kuka suojelisi lapsia lastensuojelulta?

Kuka suojelisin lapsia vanhemmilta, jotka eivät osaa hoitaa hommaansa? (Lastensuojelu)

Tuntuu että ne lapset, joita kohdellaan kaltoin eivät saa apua, mutta perheet joissa lapsesta "herännyt huoli" ovat aivan nurkkaan ahdistettuja pelolla.. ja huoleksi riittää melkein mikä vain.

Lakimuutos! Maalaisjärki takaisin. Liian iso päätäntävalta sosiaalityöntekijöillä, kuntien väliset erovaisuudet liian suuria.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että ne lapset, joita kohdellaan kaltoin eivät saa apua, mutta perheet joissa lapsesta "herännyt huoli" ovat aivan nurkkaan ahdistettuja pelolla.. ja huoleksi riittää melkein mikä vain.

Varmasti tuntuu jos tätä palstaa katselee.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että ne lapset, joita kohdellaan kaltoin eivät saa apua, mutta perheet joissa lapsesta "herännyt huoli" ovat aivan nurkkaan ahdistettuja pelolla.. ja huoleksi riittää melkein mikä vain.

Olet oikeassa. Tähän tulee puuttua ja päättäjien tietoisuuteen saada juuri nämä asiat.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että ne lapset, joita kohdellaan kaltoin eivät saa apua, mutta perheet joissa lapsesta "herännyt huoli" ovat aivan nurkkaan ahdistettuja pelolla.. ja huoleksi riittää melkein mikä vain.

Miksi et tee näistä kaltoinkohdelluista lapsista lastensuojeluilmoitusta? Eivät kai he saakaan apua kun kukaan ei viitsi ilmoittaa. Sitten valitetaan av:lla.

Jaahas, taas tämä alkaa...

Ja luonnollisesti joka perskuleen työntekijä on siellä hyväksikäyttäjiä tuon tekijän perusteella ja ihan terveet lapset väkisin revitään huostaanottoon harva se hetki ihan ilman mitään syytä eikä huolta, ihan vaan huvikseen ja piruuttaan.

Ja en hyväksi tuon tyypin tekoja, sen saisi ripustaa puuhun roikkumaan munasarjoistaan.

lasten suojelu viranomaiset ovat sijoittaneet lapsia koteihin joissa lapsia on pahoinpidelty ja hyväksikäytetty

lastensuojeluviranomaiset ovat rikollisia

Vanhemmat - siten, että hoitavat lapsensa ja huolehtivat heistä sillä tavalla, että lastensuojelun ei tarvitse puuttua asiaan. Asian ymmärtämisen ei luulisi olevan vaikeaa, vaikka ei osaisi huolehtiakaan lapsistaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että ne lapset, joita kohdellaan kaltoin eivät saa apua, mutta perheet joissa lapsesta "herännyt huoli" ovat aivan nurkkaan ahdistettuja pelolla.. ja huoleksi riittää melkein mikä vain.

Nimenomaan "tuntuu" tältä. Osasyynä on varmasti, etteivät monetkaan tapaukset tule yleiseen tietoon, ihan vaitiolovelvollisuuden vuoksi. Eli yleisö saa tietää vain tapauksista, joista joku itse kertoo, toki vain omasta näkökulmastaan.

Ainakin on suuri virhe laittaa normaalien perheiden poikia kasvatuslaitoksiin teineinä, koska siitä ei yleensä seuraa kuin jatkohoito vankilassa kun pojat keksivät yhdessä kaikkea rikollista angsteissaan.

Lastensuojelu jahtaa esim. äitejä jotka ovat ymmärtämättömyyksissään menneet neuvolassa sanomaan olevansa väsyneitä. Samaan aikaan lapsiaan nälässä pitävät juopot ja vastaavat saavat pitää lapsensa, koska lastensuojelun resurssit eivät riitä.

Olen ihan tavallisen perheen tavallinen äiti, enkä ole ikinä joutunut lastensuojelun kanssa tekemisiin, mutta olen tässä seurannut palstan keskustelua lastentarhanopettajien pätevyyskysymykseen liittyen.

Siellä ja osittain myös tuntemieni varhaiskasvattajien parissa minulle on tullut jotenkin hyvin voimakas kokemus, että sosionomit lähestyvät lapsia hirmuisen ongelmakeskeisesti. Lapset ovat tavallaan materiaalia heidän oman himmelinsä pyörittämiseen.

Tämä kokemus vahvistui, kun eräs päiväkodin sosionomiopiskelija halusi tehdä opiskeluunsa kuuluvan harjoitusraportin yhdestä lapsestani. Terveestä ja pidetystä lapsesta löytyi aika paljon työsarkaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan tavallisen perheen tavallinen äiti, enkä ole ikinä joutunut lastensuojelun kanssa tekemisiin, mutta olen tässä seurannut palstan keskustelua lastentarhanopettajien pätevyyskysymykseen liittyen.

Siellä ja osittain myös tuntemieni varhaiskasvattajien parissa minulle on tullut jotenkin hyvin voimakas kokemus, että sosionomit lähestyvät lapsia hirmuisen ongelmakeskeisesti. Lapset ovat tavallaan materiaalia heidän oman himmelinsä pyörittämiseen.

Tämä kokemus vahvistui, kun eräs päiväkodin sosionomiopiskelija halusi tehdä opiskeluunsa kuuluvan harjoitusraportin yhdestä lapsestani. Terveestä ja pidetystä lapsesta löytyi aika paljon työsarkaa.

On kuitenkin hyvä erottaa sosionomin ja sosiaalityöntekijän roolit ja koulutuspohja, jotka lähtökohtaisestikin ovat hyvin erilaiset.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan tavallisen perheen tavallinen äiti, enkä ole ikinä joutunut lastensuojelun kanssa tekemisiin, mutta olen tässä seurannut palstan keskustelua lastentarhanopettajien pätevyyskysymykseen liittyen.

Siellä ja osittain myös tuntemieni varhaiskasvattajien parissa minulle on tullut jotenkin hyvin voimakas kokemus, että sosionomit lähestyvät lapsia hirmuisen ongelmakeskeisesti. Lapset ovat tavallaan materiaalia heidän oman himmelinsä pyörittämiseen.

Tämä kokemus vahvistui, kun eräs päiväkodin sosionomiopiskelija halusi tehdä opiskeluunsa kuuluvan harjoitusraportin yhdestä lapsestani. Terveestä ja pidetystä lapsesta löytyi aika paljon työsarkaa.

Eikä ole vain lastenhoidon, vaan joka ikisen auttamisalan ammattitauti. Psykologit, lastensuojelu, poliisi, insinöörit, ihan kadun miehetkin. Jos omaksuu identiteetin, jossa korjataan ongelmia, niitä ongelmia on oltava! Pelottavia ihmisiä ne auttajat mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan tavallisen perheen tavallinen äiti, enkä ole ikinä joutunut lastensuojelun kanssa tekemisiin, mutta olen tässä seurannut palstan keskustelua lastentarhanopettajien pätevyyskysymykseen liittyen.

Siellä ja osittain myös tuntemieni varhaiskasvattajien parissa minulle on tullut jotenkin hyvin voimakas kokemus, että sosionomit lähestyvät lapsia hirmuisen ongelmakeskeisesti. Lapset ovat tavallaan materiaalia heidän oman himmelinsä pyörittämiseen.

Tämä kokemus vahvistui, kun eräs päiväkodin sosionomiopiskelija halusi tehdä opiskeluunsa kuuluvan harjoitusraportin yhdestä lapsestani. Terveestä ja pidetystä lapsesta löytyi aika paljon työsarkaa.

On kuitenkin hyvä erottaa sosionomin ja sosiaalityöntekijän roolit ja koulutuspohja, jotka lähtökohtaisestikin ovat hyvin erilaiset.

Itse näkisin, että sosiaalityöntekijä, varsinkin kokenut sellainen, pystyy suhteuttamaan resurssit kokonaistilanteeseen eikä ammu kärpästä haulikolla. Mutta sosionomilla on vähemmän konkreettista toimivaltaa, joten alan ammatti-identiteettiin kuuluu ikään kuin oman laaja-alaisen osaamisen korostaminen, ja ikävä kyllä osaamista näyttää olevan niiden ongelmien bongailu ilman suoranaisia ratkaisutyökaluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan tavallisen perheen tavallinen äiti, enkä ole ikinä joutunut lastensuojelun kanssa tekemisiin, mutta olen tässä seurannut palstan keskustelua lastentarhanopettajien pätevyyskysymykseen liittyen.

Siellä ja osittain myös tuntemieni varhaiskasvattajien parissa minulle on tullut jotenkin hyvin voimakas kokemus, että sosionomit lähestyvät lapsia hirmuisen ongelmakeskeisesti. Lapset ovat tavallaan materiaalia heidän oman himmelinsä pyörittämiseen.

Tämä kokemus vahvistui, kun eräs päiväkodin sosionomiopiskelija halusi tehdä opiskeluunsa kuuluvan harjoitusraportin yhdestä lapsestani. Terveestä ja pidetystä lapsesta löytyi aika paljon työsarkaa.

On kuitenkin hyvä erottaa sosionomin ja sosiaalityöntekijän roolit ja koulutuspohja, jotka lähtökohtaisestikin ovat hyvin erilaiset.

Itse näkisin, että sosiaalityöntekijä, varsinkin kokenut sellainen, pystyy suhteuttamaan resurssit kokonaistilanteeseen eikä ammu kärpästä haulikolla. Mutta sosionomilla on vähemmän konkreettista toimivaltaa, joten alan ammatti-identiteettiin kuuluu ikään kuin oman laaja-alaisen osaamisen korostaminen, ja ikävä kyllä osaamista näyttää olevan niiden ongelmien bongailu ilman suoranaisia ratkaisutyökaluja.

Mitä tarkoitat konkreettisella toimivalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan tavallisen perheen tavallinen äiti, enkä ole ikinä joutunut lastensuojelun kanssa tekemisiin, mutta olen tässä seurannut palstan keskustelua lastentarhanopettajien pätevyyskysymykseen liittyen.

Siellä ja osittain myös tuntemieni varhaiskasvattajien parissa minulle on tullut jotenkin hyvin voimakas kokemus, että sosionomit lähestyvät lapsia hirmuisen ongelmakeskeisesti. Lapset ovat tavallaan materiaalia heidän oman himmelinsä pyörittämiseen.

Tämä kokemus vahvistui, kun eräs päiväkodin sosionomiopiskelija halusi tehdä opiskeluunsa kuuluvan harjoitusraportin yhdestä lapsestani. Terveestä ja pidetystä lapsesta löytyi aika paljon työsarkaa.

On kuitenkin hyvä erottaa sosionomin ja sosiaalityöntekijän roolit ja koulutuspohja, jotka lähtökohtaisestikin ovat hyvin erilaiset.

Itse näkisin, että sosiaalityöntekijä, varsinkin kokenut sellainen, pystyy suhteuttamaan resurssit kokonaistilanteeseen eikä ammu kärpästä haulikolla. Mutta sosionomilla on vähemmän konkreettista toimivaltaa, joten alan ammatti-identiteettiin kuuluu ikään kuin oman laaja-alaisen osaamisen korostaminen, ja ikävä kyllä osaamista näyttää olevan niiden ongelmien bongailu ilman suoranaisia ratkaisutyökaluja.

Mitä tarkoitat konkreettisella toimivalla?

Nvm, luin _enemmän_.

Ratkaisutyökalut ovat tarpeellisia ja pitää erottaa mielipiteet yleisistä käytännöistä. Ei aina voi sanoa, sinä teet noin vaikka sinun pitäisi tehdä näin, kun asioita voi tehdä monellakin tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan tavallisen perheen tavallinen äiti, enkä ole ikinä joutunut lastensuojelun kanssa tekemisiin, mutta olen tässä seurannut palstan keskustelua lastentarhanopettajien pätevyyskysymykseen liittyen.

Siellä ja osittain myös tuntemieni varhaiskasvattajien parissa minulle on tullut jotenkin hyvin voimakas kokemus, että sosionomit lähestyvät lapsia hirmuisen ongelmakeskeisesti. Lapset ovat tavallaan materiaalia heidän oman himmelinsä pyörittämiseen.

Tämä kokemus vahvistui, kun eräs päiväkodin sosionomiopiskelija halusi tehdä opiskeluunsa kuuluvan harjoitusraportin yhdestä lapsestani. Terveestä ja pidetystä lapsesta löytyi aika paljon työsarkaa.

On kuitenkin hyvä erottaa sosionomin ja sosiaalityöntekijän roolit ja koulutuspohja, jotka lähtökohtaisestikin ovat hyvin erilaiset.

Itse näkisin, että sosiaalityöntekijä, varsinkin kokenut sellainen, pystyy suhteuttamaan resurssit kokonaistilanteeseen eikä ammu kärpästä haulikolla. Mutta sosionomilla on vähemmän konkreettista toimivaltaa, joten alan ammatti-identiteettiin kuuluu ikään kuin oman laaja-alaisen osaamisen korostaminen, ja ikävä kyllä osaamista näyttää olevan niiden ongelmien bongailu ilman suoranaisia ratkaisutyökaluja.

Näin kyllä. Sosiaalityöntekijää ei juurikaan kiinnosta se lapsen diagnoosikenttä, vaan ennemminkin sen koko perheen tilanne, miten sitä voitaisiin tukea, miten sen lapsen oireilu vaikuttaa koko perheen jaksamiseen.