Kuka suojelisi lapsia lastensuojelulta?

Normaalin käsite on pitkä jana jossa vasta ääripäistä voi ruveta olemaan huolissaan. Kaikki siinä välillä on ok. Näin ei varmastikaan saisi sanoa, mutta mitä enemmän ihmisellä on koulutusta ja tietoa, sitä paremmin hän hahmottaa asioiden todellisen laidan. Tämä tuli mieleen erään kommentoijan sosionomiopiskelijakokemuksesta. Itselläni on samankaltainen kokemus opiskelijan päiväkotihavainnoinnista, lapseni puheesta eristetty yksittäinen lause "en osaa [pelata jalkapalloa] yhtä hyvin kuin muut" aiheutti suuren huolen hänen itseluottamuksensa puutteesta. Tämä tokaisu määritti sosionomiopiskelijan mukaan lapseni ihmisenä. Samanlainen näköalattomuus ja kapeakatseisuus tuntuu vaivaavan muitakin alemmin koulutettuja, henk.koht. pidän vain hyvänä asiana yo-pohjaisten lastentarhanopettajien aseman korostamista. Olen töissä akateemisessa yhteisössä ja aihe tuli puheeksi, eikä meistä kukaan pitänyt huonona asiana lto:jen korkeampaa koulutusta. Samalla tavalla varmasti lastensuojelussakin, pätevien työntekijöiden puutteessa syntyy huonoja ratkaisuja.

Surullista miten lastensuojelu ei toimi vieläkään... lapsena minä olin se jonka vuoksi tehtiin lasu, ja olin helpottunut kun näin koululla sos.työntekijöitä (halusivat kuulla mua koulussa) valitettavasti he olivat sinne kutsuneet myös vanhempani. Enhän minä raukka siis uskaltanut kertoa miten huonosti mun asiat kotona olivat. Koko juttu jäi siihen, sossuja ei enää näkynyt.

Lastensuojelu ei ole nykyään mitenkään hyvin toimiva, vaan apua ei aina edes saada tai huomata ongelmia. Todellakin olisi hyvä että jokainen perhe joka tarvitsee tätä apua sen saisi.

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelu jahtaa esim. äitejä jotka ovat ymmärtämättömyyksissään menneet neuvolassa sanomaan olevansa väsyneitä. Samaan aikaan lapsiaan nälässä pitävät juopot ja vastaavat saavat pitää lapsensa, koska lastensuojelun resurssit eivät riitä.

Tässä tämä yleinen asenne, lasten suojelu jahtaa. Tarkoitus on antaa apua, jos ihmiset hyväksyisivät tämän, niin jopa ne juopot ehkä lähtisivät sitä apua pyytämään, kun tajuaisivat että ei lapsia ensimmäisenä sijoiteta!!! Väsymys ei myöskään ole mikään pikku juttu, jos et edes itse jaksaisi nousta sängystä, niin ei koti ja lapset hoidu siinä sivussa. Näihin perheisiin voidaan tarjota esim. päivähoitoa lapsille tai jotain kotipalvelua.

En nyt toki halua tästä mitään sosionomien haukkumisketjua, mutta kenties koulutus kaipaisi uudistumista ja spesifimpää työllistymiskohdetta? Kun sekihän on totta, että yo-pohjaisia sosiaalityöntekijöitä koulutetaan liian vähän, ja heidän "sijaisuuksia" hoitavat sosionomit pitkälti. Alalla on kova pula yo-pohjan kouluttautuneista, kuten on myös lastentarhanopettajien kohdalla. Jälkimmäisten kohdalla huono palkka saa vaihtamaan alaa ja ensimmäisten kohdalla taitanee tilanne olla se, ettei sosiaalityötä voi opiskella kovin monessa yliopistossa pääaineena ja sinne on vaikea päästä opiskelemaan. 

Sosionomien koulutuksen ongelma ja ehkäpä myös vahvuus on se, että siellä opiskellaan hyvin monipuolisesti "vauvasta vaariin" -periaatteella. Mutta esimerkiksi lastentarhanopettajan ja sosiaalityöntekijän työhön itse koulutusalan tarjoama osuus on liian pieni Minä itse siis opiskelin vuoden ajan sosionomiksi kun halusin lastentarhanopettajaksi, mutta sen vuoden aikana kävi selväksi että kannattaa hakea yliopistoon. Jopa opettajat suosittelivat näin. Varhaiskasvatuksen osuus opinnoista oli pieni, ja siitäkin iso osa harjoittelua. No en päässyt varhaiskasvatustakaan opiskelemaan yliopistoon (sinnekin on kovat hakijamäärät), ja alaksi valikoitui ihan muu ala, mutta mielenkiinnolla olen kyllä seurannut nyt tätä keskustelua sosionomeista lastentarhanopettajina. Kun onhan se totta, että opettajakoulutus se ei ole. Siihen en kuitenkaan osaa ottaa kantaa, tarvittaisiinko päiväkodeissa sosionomejakin. Kenties, mutta tuskin joka ryhmään?

Joka tapauksessa itse alkuperäiseen aiheeseen liittyen mieleeni tuli, että ehkä lastensuojelun yksi iso ongelma on myös kouluttautuneen henkilökunnan puute.

Vierailija kirjoitti:

En nyt toki halua tästä mitään sosionomien haukkumisketjua, mutta kenties koulutus kaipaisi uudistumista ja spesifimpää työllistymiskohdetta? Kun sekihän on totta, että yo-pohjaisia sosiaalityöntekijöitä koulutetaan liian vähän, ja heidän "sijaisuuksia" hoitavat sosionomit pitkälti. Alalla on kova pula yo-pohjan kouluttautuneista, kuten on myös lastentarhanopettajien kohdalla. Jälkimmäisten kohdalla huono palkka saa vaihtamaan alaa ja ensimmäisten kohdalla taitanee tilanne olla se, ettei sosiaalityötä voi opiskella kovin monessa yliopistossa pääaineena ja sinne on vaikea päästä opiskelemaan. 

Sosionomien koulutuksen ongelma ja ehkäpä myös vahvuus on se, että siellä opiskellaan hyvin monipuolisesti "vauvasta vaariin" -periaatteella. Mutta esimerkiksi lastentarhanopettajan ja sosiaalityöntekijän työhön itse koulutusalan tarjoama osuus on liian pieni Minä itse siis opiskelin vuoden ajan sosionomiksi kun halusin lastentarhanopettajaksi, mutta sen vuoden aikana kävi selväksi että kannattaa hakea yliopistoon. Jopa opettajat suosittelivat näin. Varhaiskasvatuksen osuus opinnoista oli pieni, ja siitäkin iso osa harjoittelua. No en päässyt varhaiskasvatustakaan opiskelemaan yliopistoon (sinnekin on kovat hakijamäärät), ja alaksi valikoitui ihan muu ala, mutta mielenkiinnolla olen kyllä seurannut nyt tätä keskustelua sosionomeista lastentarhanopettajina. Kun onhan se totta, että opettajakoulutus se ei ole. Siihen en kuitenkaan osaa ottaa kantaa, tarvittaisiinko päiväkodeissa sosionomejakin. Kenties, mutta tuskin joka ryhmään?

Joka tapauksessa itse alkuperäiseen aiheeseen liittyen mieleeni tuli, että ehkä lastensuojelun yksi iso ongelma on myös kouluttautuneen henkilökunnan puute.

Sosiaalityöntekijää ei ole saanut 2016 alun jälkeen sijaistaa kuin pätevä sos.tt. tai sosiaalityön pääaineen opiskelija, jolla on tietty määrä opintoja suoritettuna. Laki määrää tästä, joten sosionomit saa enää sijaistaa. Toki voivat lasussa sosiaaliohjaajina työskennellä, mutta heillä ei ole viranomais- tai päätäntävaltaa, hoitavat toisenlaisia tehtäviä, esim. tukitoimet kotiin tai sossun työparina.

Sosiaalityöstä ja -alasta on hirvittävästi vääriä käsityksiä liikenteessä, jotka sitten kulkevat huhupuheena ja vääristävät ihmisten käsityksiä. Työ on vastuullista ja sitä ei vasemmalla kädellä hoideta, koulutus on myös pitkä.

Vierailija kirjoitti:

Surullista miten lastensuojelu ei toimi vieläkään... lapsena minä olin se jonka vuoksi tehtiin lasu, ja olin helpottunut kun näin koululla sos.työntekijöitä (halusivat kuulla mua koulussa) valitettavasti he olivat sinne kutsuneet myös vanhempani. Enhän minä raukka siis uskaltanut kertoa miten huonosti mun asiat kotona olivat. Koko juttu jäi siihen, sossuja ei enää näkynyt.

Ja tämä tapahtui v 2008 Tampereella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt toki halua tästä mitään sosionomien haukkumisketjua, mutta kenties koulutus kaipaisi uudistumista ja spesifimpää työllistymiskohdetta? Kun sekihän on totta, että yo-pohjaisia sosiaalityöntekijöitä koulutetaan liian vähän, ja heidän "sijaisuuksia" hoitavat sosionomit pitkälti. Alalla on kova pula yo-pohjan kouluttautuneista, kuten on myös lastentarhanopettajien kohdalla. Jälkimmäisten kohdalla huono palkka saa vaihtamaan alaa ja ensimmäisten kohdalla taitanee tilanne olla se, ettei sosiaalityötä voi opiskella kovin monessa yliopistossa pääaineena ja sinne on vaikea päästä opiskelemaan. 

Sosionomien koulutuksen ongelma ja ehkäpä myös vahvuus on se, että siellä opiskellaan hyvin monipuolisesti "vauvasta vaariin" -periaatteella. Mutta esimerkiksi lastentarhanopettajan ja sosiaalityöntekijän työhön itse koulutusalan tarjoama osuus on liian pieni Minä itse siis opiskelin vuoden ajan sosionomiksi kun halusin lastentarhanopettajaksi, mutta sen vuoden aikana kävi selväksi että kannattaa hakea yliopistoon. Jopa opettajat suosittelivat näin. Varhaiskasvatuksen osuus opinnoista oli pieni, ja siitäkin iso osa harjoittelua. No en päässyt varhaiskasvatustakaan opiskelemaan yliopistoon (sinnekin on kovat hakijamäärät), ja alaksi valikoitui ihan muu ala, mutta mielenkiinnolla olen kyllä seurannut nyt tätä keskustelua sosionomeista lastentarhanopettajina. Kun onhan se totta, että opettajakoulutus se ei ole. Siihen en kuitenkaan osaa ottaa kantaa, tarvittaisiinko päiväkodeissa sosionomejakin. Kenties, mutta tuskin joka ryhmään?

Joka tapauksessa itse alkuperäiseen aiheeseen liittyen mieleeni tuli, että ehkä lastensuojelun yksi iso ongelma on myös kouluttautuneen henkilökunnan puute.

Sosiaalityöntekijää ei ole saanut 2016 alun jälkeen sijaistaa kuin pätevä sos.tt. tai sosiaalityön pääaineen opiskelija, jolla on tietty määrä opintoja suoritettuna. Laki määrää tästä, joten sosionomit saa enää sijaistaa. Toki voivat lasussa sosiaaliohjaajina työskennellä, mutta heillä ei ole viranomais- tai päätäntävaltaa, hoitavat toisenlaisia tehtäviä, esim. tukitoimet kotiin tai sossun työparina.

Sosiaalityöstä ja -alasta on hirvittävästi vääriä käsityksiä liikenteessä, jotka sitten kulkevat huhupuheena ja vääristävät ihmisten käsityksiä. Työ on vastuullista ja sitä ei vasemmalla kädellä hoideta, koulutus on myös pitkä.

Ei tuo nyt tainnut niin väärä käsitys olla, jos vasta kaksi vuotta on ollut niin ettei sosionomi saa sijaistaa? Harva varmasti väittää, että sosiaalityöntekijän koulutus (yo) olisi lyhyt tai että suurin osa hoitaisi hommansa vasemmalla kädellä. Ongelman ydin taitanee olla siinä, että sosiaalityöntekijöitä ei kouluteta tarpeeksi. Heitä pitäisi olla paljon enemmän. Vaikka olisi millainen koulutus ja kuinka hyvätahtoinen, niin sitä resurssipulaa ei pysty paikkaamaan.