Miten ohjata vuorovaikutusta positiivisempaan suuntaan, jos keskustelukumppani haluaa mielellään valittaa ja heittäytyä marttyyriksi?

Onko jollain tähän jotain hyviä vinkkejä?

Alan kylmästi puhua ihan muusta asiasta sitkeästi. Jos aiheeseen palataan niin lyön lekkeriksi ja käännän päälaelleen koko "kriisin". Poistun paikalta jos jankataan siltikin.

Vierailija kirjoitti:

Alan kylmästi puhua ihan muusta asiasta sitkeästi. Jos aiheeseen palataan niin lyön lekkeriksi ja käännän päälaelleen koko "kriisin". Poistun paikalta jos jankataan siltikin.

Miten tähän on yleensä suhtauduttu? Onko viesti mennyt perille? Vai onko jatkossa valittajan käytös ollut aivan samanlaista?

En yritä sellaista. Annan toisen rauhassa valittaa, ja ajattelen itse samalla muita asioita.

Vierailija kirjoitti:

En yritä sellaista. Annan toisen rauhassa valittaa, ja ajattelen itse samalla muita asioita.

Loistava keskittymiskyky! Itse kuormitun valituksen kuuntelemisesta aika paljon. En oikein saa huomiota ohjattua muualle ja välillä seurassa alkaa päätä särkeä tai vatsaan sattua.

Nappaat kiinni heti jostakin hänen mainitsemastaan ja vedät puheen yleisiin aiheisiin.

Esimerkki. Mummo alkaa valitella niveltensä huonoa kuntoa. Että on niiiiiiin kolotellut..... olet toki myötätuntoinen, mitta alat puhua säästä ja siitä, että varmaan onkin ollut tänä keväänä hankalaa nivelten kanssa, kun kevät etenee niin hitaasti, mutta hei, meidän lapset löysi ekat sinivuokot eilen, ajatella, on se sittenkin nyt kevät tulossa ja mitähän sitä istuttaisi parvekkeelle täksi kesäksi, osaatko sinä mummo neuvoa kun olet sellainen viherpeukalo, mikä meidän parvekkeella mahtaisi menestyä, kun se on pohjoiseen päin...?

Toinen esimerkki. Isoveli alkaa valittaa, kun mihinkään ei ole varaa ja leipäjonossa täytyy köydö. Niin komppaat, että kurja juttu, ei ole varmaan helppoa, käykös siellä tuttuja? Ja kun niitä löytyy, alat kysellä, mitä sille ja sille sun vanhalle kaverille taas kuuluukaan? Ja panet veljen kertomaan niistä muista. Ja tarvittaessa alat kertoilla omista vanhoista koulukavereista. Ja tarvittaessa vedät heistä yleisiin aiheisiin. S-markesitissa työskentelevä entinen kaverisi -> uuden myymälän avaaminen lähikulmille -> kaupan alan yleinen kannattavuus nettikaupan puserruksessa jne.

Mitään yleispätevää konstia on ap sinun atamillasi olemattomilla tiedoilla keksiä. Sinun pitää opetella säveltämään lennosta. Ymmärrän kyllä, että se on hankala aja vie voimat, mutta jos kyse on henkilöstä, jonka kanssa sinun on pakko olla tekemisissä, sinulla on kolme vaihtoehtoa.

Joko yrität kuvailemallani tavalla vaihtaa puheenaihetta.

Tai sanot suoraan kyseiselle henkilölle, että Valitat ihan liikaa, ja se vain pahentaa sinun oloasi ja masentaa myös minua. Voisimmeko vaihtaa puheenaihetta?

Tai kestät valituksen entiseen tapaan ja yrität miettiä samalla omiasi.

Etsin parempaa seuraa. Elämä on liian lyhyt ankeuttajiin tärvättäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Nappaat kiinni heti jostakin hänen mainitsemastaan ja vedät puheen yleisiin aiheisiin.

Esimerkki. Mummo alkaa valitella niveltensä huonoa kuntoa. Että on niiiiiiin kolotellut..... olet toki myötätuntoinen, mitta alat puhua säästä ja siitä, että varmaan onkin ollut tänä keväänä hankalaa nivelten kanssa, kun kevät etenee niin hitaasti, mutta hei, meidän lapset löysi ekat sinivuokot eilen, ajatella, on se sittenkin nyt kevät tulossa ja mitähän sitä istuttaisi parvekkeelle täksi kesäksi, osaatko sinä mummo neuvoa kun olet sellainen viherpeukalo, mikä meidän parvekkeella mahtaisi menestyä, kun se on pohjoiseen päin...?

Toinen esimerkki. Isoveli alkaa valittaa, kun mihinkään ei ole varaa ja leipäjonossa täytyy köydö. Niin komppaat, että kurja juttu, ei ole varmaan helppoa, käykös siellä tuttuja? Ja kun niitä löytyy, alat kysellä, mitä sille ja sille sun vanhalle kaverille taas kuuluukaan? Ja panet veljen kertomaan niistä muista. Ja tarvittaessa alat kertoilla omista vanhoista koulukavereista. Ja tarvittaessa vedät heistä yleisiin aiheisiin. S-markesitissa työskentelevä entinen kaverisi -> uuden myymälän avaaminen lähikulmille -> kaupan alan yleinen kannattavuus nettikaupan puserruksessa jne.

Mitään yleispätevää konstia on ap sinun atamillasi olemattomilla tiedoilla keksiä. Sinun pitää opetella säveltämään lennosta. Ymmärrän kyllä, että se on hankala aja vie voimat, mutta jos kyse on henkilöstä, jonka kanssa sinun on pakko olla tekemisissä, sinulla on kolme vaihtoehtoa.

Joko yrität kuvailemallani tavalla vaihtaa puheenaihetta.

Tai sanot suoraan kyseiselle henkilölle, että Valitat ihan liikaa, ja se vain pahentaa sinun oloasi ja masentaa myös minua. Voisimmeko vaihtaa puheenaihetta?

Tai kestät valituksen entiseen tapaan ja yrität miettiä samalla omiasi.

Nokkelaa! Alan harjoitella tätä säveltämistä. Tämä saattaisi toimia hyvin, kun henkilö kuitenkin huomaa reaktioista sen, että hänen juttujaan on ainakin osittain kuunneltu ja on siitä mielissään. Silloin aiheen vaihtaminen voisi onnistua melko sujuvasti. Pitää ainakin kokeilla tätä.

Tilanteesta voi myös lähteä pois. Kun valitus alkaa, sano, että pitää hoitaa joku juttu ja käy vähän aikaa vaikka toisessa huoneessa ja,palatessasi jatka puhetta toisista aiheista. Voit sanoa vaikka käyväsu wc:ssä tai niistämässä.

Joillain ihmisillä on jumittavia ajatuksia ja niitä ei oikein saa helposti käännettyä. Kun oppii tunnistamaan, että nämä tietyt valitusaiheet ovat tämän ihmisen jumeja, on ne helpompi jättää huomiotta jatkossa.

Vierailija kirjoitti:

Nappaat kiinni heti jostakin hänen mainitsemastaan ja vedät puheen yleisiin aiheisiin.

Esimerkki. Mummo alkaa valitella niveltensä huonoa kuntoa. Että on niiiiiiin kolotellut..... olet toki myötätuntoinen, mitta alat puhua säästä ja siitä, että varmaan onkin ollut tänä keväänä hankalaa nivelten kanssa, kun kevät etenee niin hitaasti, mutta hei, meidän lapset löysi ekat sinivuokot eilen, ajatella, on se sittenkin nyt kevät tulossa ja mitähän sitä istuttaisi parvekkeelle täksi kesäksi, osaatko sinä mummo neuvoa kun olet sellainen viherpeukalo, mikä meidän parvekkeella mahtaisi menestyä, kun se on pohjoiseen päin...?

Toinen esimerkki. Isoveli alkaa valittaa, kun mihinkään ei ole varaa ja leipäjonossa täytyy köydö. Niin komppaat, että kurja juttu, ei ole varmaan helppoa, käykös siellä tuttuja? Ja kun niitä löytyy, alat kysellä, mitä sille ja sille sun vanhalle kaverille taas kuuluukaan? Ja panet veljen kertomaan niistä muista. Ja tarvittaessa alat kertoilla omista vanhoista koulukavereista. Ja tarvittaessa vedät heistä yleisiin aiheisiin. S-markesitissa työskentelevä entinen kaverisi -> uuden myymälän avaaminen lähikulmille -> kaupan alan yleinen kannattavuus nettikaupan puserruksessa jne.

Mitään yleispätevää konstia on ap sinun atamillasi olemattomilla tiedoilla keksiä. Sinun pitää opetella säveltämään lennosta. Ymmärrän kyllä, että se on hankala aja vie voimat, mutta jos kyse on henkilöstä, jonka kanssa sinun on pakko olla tekemisissä, sinulla on kolme vaihtoehtoa.

Joko yrität kuvailemallani tavalla vaihtaa puheenaihetta.

Tai sanot suoraan kyseiselle henkilölle, että Valitat ihan liikaa, ja se vain pahentaa sinun oloasi ja masentaa myös minua. Voisimmeko vaihtaa puheenaihetta?

Tai kestät valituksen entiseen tapaan ja yrität miettiä samalla omiasi.

Minä teen mummon kanssa samaa. Jonkun aasinsillan kautta muistelemaan jotain vanhoja mukavia juttuja vaikka, niin hymyilee ja nauraakin välillä, muuten ne jutut pyörii vain vaivojen ympärillä ja itkeskellessä, kun päälle ysikymppinen entinen rautarouva on viittä vaille petipotilas eikä enää selviä itsenäisesti. Kova paikkahan se on.

Mä aina kysyn tollasilta valittajilta, että voiko asialle tehdä jotain, jos voi niin tee asialle jotain äläkä valita tai jos ei voi niin silloin se valittaminen on turhaa, koska asia nyt vaan on niin.

Tylyä ehkä, mutta mun mielestä ratkaisukeskeinen toiminta on vaan parempaa kuin valittamisen ilosta valittaminen.

Kysyä, etkö näe mitään positiivista, itse ei kannata sanoa on se ja se sulla hyvin, toinen voi suuttua.

Näitäkin on jotka itse ruikuttavat silti tyrmäävät muut HMPh.

Vierailija kirjoitti:

Tilanteesta voi myös lähteä pois. Kun valitus alkaa, sano, että pitää hoitaa joku juttu ja käy vähän aikaa vaikka toisessa huoneessa ja,palatessasi jatka puhetta toisista aiheista. Voit sanoa vaikka käyväsu wc:ssä tai niistämässä.

Joillain ihmisillä on jumittavia ajatuksia ja niitä ei oikein saa helposti käännettyä. Kun oppii tunnistamaan, että nämä tietyt valitusaiheet ovat tämän ihmisen jumeja, on ne helpompi jättää huomiotta jatkossa.

Hyviä pointteja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nappaat kiinni heti jostakin hänen mainitsemastaan ja vedät puheen yleisiin aiheisiin.

Esimerkki. Mummo alkaa valitella niveltensä huonoa kuntoa. Että on niiiiiiin kolotellut..... olet toki myötätuntoinen, mitta alat puhua säästä ja siitä, että varmaan onkin ollut tänä keväänä hankalaa nivelten kanssa, kun kevät etenee niin hitaasti, mutta hei, meidän lapset löysi ekat sinivuokot eilen, ajatella, on se sittenkin nyt kevät tulossa ja mitähän sitä istuttaisi parvekkeelle täksi kesäksi, osaatko sinä mummo neuvoa kun olet sellainen viherpeukalo, mikä meidän parvekkeella mahtaisi menestyä, kun se on pohjoiseen päin...?

Toinen esimerkki. Isoveli alkaa valittaa, kun mihinkään ei ole varaa ja leipäjonossa täytyy köydö. Niin komppaat, että kurja juttu, ei ole varmaan helppoa, käykös siellä tuttuja? Ja kun niitä löytyy, alat kysellä, mitä sille ja sille sun vanhalle kaverille taas kuuluukaan? Ja panet veljen kertomaan niistä muista. Ja tarvittaessa alat kertoilla omista vanhoista koulukavereista. Ja tarvittaessa vedät heistä yleisiin aiheisiin. S-markesitissa työskentelevä entinen kaverisi -> uuden myymälän avaaminen lähikulmille -> kaupan alan yleinen kannattavuus nettikaupan puserruksessa jne.

Mitään yleispätevää konstia on ap sinun atamillasi olemattomilla tiedoilla keksiä. Sinun pitää opetella säveltämään lennosta. Ymmärrän kyllä, että se on hankala aja vie voimat, mutta jos kyse on henkilöstä, jonka kanssa sinun on pakko olla tekemisissä, sinulla on kolme vaihtoehtoa.

Joko yrität kuvailemallani tavalla vaihtaa puheenaihetta.

Tai sanot suoraan kyseiselle henkilölle, että Valitat ihan liikaa, ja se vain pahentaa sinun oloasi ja masentaa myös minua. Voisimmeko vaihtaa puheenaihetta?

Tai kestät valituksen entiseen tapaan ja yrität miettiä samalla omiasi.

Minä teen mummon kanssa samaa. Jonkun aasinsillan kautta muistelemaan jotain vanhoja mukavia juttuja vaikka, niin hymyilee ja nauraakin välillä, muuten ne jutut pyörii vain vaivojen ympärillä ja itkeskellessä, kun päälle ysikymppinen entinen rautarouva on viittä vaille petipotilas eikä enää selviä itsenäisesti. Kova paikkahan se on.

Juu, eihän näillä lähes työkseen valittavilla kaikki ole yleensä niin hyvin kuin toivoisi. Loputon valittaminenkaan ei vain yleensä sitä mielialaa ainakaan paranna. Ehkä keksin itsekin jotain toimivaa!

Vierailija kirjoitti:

Mä aina kysyn tollasilta valittajilta, että voiko asialle tehdä jotain, jos voi niin tee asialle jotain äläkä valita tai jos ei voi niin silloin se valittaminen on turhaa, koska asia nyt vaan on niin.

Tylyä ehkä, mutta mun mielestä ratkaisukeskeinen toiminta on vaan parempaa kuin valittamisen ilosta valittaminen.

Kyllä, mutta tällöin osa ihmisistä saattaa suuttua tosi pahasti ja sekin tuntuu kurjalta.

Vierailija kirjoitti:

Kysyä, etkö näe mitään positiivista, itse ei kannata sanoa on se ja se sulla hyvin, toinen voi suuttua.

Näitäkin on jotka itse ruikuttavat silti tyrmäävät muut HMPh.

Kiitos, kysyn tätä seuraavan kerran! Ehkä se vähän havahduttaa siihen, että ei elämä nyt ihan niin kamalaa koko ajan ole.

Vierailija kirjoitti:

Etsin parempaa seuraa. Elämä on liian lyhyt ankeuttajiin tärvättäväksi.

Hyvä vinkki, mutta hankala välillä toteuttaa. Esimerkiksi hankalalta tuntuvista työkavereista ei niin helposti aina pääse eroon.

Tässä pitää erottaa kenestä on kyse. Jos joku läheinen kaveri tai omainen, vai vain joku työkaveri, jonka kanssa pitää tulla toimeen yleisellä tasolla, vai joku hyvänpäiväntuttu.

Kun kyseessä on vaikka oma mummi, niin pitää ymmärtää mistä on kyse. Tietyn ikäpolven ihmiset voivat esiintyä tutuille ulospäin hyvinkin tyyliin, ettei mitään ongelmia ole, pitää julkisivu puhtaana niinsanotusti. Sitten kun on luotettava läheinen paikalla, hänelle vuodatetaan kaikki surut ja murheet. Niiden kertominen läheiselle on tavallaan myös osoitus tunnesuhteesta. Toisaalta, iäkkäänä eläminen on sitä, että koko ajan on joku kremppa ja asiat muuttuvat vaikeiksi. Tämmöinen mummo hakee empatiaasi ja apuasikin. Anna siis mummon ensin purkaa huoliaan, anna empatiaa, ja ehdottele miten voisit jossain auttaa. Ja sitten johdattele keskustelua kuten yllä neuvottiin myös mukavempiin asioihin.

Jos valittaja on työkaverisi, jonka kanssa et ole ylimpiä ystäviä, mutta joudutte tulemaan toimeen, tämöisen kanssa kannattaa olla hyvissä väleissä, mutta yrittää purkaa valitussuma ilman että itse otat siitä vastuuta tai edes kuuntelet sitä. Jos valitus koskee työasioita, sitten ehdota että asia otetaan esiin tiimikokouksessa tai että työkaveri tekee asiasta kirjallisen muistion. Jos asia koskee työkaverin yksityisasioita, niitä sinun ei tarvitse kuunnella. Ehdota jotain ratkaisukeskeistä, ja johdattele sitten keskustelu toisiin aiheisiin. Tai poistu.

Hyvänpäiväntuttu valittajana on sellainen ihminen, joka kaataa saman valituslitanian jokaisen ylle, jonka saa hetkeksi kuuntelemaan. Et ole ilmainen terapeutti, joten sinun ei todellakaan tarvitse kuunnella yhtään. Hyvänpäiväntuttujen keskustelun tyyli on yleensä lyhyet kuulumiset, siihen ei kuulu pitkät valitusmonologit. Tässä ei auta kuin keskeyttää tylysti, vaihtaa puheenaihetta tai poistua paikalta vedoteen kiireeseen. Ystävyytenä en pidä sellaista, jossa minut asetetaan ilmaiseksi korvaksi, ja jossa ei koskaan kysytä miten minä voin ja mitä minulle kuuluu.

Ihmiset tarvitsevat kuuntelijoita, mutta säästän voimavarani enimmäkseen läheisilleni. Empaattisena ihmisenä kuuntelen joskus puolituttujen ja tuntemattomien murheita, mutta vain silloin kun omat voimavarat siihen riittää. Sellaiset tutu, joiden normaali puhe on pelkkää oman kurjuuden valituksen loppumatonta virtaa, eikä siitä muutu, pudotan tuttavapiiristäni aika nopeasti. Sellaiseen ei voimat ja aika riitä kenelläkään.

Vierailija kirjoitti:

Tässä pitää erottaa kenestä on kyse. Jos joku läheinen kaveri tai omainen, vai vain joku työkaveri, jonka kanssa pitää tulla toimeen yleisellä tasolla, vai joku hyvänpäiväntuttu.

Kun kyseessä on vaikka oma mummi, niin pitää ymmärtää mistä on kyse. Tietyn ikäpolven ihmiset voivat esiintyä tutuille ulospäin hyvinkin tyyliin, ettei mitään ongelmia ole, pitää julkisivu puhtaana niinsanotusti. Sitten kun on luotettava läheinen paikalla, hänelle vuodatetaan kaikki surut ja murheet. Niiden kertominen läheiselle on tavallaan myös osoitus tunnesuhteesta. Toisaalta, iäkkäänä eläminen on sitä, että koko ajan on joku kremppa ja asiat muuttuvat vaikeiksi. Tämmöinen mummo hakee empatiaasi ja apuasikin. Anna siis mummon ensin purkaa huoliaan, anna empatiaa, ja ehdottele miten voisit jossain auttaa. Ja sitten johdattele keskustelua kuten yllä neuvottiin myös mukavempiin asioihin.

Jos valittaja on työkaverisi, jonka kanssa et ole ylimpiä ystäviä, mutta joudutte tulemaan toimeen, tämöisen kanssa kannattaa olla hyvissä väleissä, mutta yrittää purkaa valitussuma ilman että itse otat siitä vastuuta tai edes kuuntelet sitä. Jos valitus koskee työasioita, sitten ehdota että asia otetaan esiin tiimikokouksessa tai että työkaveri tekee asiasta kirjallisen muistion. Jos asia koskee työkaverin yksityisasioita, niitä sinun ei tarvitse kuunnella. Ehdota jotain ratkaisukeskeistä, ja johdattele sitten keskustelu toisiin aiheisiin. Tai poistu.

Hyvänpäiväntuttu valittajana on sellainen ihminen, joka kaataa saman valituslitanian jokaisen ylle, jonka saa hetkeksi kuuntelemaan. Et ole ilmainen terapeutti, joten sinun ei todellakaan tarvitse kuunnella yhtään. Hyvänpäiväntuttujen keskustelun tyyli on yleensä lyhyet kuulumiset, siihen ei kuulu pitkät valitusmonologit. Tässä ei auta kuin keskeyttää tylysti, vaihtaa puheenaihetta tai poistua paikalta vedoteen kiireeseen. Ystävyytenä en pidä sellaista, jossa minut asetetaan ilmaiseksi korvaksi, ja jossa ei koskaan kysytä miten minä voin ja mitä minulle kuuluu.

Ihmiset tarvitsevat kuuntelijoita, mutta säästän voimavarani enimmäkseen läheisilleni. Empaattisena ihmisenä kuuntelen joskus puolituttujen ja tuntemattomien murheita, mutta vain silloin kun omat voimavarat siihen riittää. Sellaiset tutu, joiden normaali puhe on pelkkää oman kurjuuden valituksen loppumatonta virtaa, eikä siitä muutu, pudotan tuttavapiiristäni aika nopeasti. Sellaiseen ei voimat ja aika riitä kenelläkään.

Hyviä näkemyksiä asiasta! En ollut tullut tällä tavoin asiaa miettineeksi. Kiitos kommentista. 😊