Ihastukseni alkoi karttaa minua, kun epäilin hänen inhoavan minua :(

Ilmaisit ihastuksellesi, että uskot hänen inhoavan ja vihaavan sinua. Ts kerroit, että hänen käytöksensä sinua kohtaan on saanut sinussa aikaiseksi tuon tunteen. On ihan luonnollista, että hän ei enää halua sinun tuntevan tuolla tavalla ja sen vuoksi karttelee ja välttelee sinua. Hän ei siis inhoa ja vihaa sinua eikä halua, että tuntisit sillä tavalla. 

Itsesääli ei pue ketään.

Ärsyttävää, että pitäisi teeskennellä itsevarmaa ja sellaista, että on sinut fyysisen tomumajansa kanssa.

Koska tuo on raskasta, jos joku ylitulkitsee ja tekee ihan vääriä johtopäätöksiä toisen käyttäytymisestä, ajatuksista, tunteista jne. Hän saisi aina olla selittelemässä itseään ja vakuuttelemassa, että kaikki on ok, tykkään susta, ei, en ole sulle vihainen jne. Et selvästi osaa lukea häntä (ja ehket muitakaan ihmisiä) ja teet epäreilusti olettamuksia heidän ajatuksistaan ja tunteistaan oman epävarmuutesi ja vainoharhaisuutesi perusteella sen sijaan, että kysyisit asiallisesti missä mennään tai muuten tunnustelisit toisen omia aitoja fiiliksiä.

Todella törkeästi sanottu. Jos minä olisin jollekin ystävällinen ja mukava, ja vastaukseksi saisin ”oikeasti varmaan inhoat ja halveksit minua”, lakkaisin viettämästä seuraa tämän kanssa. Muutenkin inhottavaa syyttelyä, että hän olisi epärehellinen (käytös ja ajatukset ei kohtaa).

Sitä saa mitä tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Todella törkeästi sanottu. Jos minä olisin jollekin ystävällinen ja mukava, ja vastaukseksi saisin ”oikeasti varmaan inhoat ja halveksit minua”, lakkaisin viettämästä seuraa tämän kanssa. Muutenkin inhottavaa syyttelyä, että hän olisi epärehellinen (käytös ja ajatukset ei kohtaa).

Mutta miksi se on törkeää? Siis itse pidän hänestä ja olen sen tehnyt selväksi. Yritin korostaa sitäkin, että pidän hänestä, vaikkei hän pitäisikään minusta ja että se on täysin ok, vaikka toki harmittaakin.

Sinä kukkapojuko se siellä? En olekaan lukenut pelottavia juttujasi pitkään aikaan. Etkö meinaa oppia joskus, että sinun on paras tyytyä omaan outoon seuraasi ja jättää ihmiset rauhaan?

Mäkin sanoin yhdelle miehelle jotakin vastaavaa. Hän tosin oli ollut inhottava yseamman kerran.

Mies ei kestänyt mun sanomaa faktaa, joten ei olla tekemisissä.

Kukaan ei ole vähätellyt mua niinkuin hän....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella törkeästi sanottu. Jos minä olisin jollekin ystävällinen ja mukava, ja vastaukseksi saisin ”oikeasti varmaan inhoat ja halveksit minua”, lakkaisin viettämästä seuraa tämän kanssa. Muutenkin inhottavaa syyttelyä, että hän olisi epärehellinen (käytös ja ajatukset ei kohtaa).

Mutta miksi se on törkeää? Siis itse pidän hänestä ja olen sen tehnyt selväksi. Yritin korostaa sitäkin, että pidän hänestä, vaikkei hän pitäisikään minusta ja että se on täysin ok, vaikka toki harmittaakin.

Eihän tuollainen suhde olisi millään tapaa tasapainoinen. Seuraavaksi varmaan huokailisit, kuinka tonen osapuoli ei halua sinua seksuaalisesti niin paljon kuin sinä häntä jne. Olet marttyyri.

Vierailija kirjoitti:

Sinä kukkapojuko se siellä? En olekaan lukenut pelottavia juttujasi pitkään aikaan. Etkö meinaa oppia joskus, että sinun on paras tyytyä omaan outoon seuraasi ja jättää ihmiset rauhaan?

En ole poju, vaan aikuinen nainen. :(

En tajua miksi sanoit noin kun ei mikään viitannut siihen...ei varmaan inhoa, ehkä ihan neutraali...

Veit lahjoja?

Ehkä se nyt vaan oli sitten asia mikä katkaisi kamelin selän. Hän oli sulle omasta mielestään mukava, vaikkei tuntenut sua kohtaan samoin kuin sinä häntä kohtaan. Ei ehkä pitänyt siitä tilanteesta, mutta ajatteli sen menevän ohi. Kävit liian raskaaksi noilla sanoilla. Kukapa haluaisi lohdutettavan, kun voi saada elämäniloistakin seuraa.