Lue keskustelun säännöt.
Kadun käyttämättä jäänyttä tilaisuutta (exän ystäviin ei kosketa -sääntö)
25.04.2018 |
Tai kadun ja kadun, ainakin mietin ja pohdin olisiko elämäni voinut mennä toisin jos olisin valinnut toisin.
Tässä taustaa tapaukselle: olen nyt 34-vuotias. Yli 10 vuotta sitten oli muutaman vuoden verran parisuhteessa mieheen, joka ei sopinut minulle sitten ollenkaan. En ole enää edes varma mikä meissä toisiamme viehätti. Naiivina uskoin kuitenkin parempaan huomiseen, ja yritin tosissani saada suhteen toimimaan.
En silloin tiennyt, että eräs tämän exän parhaista ystävistä oli ilmeisesti koko ajan ollut minuun ihastunut. Mitenkään hän ei sitä koskaan tuonut ilmi. Itsekin pidin hänestä paljon, mutta en katsonut häntä "sillä silmällä". Kunnes sitten parisuhde tuli päätökseen. Pysyimme exän kanssa pitkään ystävinä, joten sama kaveripiiri pysyi jonkin aikaa kasassa. Silloin tämä exän ystävä tunnusti minulle tunteensa. Minäkin ihastuin häneen. Aloimme hiljalleen viettää jonkin verran aikaa yhdessä, mutta emme koskaan menneet kädestä pitämistä ja pussailua pidemmälle, koska minä pelkäsin ihan valtavasti kaikkien läheisten reaktiota siihen jos me olisimme alkaneet seurustella. Tämän rajan vetäminen tuntui ihan kauhealta. Jonkin aikaa soudin ja huopasin tunteideni kanssa, tämä mies taas olisi ollut valmis ottamaan vastaan negatiivisetkin reaktiot, jos vaan olisimme voineet olla yhdessä. Lopulta minä tein päätöksen, ja tiemme erosivat.
Silloin se tuntui oikealta. En halunnut satuttaa exää, enkä rikkoa kenenkään välejä. Nyt en ole enää niin varma, kun asiasta on vuosikausia aikaa. Mieleeni on jäänyt varmaan ikuisiksi ajoiksi kysymys, olisiko meistä voinut tulla jotain. Jotain negatiivista kommenttia olisi varmaan tullut, mutta ne olisivat varmasti menneet myös ohi. Ja kaikki olisivat tottuneet asiaan.
Minulla ja tällä miehellä tuntui aina olevan todella paljon yhteistä. Paljon enemmän kuin minulla oli exän kanssa. Olin ja olen edelleen surullinen siitä että en voinut tavata tätä miestä jossain muualla, muiden ihmisten kautta.
Tiedän hänen asuvan nykyään ulkomailla, ja uskon hänen olevan naimisissa. Itsellänikin menee ihan hyvin. Mutta aina vaan palaan miettimään häntä, ja muistan edelleen todella elävästi sen tunteen, kun haluaa ja kaipaa jotain niin kovasti eikä uskalla toimia tunteidensa mukaisesti. En edes ole yhteyksissä enää suurimpaan osaan sen ajan kaveripiiristä, joten ne vanhat pelot tuomituksi tulemisesta tuntuvat niin turhilta nyt. Totuus varmaan on, että asian jääminen mysteeriksi on saanut minut ajan kuluessa kuvittelemaan liikoja siitä mitä suhteesta olisi voinut tulla, mutta en sitä saa kuitenkaan koskaan tietää.
Tarinan opetus? Ei aina kannata olla se kiltti ja muut huomioon ottava ihminen, joka jättää muiden takia ja kohteliaisuussyistä omat tunteensa huomioimatta.
Kommentit (10)
Oikeastaanhan kyse ei ole vain siitä että olisit ollut liian kiltti ja muut huomioon ottava, vaan pelkäsit niitä omia ikäviä tunteitasi mitä muiden mahdolliset negatiiviset kommentit ja tuomitseminen olisi herättäneet. Plus se mitä exä olisi asiasta ajatellut. Joten jos et jatkossa pelkää muiden mielipiteiden aiheuttamaa mahdollista häpeän tunnetta, voit tehdä asioita muista välittämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet jäänyt kiinni haavekuvaan.
Uskon itsekin niin. Mutta koska niin määrätietoisesti tukahdutin vahvat tunteeni silloin kauan sitten, pulpahtavat ne ajoittain pintaan melkein yhtä vahvoina. Käsittelemättä jäänyt asia siis. Ja tunnen myös häpeää siitä että särjin miehen sydämen. Hän pettyi silloin pahasti, ja oli katkera minulle kun tein päätöksen vääristä lähtökohdista...
Ap
Maltoin ihme kyllä odottaa kunnes erosivat. Kaverin muija kävi niin kuumana että jos olisin halunnut niin oltaisi bylsitty ja aiemmin. Olin siihen aikaan eri paikkakunnalla koulussa. Heti ensimmäinen perjantai kun muija oli vapaa tuli ravitolassa syliin ja alkoi suudella. Sänkyynhän siitä mentiin.
Meillä oli oikeastaan ensimmäisestä tapaamisesta asti voimakasta vetoa toisiimme. Sellaista josta sokea reettakin näki että kipinöi. Suhde oli lyhyt ja kiihkeä. Mukava muisto nuoruudesta.
Elämä on valintoja täynnä.
Opetus varmaan sinulle oli ettei kannata tehdä asioita muita miellyttääkseen vaan ajatella itseäsi ensin.
Minä en ymmärrä miksi kummassa teidän yhdessä olonne olisi ketään loukannut.
Kukaan ei ketään pettänyt ja olitte ihan täysivaltaisia aikuisia ihmisiä. Mitään rikosta tuossa ei olisi tapahtunut.
Ihmeellistä miten ihmiset jättää elämättä elämäänsä vain siksi mitä muut heistä ajattelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkauden rikollinen kirjoitti:
Elämä on valintoja täynnä.
Opetus varmaan sinulle oli ettei kannata tehdä asioita muita miellyttääkseen vaan ajatella itseäsi ensin.
Minä en ymmärrä miksi kummassa teidän yhdessä olonne olisi ketään loukannut.
Kukaan ei ketään pettänyt ja olitte ihan täysivaltaisia aikuisia ihmisiä. Mitään rikosta tuossa ei olisi tapahtunut.Ihmeellistä miten ihmiset jättää elämättä elämäänsä vain siksi mitä muut heistä ajattelevat.
On ihmeellistä, olet oikeassa. Minä tunsin todella vahvasti silloin niin, että olisi loukannut exää liikaa jos olisin ottanut hänen kaverinsa. Sentään sillä voin lohduttautua että en ole hajottanut kenenkään ystävyyksiä. Niin tai näin, niin olisi pitänyt kuunnella sydäntä. Ero oli kuitenkin jo alta pois hoidettu.
Minä ajattelen vain hyvää siitä miehestä jota en silloin saanut. Toivottavasti hänkin minusta, olisi hirveää jos hänelle olisi jäänyt minusta huono muisto.
Ap
Exän ystäviin saa kyllä koskea. Omien ystävien exiin ei tai ei ainakaan kannata, jos haluaa pitää ystävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Exän ystäviin saa kyllä koskea. Omien ystävien exiin ei tai ei ainakaan kannata, jos haluaa pitää ystävät.
No, sehän olisi pätenyt sitten exän ystävään, että ystävän exään ei saa koskea. Eli joku olisi tehnyt "väärin" joka tapauksessa. Ja olisiko se ollut hyvä alku suhteelle että ystävyyksiä joutuu vaakalaudalle, tuskin. Olisiko siitä päästy yli? En tiedä.
Ap
Eikö se sääntö ollut "kavereiden exiin ei kosketa"? Eikä toisinpäin.
Surullinen tarina :( Olen pahoillani puolestasi. Tuskin tuo kysymys lakkaa koskaan vaivaamasta täysin. Elämä on valintoja.