Lapseni jää lyhyeksi. Miten asialle voi tehdä?

Ystäväni on 152 cm pitkä. Häntä pituus ei haittaa. Aina on söpöksi kehuttu. Löysi komean, pitkän miehen. Ehkä 150 cm olisi miehelle olisi kurjan vähän.

Niin ja tämä 152 cm aina naureskelee, että on mukavaa, että vaatteet löytyy lastenosastolta. Lastenvaatteet on paljon halvempia. On kyllä muutenkin varustettu hyvällä huumorilla ja itseluottamuksella. Kiitos kuuluu vanhemmille. Joten ei huolesta sanaakaan nuorelle. Eka kommentoija

Mitä voit asialle tehdä? Annat asian olla ja et ala ainakaan lapsellesi mitenkään vihjaamaan, että hän on liian lyhyt.

Ei kuukautisten alkaminen kaikilla täysin tuota pituuskasvua lakkauta.

Ja itse tunnen muutaman noin lyhyen naisen, eikä pituus heitä haittaa. Äitinikin on tuosta vain muutaman sentin pitempi.

Minun kuopukseni jäänee johonkin 155-158 senttiin. Eipä sille mitään ole tehtävissä. Itsetunnon kehittymistä voit tukea kaikin mahdollisin tavoin.

Oma näppituntumani on että naisella se lyhyys ei ole niin musertava juttu kuin miehillä. Monet pitää lyhyitä naisia hyvin viehättävinä.

On kokemusta. Tutkittiin johtuuko jostain sairaudesta. Tulos oli ettei johdu. Helpotti. Hormonien piikittämistä ei edes harkittu vain lisäpituuden takia.

Mitä sille sitten pitäisi tehdä?

Itse olen 153 cm pitkä. Pituuteni ei merkitse mitään. En yleensä edes muista, että olen lyhyt (ellei jossakin valokuvassa satu silmään) eikä se ole oleellinen osa identiteettiäni ollenkaan. Väkijoukoissa pännii, kun ei näe mitään. Mutta on siitä hyötyäkin, mahtuu pieneen tilaan esim. lentokoneessa.

Kannattaa vain hyväksyä tilanne. Pieni nainen on monen mielestä viehättävä, kannattaa panostaa terveelliseen ruokavalioon niin että sopusuhtaisuus säilyy ja ettei painoa kerry liikaa. Ylipaino pienellä ihmisellä korostuu helpommin. Monissa maissa esim. Ranskassa ja Espanjassa sekä Kauko-Idässä tuollainen pituus on täysin normaali. Onhan siitä hyötyäkin, voi ostaa edullisia nuorten vaatteita vielä aikuisenakin ja ahtaissa lentokoneen penkeissä istuminen on helpompaa. Ihminen on sellainen kun on, hyvä itsetunto ja positiivinen asenne ovat tärkeämpiä kuin sentit. Ja naisena, mieluummin pieni kuin liian pitkä.

Minä olen 155 cm siro nainen eikä ikinä pituus ole ollut ongelma. Miehiä olen saanut, kauniiksi on kehuttu ja tunnen itsekin olevani kaunis :) kyllä joskus minua on haukuttu kääpiöksi, mutta en ole asiasta välittänyt sitten yhtään.

Olen onnellinen lapsesta ja näytä se hänelle, sen voit tehdä.

Tiedän monia naisia, jotka ovat alle 160 cm ja he elävät ihan normaalia elämää. Pituus ei ole ongelma. Itseasiassa pieni nainen on aika haluttua miesten keskuudessa ;) itsekin olen noin 160 cm ja mieheni on 187 cm ja hän nimenomaa pitää pienuudestani.

Jos ootte vanhemmat paljon pidempiä, eli tuo lyhyys on epänormaalia, kyllä terkalla kiinnitetään huomiota. Voit toki itsekin kysyä terkalla onko tämä okei ja pitäisikö tutkia lisää.

Esim. Turnerin oireyhtymä aiheuttaa kasvun pysähtymistä. Lapsi voi näyttää normaalilta ollaakseen Turnerilainen. Tunnen yhden lapsen, enkä olisi arvannut. Hiukan hänen kehityksensä oli jäljessä ja oli vähän lapsellisempi kuin ikäisensä.

Voihan sitä yrittää vaikka venyttää.

Mitä ilmeisimmin lapsesi on tyttö, joten mitä väliä? Ymmärrän, jos poikalapsen kohdalla mietityttäisi, että voisihan tuo pidempikin olla. 

Ainakin kumppanin löytäminen sitten aikanaan tuon kriteerin osalta helppoa. Miehet kun tuppaa haluamaan itseään lyhyemmän seuralaisen :).

Itselläni yksi kolmesta tytöstä jäänee minua lyhyemmäksi (en ole itsekään jättiläinen) enkä näe asiassa mitään ongelmaa. 

Ystäväni tekee oman lapsensa kohdalla iiiiison virheen kun yrittää kompensoida lapsen pituutta kaikella muulla. Kyseessä siis poikalapsi. On jo 16 eikä siitä tule ennusteiden mukaan enää kasvamaan (nyt 160 cm). 

Mutta pippelinjatkeita tarjoilee pojalle kaiken mahdollisen, on uusimmat moottoripyörät, pelit ja laitteet, merkkivaatteet ja vaikka mitä. Ja rahaa. Mutta rahalla kun ei saa kaikkea, vaikka niin olettavat.

16v poika voi kyllä vielä kasvaa. Tytöt harvemmin enää tuossa iässä kasvaa.

Mieheni oli amiksessa vielä "pieni" poika ja armeijan jälkeen oli 185 cm.

Itse kasvoin menkkojen alkamisen jälkeen 2cm eli pituus on nyt hädin tuskin 160cm ja olen aina tykännyt olla lyhyt.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 155 cm siro nainen eikä ikinä pituus ole ollut ongelma. Miehiä olen saanut, kauniiksi on kehuttu ja tunnen itsekin olevani kaunis :) kyllä joskus minua on haukuttu kääpiöksi, mutta en ole asiasta välittänyt sitten yhtään.

Etkö sittenkään välittäisi, vaikka joka päivä haukuttaisiin?

Ei lyhyys ole sairaus. Itselläni lyhyeksi jäämiseen ei ollut mitään syytä, vanhemmat oli pitkiä. Urasuunnitelmat meni uusiksi. Vitutti, mutta vielä enemmän vitutti vanhempien voivottelu. Nykyään ei enää haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Mutta on siitä hyötyäkin, mahtuu pieneen tilaan esim. lentokoneessa.

Minusta taas on tosi rasittavaa, kun jalat ei yltä maahan tuolilla istuessa, etenkin pitkillä lennoilla.

Mulla alko menkat kutosella ja olin sillon vähän päälle 150cm. Kuitenki yläasteella kasvoin lopulliseen 159cm pituuteen ja oon ihan tyytyväinen. Ikävää et te pidätte mua jotenkin sairaana ja kehityshäiriöisenä mun lyhyyden takia, ite ku en oo tästä millään tavalla kärsiny :D

N18