Jos teen aloitteen, ja lopulta päädyn satuttamaan, olenko jotain velkaa?

Olen ollut useamman vuoden ihastunut erääseen mieheen. Muutama vuosi sitten molemminpuolinen kiinnostus oli melkoisen selvä, ja hän ehdottikin uloslähtemistä, mutta en elämäntilanteeni vuoksi ollut valmis aloittamaan mitään - edes tapailua. Tämän jälkeen olemme törmäilleet siellä täällä, silloin tällöin, matchanneet Tinderissä ja aina hänet nähdessäni: tunteiden myllerrys. Törmäsin häneen taas muutama päivä sitten, ja hän pyörii ajatuksissani lakkaamatta.

Olen nyt ollut useamman vuoden sinkkuna. Edellinen suhde oli murskaava, satuttava, olen kasannut minuuttani terapiassa sen jälkeen. Tämän vuoksi en ole pystynyt, enkä halunnut seurustella. Vihdoin tuntuu, että olen kasassa, ehkä jopa kykenevä rakastamaan. Mutta vain ehkä. Ja juuri tämä on se juttu. Mitä jos hän onkin syvästi rikki, satuttava, mielenvikainen (yleensä ihastun juuri tällaisiin miehiin), pääsee ihon alle ja sitten olen taas samassa kusessa. Tai mitä jos en pysty rakastamaan, ja satutan häntä. Ja sitten se olin minä, joka tein aloitteen. Olenko aloitteen tekemisestä jotain velkaa? Jos teen aloitteen, ja tunteeni kuolevatkin, olenko jotain velkaa?

Mistä siis tiedän, milloin kannattaa ottaa riski, ja antaa tunteiden viedä. Tähän tuskin on universaalia vastausta, mutta olisi kiva vaihtaa ajatuksia.